Unnan odotus osa 20

Laskettupäivä lähestyy... supistelee haaaaaarvakseltaan, mutta ei tarpeeksi. Itse veikkaan, että Unski syntyy 40+1. Olisikin uusi juttu odotella vauvaa LA:n yli. :) Kovasti täällä jo vauvaa odotellaan, varsinkin mies on kovin kärsimätön.. lähinnä siksi että saisi sitten jäädä isyyslomalle. ;)


Eilen illalla ja tänään on tullut ihan uusi vaiva. Kun Unski möyrii ja ilmeisesti samalla vähän kohtua supistaa, niin oik. puolen issiakseen (suoraan oik. pakaran kohdalta) sattuu. (Nyt juuri kyllä tuntuu tuolla häntäluun kohdallakin, vaikka ei edes supista..) Voin sanoa, että on hiukan ilkeen tuntusta. Varsinkin kun Unskin nyrkitykset sattuu muutenkin välillä niin, että ei tiedä miten päin olisi.

Unna & maha on tosi alhaalla... ja vaikka maha ei mikään valtava olekaan, niin äitiyshousut ja osa äitiyspaidoista on auttamattomasti jäänyt mahan kohdalta liian pieniksi. Onneksi ei tarvitse lähteä ostamaan isompia vaan saa kohta siirtyä tavis-vaatteisiin. :)

Minun äiti on ollut meillä lomalla/kylässä muutaman päivän. Saapa nähdä käykö tälläkin kertaa niin, että kun äiti lähtee kotiin, niin samana iltana vauva alkaa syntymään. Niin kävi Annia odottaessa. :) Nyt olisi kyllä hyvä hetki syntyä, kun tämän päivän sovittu tapaaminen tuli hoidettua, jumppapallo haettua kotiin, neuvolasta tuli saga-näytteen neg. vastaus ja muutenkin kaikki kohdillaan.. :) Ei vaan taida olla Unski samaa mieltä.

"Arvauskisa"

Ihan huvikseni ajattelin laittaa pienen arvauskisan pystyyn.. Aiheena (yllätys yllätys) oma masu eli halukkaat saa arvata Unnan

1. syntymäpäivä (tai raskausviikko, esim. 39+1) ja kellonaika
2. sukupuoli
3. synnytyksen kesto

Noin niinku "pohjatiedoksi" voin vielä laittaa tähän, että
- Heidi syntyi rv 38+5 klo 19.22, kesto 14h 30min
- Anni syntyi rv 39+3 klo 7.16 ja synnytyksen kesto oli silloin 6h 5min

Nyt tänään pe 20.8. on rv 38+5. Vointi ok. Supistellut on muutaman päivän ajan harvakseltaan pitkin päivää ja parina viime yönä olen herännyt supistukseen. Muuten rauhallista masurintamalla. :D

Tämä on siis ihan leikkimielinen arvaus"kisa". On nimittäin tässä itsellä alkanut olemaan päivä päivältä enemmän ja enemmän mielessä synnytys ja Unnan tuleva syntymä ajankohta, joten on ihan hauska katsoa mitä muut arvelee ja kuka osuu oikeaan. :D

Ensimmäiseen kohtaan (rv/päivä ja kellonaika) lähimmäksi arvannut saa pienen kirjepostiyllätyksen, kunhan ollaan sitten kotiuduttu rauhassa vauvan kanssa. :)

Cake Lingerie´s

Jo aikaa sitten minuun otti yhteyttä Iris Honrade Cake Lingerie´s:sistä. Heillä oli haussa suomalaisia äitejä mainoskampanjaa varten ja lupasin laittaa siitä infoa myös tänne. Nyt vasta sain aikaiseksi alkaa siihen puuhaan ja huomasinkin, että hakuaika onkin jo mennyt umpeen. Noh...

Tässä nyt vielä silti se linkki jos jotain kiinnostaa ihan muuten vain. :)

PS. Bebesissä on jo tilattavissa niitä ihania alusvaatteita.

*****************

Ai niin... Facebookissa on hiljattain perustettu uusi sivu, jossa on mm. mielenkiintoisia linkkejä raskaana oleville ja muille synnytys ym. asioista kiinnostuneille. Se löytyy nimellä "Synnytysvalmennus".

