Blogi muuttaa uuteen osoitteeseen!

Tämä Voimaannuttava synnytys -blogi muuttaa uuteen osoitteeseen ->

www.voimaannuttavasynnytys.fi/blogi/

Toivottavasti löydätte sinne jatkossakin! Tämä vanha blogi säilyy arkistona vanhoille jutuille. Uudet sivut pitävät sisällään muutakin kuin blogin, joten tulkaa mukana! :)

Uusilla sivuilla tulee olemaan blogipäivitysten lisäksi myös ilmaiseksi ladattavia materiaaleja raskauteen ja synnytykseen liittyen ja Voimaannuttava synnytys -tuotteita.

Uusien sivujen kunniaksi kaikki uudet ja vanhat lukijat saa Synnytyksen ABC nettivalmennuksesta -10% alennusta "Kesa2015" koodilla elokuun 2015 loppuun asti. Synnytyksen ABC -kurssi on doula Marjaanan käsialaa ja sisältää todella paljon laadukasta, luotettavaa ja tarpeellista tietoa synnytykseen valmistautuessa!

Ajatuksia doulan työstä

Doulia on ollut Suomessa jo vuosia. He eivät siis ole mikään parin viime vuoden uusi juttu, vaikka niiden määrä ja kysyntä onkin viime vuosina lisääntynyt todella paljon. Se mikä on ilahduttavaa, niin suhtautuminen douliin on muuttunut positiivisempaan suuntaan myös monissa sairaaloissa.  :)

Haastavaa on ollut mm. se, että Suomessa on ollut vahvasti sellainen synnytyskulttuuri, että synnytykset kuuluvat ensisijaisesti kätilöille ja tarpeen vaatiessa synnytyslääkäreille. Doulien rooli ei ole meinannut mahtua Suomen kulttuuriin sitten oikein millään. Toisin kuin monessa muussa maassa, jossa synnytysalan ammattilaisina toimii paljon muitakin kuin vain kätilöitä ja lääkäreitä.

Toinen asia on se, että itseään doulaksi on voinut (ja voi edelleen) kutsua kuka vain, koska doula nimikettä ei ole millään tavalla suojattu. Täysin puskista "doulaksi" hypänneet ovat välillä saattaneet toimia tavalla joka ei ole doulien "mainetta mairitellut". 

Synnytysdoulia on monenlaisia...
- kouluttamattomia ja järjestäytymättömiä
- kouluttamattomia, mutta järjestäytyneitä
- hieman kouluttautuneita, mutta järjestäytymättömiä
- hieman kouluttautuneita ja järjestäytyneitä
- enemmän kouluttautuneita, mutta järjestäytymättömiä
- enemmän kouluttautuneita ja järjestäytyneitä
- ammattidoulia
- sertifiointikoulutuksen käyneitä ammattidoulia
- ulkomailla sertifiointikoulutuksen käyneitä ammattidoulia

* Ehkä tuo "ammattidoula" sana on sellainen, jota ei kaikki käyttäisi, mutta se saa nyt luvan olla. Jotkut käyttävät yrittäjädoula sanaa. 

Eli skaala on laaja. Olen jutellut doulaystävieni kanssa tästä monta kertaa... Vapaaehtoisena doulaavien lähtökohta on aivan eri kuin niiden, jotka ovat ns. ammattidoulia. He ovat yleensä käyneet useita doulakoulutuksia tai pitkän sertifiointikoulutuksen, jotka tekevät doulan työtä palkallisina. Olen sitä mieltä, että sertifiointikoulutukset niin Suomessa kuin muuallakin ovat laajoja ja todella kattavia antamaan tiedot ja valmiudet toimimaan synnytysdoulan työssä! Sitä en millään tapaa kyseenalaista. Suomessa laadukkaita sertifiointikoulutuksia järjestää Doulakka.

