Ponnista, ponnista!

"Loma" alkaa olla ohi ja arki pikku hiljaa käynnistymässä. Jo pitkään on tehnyt mieli kirjoittaa ponnistusvaiheen jutuista, mutta vasta nyt on siihen hiemaan aikaa ja keskittymistä.

Ponnistaminen ja ponnistusvaihe on kiehtova. Siinä synnytys lähenee loppuaan ja vauvan syntymä, loppuhuipentuma, on ihan lähellä. Ponnistaminen voi olla helpoittavaa ja hienoa tai kamalinta maailmassa, se siis on hyvin yksilöllistä ja riippuu myös tilanteesta. Ponnistusvaiheessa omalla aktiivisuudella on suuri merkitys. Esimerkiksi mitä pystympi asento on, sitä paremmin painovoima auttaa vauvaa ja synnyttäjää.

Ponnistusasentoja on monenlaisia ja ponnistusvaiheen aikana asentoja voi kokeilla ja vaihtaa. Kannattaa kuunnella omaa vaistoa ja tuntemuksia. Kannattaa olla siinä asennossa missä on hyvä ponnistaa ja mikä tuntuu itsestä luontevalta. Hyvä ponnistusasento on minusta sellainen, joka
- helpottaa vauvan kulkua synnytyskanavassa
- hyödyntää painovoimaa
- on synnyttäjästä hyvä

Aila Miettinen-Jaakkolan kirjassa Nainen naiselle on lopussa hyvät kaaviot makuuasennon haitoista ja pystyasennon eduista. Kannattaa ehdottamasti katsoa! Esimerkkinä muutama pystymmän ponnistusasennon etu:
- synnytys paremmin äidin omassa hallinnassa
- kipu vähäisempi
- äidin työntövoima suurempi
- supistukset harvempia, voimakkaampia ja tehokkaampia
- lääkityksen tarve pienempi
- vähäisempi tarve toimenpiteisiin
jne jne... (Nämä siis Ailan kirjasta.)

Hyviä, synnytystä edistäviä ja ponnistamista helpottavia asentoja on esim. ponnistaminen kyykyssä, jakkaralla, kontillaan, seisaaltaan, polviseisonnassa, ns. korkeassa polviseisonnassa, jne. Eri asentoja on todella paljon erilaisia ja asentoja on helppo vaihtaa, varsinkin vedessä.

Esimerkiksi jos ei jaksa enää olla kontillaan, voi ottaa eteen tueksi jumppapallon/säkkituolin/tukihenkilön istumaan tuolille ja nojata häneen, tai voi vaihtaa polviseisontaan ja ottaa tukea tukihenkilöstä tai ylösnostetusta sängynpäädystä. Konttausasennosta on helppo vaihtaa tukihenkilön avulla myös kyykkyyn tai vaikka jakkaralle. Kaiken kaikkiaan asentoja on helpompi vaihtaa tukevalla isolla ja matalalla sängyllä ja lattialla vaikkapa jumppamaton päällä, kuin yläilmoihin nostetussa kapeassa sairaalasängyssä.

Kontillaan vedessä

Puoli-istuva asento on muuten aika suhteellinen käsite. Samoin kuin kylkiasento, joka muuten on parempi kuin tuo puoli-istuva, jos ajattelee vaikkapa häntäluun joustamista ja välilihaan kohdistuvaan painetta ja venymistä. Tiedän, että selinmakuulla toinen jalka koukussa ja ihan lievästi sängynpäätyä kohotettuna ponnistaneen äidin asento oli kätilöiden mielestä puoli-istuva kylkiasento.

Ponnistusasennoista löytyy kuvia kun googlaa vaikka birthing positions. Myös Bebesin sivuilla on kauniita kuvia eri ponnistusasennoista. Tässä linkki niihin. Täällä taas oli sivun alareunassa (toiseksi viimeinen kuva) ponnistusasento jota en olekaan ennen missään kuvissa nähnyt.