Unnan odotus osa 19

Kesäloman viimeiseltä reissulta kotiuduttiin eilen ja nyt sitten oleillaan täällä kotimaisemissa ja odotellaan h-hetkeä. :) Vammala aukeaa vasta maanantaina, joten ainakin sinne asti voisi minun puolesta olla hiljaiseloa synnyttämään lähtemisen suhteen. ;)

Unna on kovin alhaalla jo.. lääkärikin sanoi vikassa lääkärineuvolassa, että pää siellä tuntuu jo. Unskin nyrkkeilyt sattuu välillä ihan hirveästi, varsinkin jos supistaa samaan aikaan. Supisteluja on ollut vaihtelevasti. Toivottavasti vadelmanlehtitee ja sunnuntaina alkavat vyöhyketerapia kikat saisi Unnan innostumaan ja syntymään jo ensi viikolla. :D Heh... toiveajattelua. ;) Ei sillä, että olisi kiire päästä masusta ja raskaana olemisen tilasta eroon, vaan käytännön syistä se olisi hyvä ajankohta. ;) Vaikka enpä minä noita käytännönjuttuja ole stressannut, kyllä nekin sitten hoituu päättääpä syntyä koska vain. Eniten tietysti toivon, että lastenhoito järjestyy jotta mies pääsee mukaan ja että jompi kumpi doulista pääsee synnytykseen mukaan.


Nyt on siis viikkoja 37+4 (jos muistan oikein). Välilihan öljyäminen on jäänyt tasan kahteen kertaan (täytyy nyt ryhdistäytyä sen suhteen) ja vadelmanlehtiteen juomisessa oli parin päivän tauko. Ihan ei siis ole kaikki suunnitelmat pitäneet. :) Viime päivinä huomio on mennyt enemmän turvotuksen ehkäisyyn ja pienentämiseen... Lähinnä on huvittanut nuo pulleat varpaat ja juhlakengistä "ulos kasvaneet" kintut. :)

No juu. Eipä kai tämän kummempaa tällä kertaa. :)

Kiukkuisena...

Ystäväni synnytyskokemuksesta kiukustuneena haluan muistuttaa KAIKKIA SYNNYTTÄMÄÄN MENEVIÄ:

SYNNYTYKSEN AIKANA SAA (JA KANNATTAA) SYÖDÄ!!!!

Vaikka kävisikin niin, että joutuisi lopulta sektioon, niin TUTKITUSTI siitä ei ole haittaa jos on syönyt aiemmin. WHO (Maailman terveys järjestö) sanoo myös, että ei ole perusteltua pitää synnyttäjää nälässä. Tuntuu ihan uskomattomalta, että asia on ollut tiedossa jo ties kuinka pitkään ja silti synnyttäjiä pidetään nälässä. Niinkuin ystäväni sanoi: "Eihän kukaan juokse maratoniakaan syömättä kahteen vuorokauteen!". Kyseessä ei siis ollut se etteikö äiti olisi halunnut ruokaa, vaan se että pyynnöistä huolimatta hän sai parin vuorokauden aikana vain yhden jugurtin.

Muistakaahan siis pitää itsestänne ja vauvastanne huolta ja SYÖKÄÄ synnytyksen aikana!

Ajatuksia synnytyskokemuksista..

Ystäväni sai viime yönä toisen lapsensa. Viestissä luki mm. että "Vauva voi hyvin ja on vierihoidossa. Äidissä riittää taas paranneltavaa.". Enempää en tapahtumista/tunnelmista vielä tiedä. Ennenkuin vastasin ystävälleni jouduin hetken aikaa miettimään mitä viestiin onnittelujen lisäksi laittaisin. Päädyin toivottamaan voimia toipumiseen jne.