Olen viime aikoina miettinyt, että mitä ammatillisuus doulien kohdalla on? Olen itse henkilökohtaisesti sitä mieltä, että ammattidouliksi itseään kutsuvien pitää erottua muista doulista. Koen, että ammatillisuus ammattidoulana on oltava samanlaista kuin ammatillisuus vaikkapa hoitajana, terapeuttina tai hierojana. Kukaan ei odota vapaaehtoisena doulaavalta samanlaista ammatillista suhtautumista ja -toimintaa kuin ammattidoulalta odotetaan.

Eniten tähän liittyen pohdinnoissani on ollut se mitä doulana itsestään ja omista synnytyksistä/kokemuksista kertoo ja miten suhtautuu erilaisiin asiakkaisiin. Olen sitä mieltä, että doula voi kertoa miksi on ryhtynyt doulaksi, mutta minusta ei ole ammatillista kertoa sitä yksityiskohtaisesti. Olen myös sitä mieltä, että ammattidoula pystyy ja osaa olla tukena naiselle oli hänen tarpeet ja toiveet mitkä vain. Siis tarkoitan tässä nyt sitä, että toivooko luomusynnytystä, lääkkeellistä kivunlievitystä vai jotain muuta. En siis tarkoita mitään erikois-speciaalijuttuja, jotka ei kuulu doulan toimenkuvaan. Ajattelen niin, että doula voi kertoa omista erikoisosaamisista ja erityisistä kiinnostuksen kohteista synnytyksiin liittyen, mutta minusta asiakaskunnan rajaaminen omista näkökohdista katsoen ei ole kovin ammatillinen lähtökohta. Se on naisen/perheen päätettävissä, että haluaako doulaksi henkilöä, jonka paras osaaminen on jotain aivan muuta mitä synnyttäjä itse synnytykseensä toivoo.

Esimerkiksi en ole nähnyt kenenkään psykoterapeutin, hierojan, jalkahoitajan, vyöhyketerapeutin, yksityisen lääkärin tai vaikka luontaishoitajan jakaneen sivuillaan henkilökohtaisia sairaustarinoitaan pohjaksi sille miksi ja miten työtään tekee nyt.

Minusta on todella hyvä asia, että ammattidoulia tulee lisää ja heille on mahdollisuus verkostoitumiseen esim. Suomen doulat ry:n kautta. Doulan työ on erittäin vaativaa ja pitkä päivystys on työlästä, joten asianmukainen korvaus siitä työstä on paikallaan. Vapaaehtois doulaamisesta monet unohtavat, että se on vain harrastus, eikä vapaaehtoisdoulilta voi odottaa samanlaista palvelua kuin ammattidoulalta joka saa siitä palkan.

Muistan hyvin kuinka olen vuosia sitten ollut yhden doulapiirin kokoontumisessa vahvasti sitä mieltä, että vapaaehtoisdoulauksesta ei pidä laittaa mitään kiinteää hintaa (joka saattaisi olla enemmän kuin toteutuneet kulut). (Silloin sitä ehdotettiin siksi, että Ensi- ja turvakotien doulatoiminta ei ollut lähtenyt kovin hyvin käyntiin sillä paikkakunnalla ja he toivoivat samaa hintaa molemmille... Joka kylläkään ei välttämättä olisi edes kattanut doulan kuluja.) Olin sitä mieltä, että jatketaan niin kuin ennenkin eli perhe maksaa toteutuneet kulut doulalle ja haluamansa vapaaehtoisen summan doulapiirille.

Enää en ajattele ihan niin. Ajat ovat muuttuneet aika paljon ja hyvin koulutettujen doulien määrä on lisääntynyt. Vapaaehtoisina toimii monia satoja euroja koulutuksista ja kursseista maksaneita naisia, joilla saattaa olla erilaisia erikoistaitoja ja paljon kokemusta synnytyksistä. Se vääristää minun mielestä vapaaehtoistyön vaatimuksia ja doulan työn arvostusta. Mitä ammattimaisempaa palvelua annetaan ilmaiseksi, sitä enemmän tehdään hallaa naisyrittäjyydelle ja työn oikealle arvostukselle.