Muutaman vinkin haluaisin antaa käymieni keskustelujen muiden synnyttäneiden ja joidenkin kätilöiden kanssa, ja lukemieni tekstien perusteella:

1. Odota rauhassa!
Ei kannata alkaa ponnistamaan liian aikaisin. Joskus kätilökin saattaa olla hosuvaa sorttia ja antaa luvan alkaa ponnistelemaan jo ennen kuin kohdunsuu on täysin auki tai vauva laskeutunut tarpeeksi alas. Jos alkaa ponnistamaan liian aikaisin, siinä vain suotta väsyttää itsensä, kohtunsa ja myös vauvankin.
Kannattaa siis odottaa ponnistamisen tarpeen tunnetta, tai jos olet tuhdisti puudutettuna niin varmistaa kätilöltä, että vauva on varmasti tarpeeksi alhaalla.

2. Mene rohkeasti siihen asentoon mihin vaistosi sanoo!
Synnyttäjä ei hakeudu asentoon, joka olisi haitallinen, joten sitä ei tarvitse pelätä. Yleensä synnyttäjät hakeutuvat luontaisesti pystympään asentoon ja monet vierastavat sängyssä ponnistamista puoli-istuvassa tai makaavassa asennossa jo ennen synnytystäkin. Vaikka olisit puudutettu, niin mikäli se ei ole vetänyt sinua täysin jalattomaksi, niin itse puudute ei ole este sille ettetkö voisi ja saisi ponnistaa muualla kuin sängyssä (puoli-istuvassa tai makaavassa asennossa).

3. Leuka rintaan ja lantionpohjan lihakset rennoiksi!
Kun ponnistat, laita leuka rintaan. Se saa vartalosi automaattisesti parempaan asentoon syntymää ajatellen. Ponnista työntämällä vatsalihaksilla vauvaa alas päin ja yritä pitää samaan aikaan lantionpohjan lihakset rentoina. Usein kätilöt käskevät pidättämään hengitystä ja olemaan hiljaa ponnistamisen aikana, mutta valveutuneemmat kollegat tietävät että ponnistaessa saa hengittää ja käyttää hallitusti ääntä!
Matala m-kirjain ja/tai murina ovat hyviä ääniä ponnistusvaiheessa ja auttavat myös lantionpohjaa rentoutumaan.

Tässä kun aloin kirjoittamaan näitä ponnistusjuttuja, minua nauratti ensimmäinen synnytykseni lähes kolme vuotta sitten. Olin tullut synnytyssalin vessasta ja kätilö teki sisätutkimuksen seisoessani sängyn vieressä. Olin täysin auki ja sain alkaa ponnistamaan. Kätilö kysyi haluanko mennä sängylle ja minä sanoin, että "en, olen tässä". Kätilö kysyi vielä ainakin kaksi kertaa, että "haluatko varmasti olla tässä?" ja minä vadtasin aina "joo!". En voinut kuvitellakaan, että olisin käynyt siihen sänkyyn edes puoli-istuvaan asentoon. Se tuntui täysin luonnottomalta, jo ajatuksena.

Se mikä minua nauratti kun äsken tuota tapahtunutta muistelin, oli ajatus kätilöstä, joka yrittää "hienovaraisesti" taivutella minua sänkyyn synnyttämään, jotta se olisi hänelle tuttua ja turvallista. Tokikaan en tiedä millä mielin kätilö kuunteli minun "JOO!"-vastauksia, mutta näin jälkeen päin huvittaa ajatus pienessä paniikissa olevasta kätilöstä, joka joutuukin avartamaan ammattitaitoaan seisaaltaan ponnistavalla ensisynnyttäjällä. Heidin syntymän jälkeen kuulin kätilön innoissaan puhuvan toiselle kätilölle, että "menipä hienosti, kun ensisynnyttäjä ponnisti seisaaltaan ja oli vielä avotarjontakin!". :)