Hiukan kyllä tuli kurja olo.. tai oikeastaan aika paljonkin.. ystäväni puolesta. Toivoin niin kovasti, että tämä toinen synnytys olisi sujunut hienosti ja ollut voimaannuttava, toisin kuin se ensimmäinen. Enhän tietystikään tiedä vaikka tämä olisikin ollut hyvä kokemus, vaikka "paranneltavaa" jäikin. Tuli myös vähän syyllinen olo... olisinko voinut ystävänä tukea ja "valmentaa" rakasta ystävääni vielä enemmän tai eri tavalla... jakaa tietoani enemmän tjms.? Olisko se tai joku muu asia jonka olisin voinut tehdä, auttanut ystävääni synnytyksessä?

Jäin miettimään (ylipäätään) myös sitä, että miten lohduttaa ystävää, jolla on ollut huono tai traumaattinen synnytys jos itsellä on ollut helppoja ja/tai todella hienoja kokemuksia? Synnytyspelkoryhmiä ohjatessa monet kertoivat saamistaan kommenteista, kun he olivat kertoneet omista synnytyksistään ja siitä millainen kokemus siitä jäi. Useinkaan saadut kommentit EIVÄT olleet niitä lohduttavia tai voisiko sanoa "korjaavia"/eheyttäviä - päinvastoin.

En tiedä... ehkäpä sitä näin itsekin raskaana ollessa ja synnytykseen valmistautuvana suhtautuu omien ystävien ja vähän vieraidenkin ;) synnytyksiin jotenkin suojelevammin ja eläytyvämmin kuin ei-raskaana ollessa. Koska itsellä ei ole kokemusta synnytyksestä jossa minua alistettaisiin tai jätettäisiin noteeraamatta, tai joka olisi traumaattinen, niin en tietysti voi kuin kuvitella miltä sellaisen synnytyskokemuksen saaneet tuntevat. Jo pelkkä asian ja tunteiden kuvitteleminenkin tuntuu pahalta ja saa aikaan voimakkaan tunteen suojella erityisesti rakkaita ystäviäni siltä. Toki muitakin tulevia synnyttäjiä...

Tuosta suojelu-tunteesta tuli mieleen puolisot. Kuinka heillä voikaan olla avuton olo synnytyksessä, varsinkin jos kaikki menee totaalisesti pieleen. Kuinka raastavaa voi olla seurata oman rakkaansa kärsimystä synnytyksen aikana tai sen jälkeen. (Kärsimyksellä tarkoitan tässä täysin hoitamatta jäänyttä kipua ja/tai esim. jonkun ihmisen aiheuttamaa henkistä kärsimystä.)

Synnyttävää naista pitää suojella, rakastaa ja pitää hyvänä!

Unnan odotus osa 18

Rv 36+0 tänään ja ensimmäinen vadelmanlehti teekupillinen on juotu! :)


Meidän makuuhuoneen vaatekaappiin tuli alkuviikosta Unskille pieni hoito-/vaipanvaihtosyvennys. Enää puuttuu itse hoitoalusta, jonka ajattelin tehdä itse.

Harsoja, kestovaippajuttuja ja kestoliivinsuojia (ym.) on tuossa roikkuvassa lokerikossa.
Unskin vaatteita kahdessa ylimmässä lankakorissa...

Vointikuulumisia sen verran, että kohtu harjottelee ahkerasti ja valkovuodon määrä on lisääntynyt huimasti tähän astiseen. Monet ovat luulleet, että minun laskettuaika on jo nyt tai jopa jo mennyt, kun maha on niin alhaalla. Unnan liikkeet tuntuu usein tosi kipeiltä, varsinkin kun muksii tuonne alas.

Henkisestä puolesta sen verran, että odotan jo innolla synnytystä, vaikka toivon että saataisiin lomailla vielä tällä porukalla pari viikkoa. ;) Nyt kun on ollut vähän viileämpää, eikä niin hirveää hellettä koko ajan niin on ollut parempi mieli kun on vähän jaksanut tehdäkin jotain. :) Pari päivää sitten oli pieni rakkauden tunnustusten-tankkaus fiilis. Ilmeisesti lähestyvä synnytys sai miettimään parisuhde- ja perhejuttuja niin, että entäs jos jäänkin sitten kolmen lapsen kanssa yksin. Mistään sellaisesta ei ole pelkoa ja meidän parisuhde voi todella hyvin, mutta tulipahan nyt tässäkin raskaudessa juteltua ne asiat läpi. ;)