Niin kuin aiemmin sanoin, niin ammattidoulien pitäisi ottaa vielä yksi askel eteenpäin ja erottua edukseen!

Kuulumisia kevään korvalla + linkkejä

Eilen oli antoisa Aktiivinen synnytys ry:n keskusteluilta täällä Tampereella. Aiheena oli Supistus ja minä. Oli mielenkiintoisia keskustelua ja se mikä itselle on usein antoisinta, on kuulla esikoista odottavien tai kerran synnyttäneiden kokemuksia ja ajatuksia. Sieltä saa sellaista uutta näkökulmaa omiin ajatuksiin, jotka on pyörineet synnytysmaailmassa jo yhdeksän vuotta. Sitä välillä unohtaa mm. sen millaista on odottaa ensimmäistä lasta ja valmistautua synnytykseen tietämättä mitä on tulossa.

Illassa nousi keskusteluun yksi tärkeimmistä aiheista, joihin olen viime aikoina törmännyt yhä useammin eri puolilla. Tuntuu, että nyt tässä kohtaa minulle näytetään mihin minun energiaa kannattaa suunnata erityisesti... eli synnyttäjien oikeuksiin. :)

Suomessa on moni naisten oikeuksiin liittyvä asia todella loistavasti, eikä täällä tarvitse naisten pelätä kaduilla niin kuin esim. Turkissa, jonka huolestuttavasta tilanteesta oli eilen tv:ssä. (YLE:llä A2 ti 3.3.2015) Kuitenkin ihan jatkuvasti naisien oikeuksia loukataan Suomessakin. Tämä koskee myös raskaana olevia, synnyttäviä ja synnyttäneitä!
 

Synnyttäjien oikeudet on todella tärkeä asia, eikä sen merkityksellisyyttä ymmärrä kaikki kätilötkään, vaikka nimenomaan heidän jos kenen se pitäisi ammattihenkilöistä ymmärtää. Tästä minun mielestä kertoo mm. se, että osa kätilöistä ei koe tarpeelliseksi kertoa äidille saati kysyä lupaa välilihan leikkamiseen. Se ei riitä, että sanoo "nipsaisen täältä vähän" saksien ollessa jo leikkaus kohdassa ja NAPS. Tämä nyt vain yhtenä pienenä esimerkkinä.

Toivon, että naiset nousevat rohkeasti jaloilleen ja vaativat itselleen ja toisilleen oikeuksiaan! :)

                                         ^ ^ ^ ^ ^

Keskusteluillassa nousi toive synnytyslaulukurssi pitämisestä ja viime yönä mietin, että voisin järjestää Maksa mitä voit- tyylisesti parikin iltaa täällä Tampereella. Selvitän parhaillaan voisinko pitää ne Tampereen Napariillä (ilmaiseksi) ja jos se onnistuu, niin rahat menisi lahjoituksena suoraan Napapiirille ja Aktiivinen synnytys ry:lle.

Mietin jopa, että voisin pitää lyhyitä synnytyslauluiltoja muuallakin Suomessa vastaavaan tyyliin, jos matkakulut tulee korvattua. :)


                                        ^ ^ ^ ^ ^

Voimaantukaa naiset! :) Tässä yksi minun omista voimaannuttajista... Ihana Sofia Jannok.

                                        ^ ^ ^ ^ ^

Tähän loppuun vielä niitä linkkejä:

Aivan loistava Tyttöjen talon synnytysopas:
 http://www.tyttojentalo.fi/sites/tt.molentum.com/files/mina_synnytansuljettu_nettiin.pdf

Ihania synnytyskuvakilpailun kuvia:
http://birthphotographers.com/2015-birthphotographers-com-image-of-the-year-competition/

Uusi Synnytyskapina -verkosto: 
https://synnytyskapina.wordpress.com/

Kaikenmoista tapahtumaa...

 Nyt keväällä on täällä Tampereella Aktiivinen synnytys ry:n kevättapaaminen (la 14.3.), jota olen itsekin järjestämässä. :) Aamupäivällä on ilmainen paikallistoiminta aamupäivä, joka on suunnattu erityisesti paikallistoimintaa järjestäville ja siitä kiinnostuneille. Aamupäivän ohjelmassa on mm. toiminnallinen luento vertaistukiryhmän ohjaamisesta ja yhdessä oloa hyvässä porukassa. :) Lopuksi syödään lounasta, jonka Aksy tarjoaa. Ilmoittautumiset minulle tai facen tapahtuman kautta.

Lounaan jälkeen on Aktiivinen synnytys ry:n vuosikokous. Ruokaa on tarkoitus tilata sen verran runsaasti, että kokoukseen tulijoillekin riittää. Ilmoittautuminen eli ole pakollista, mutta olisi tosi kiva. :) Jos yhtään innostaa synnytyskulttuuriin edistäminen perhelähtöisempään tai luomumpaan tai aktiivisempaan suuntaan niin kannattaa tulla paikalle! Väki on tosi mukavaa, sitä ei kannata jännittää.

Toinen, ehkä vielä kivempi tapahtuma on Penny Simkinin seminaari huhtikuussa! Penny Simkin (mm. Birth partner -kirjan kirjoittaja) on vähän niin kuin maailman doulien-äiti. Upea doulien grand old lady,joka tulee kouluttamaan kahdeksi päiväksi! Ihan mielettömän hyvä mahdollisuus päästä kuuntelemaan edulliseen hintaan maailman luokan puhujaa...Early bird hinta 31.1. asti) Seminaari sopii hyvin myös kätilöille! ;) Täältä voi ilmoittautua: ilmoittautumislomake.

Kirja: The Mama Bamba Way

Joku aika sitten siivosin synnytyskirjakaappiani ja laitoin monta kirjaa kiertoon. Todelliset helmet jätin kaappiin ja yksi niistä on The Mama Bamba Way, johon tutustuin ensimmäisen kerran Saksassa Midwifery Todayn konfrenssissa. Kirjan on kirjoittanut Robyn Sheldon ja se todella vie mennessään. Kirja on visuaalisesti kaunis ja sisällöltään voimaannuttava! Suosittelen lämpimästi.

Tiedän, että monelta äidiltä ja kätilöltä jää kirja lukematta, koska se on englanniksi. Siksi halusin kirjoittaa siitä tähän jotain sattumalta valitsemiani lempikohtia, vaikka olenkin surkea kääntäjä. Luulen kuitenkin, että saan kuitenkin välitettyä niiden viestin suomeksi. Ehkä vähän puujalkaisena, mutta kuitenkin. :)

"Synnytyksen rakastaminen on samansuuntainen kokemus kuin rakastaa elämää. Me emme voi kokea rakkauden ja naurun täyteistä synnytystä syleilemättä sitä kokonaisuudessaan. Kivun syleilemisen idea ja synnytyksen intensiteetti voi tuntua alkuun pelottavalta ja hölmöltä, mutta koko sydämestään sukeltaminen kokemukseen muuttaa sen. Synnytyksessä jokaisen kivuliaan tuntemuksen tullessa sen tervehtiminen sisältää mahdollisuuden muuttaa kokemus.

Fysiologisen, psykologisen, älyllisen ja henkisen lähestymistapojen keskinäinen riippuvuus elämään ilmentyy selvästi syntymässä ja kuolemassa. Nämä siirtymävaiheet ilmentää intensiteetin mikä, syleillessä, muuttaa meitä ja maailmaa ympärillämme. Synnytyksestä voi tulla ekstaattinen ja miellyttävä silloin kun rakastamme sitä. Kuolema myös läheltä sisältää mahdollisuuden parantaa valtavia emotionaalisia haavoja niin kuolevassa kuin surevassakin."

"Ainoa työväline jonka tarvitsemme elämän, syntymän ja kuoleman syleilemiseen on luottaa kehon luontaiseen kykyyn rakastaa. Kätilönä tiedän kehon uskomattoman kyvyn synnyttää luonnollisesti ja antautumisen synnytysprosessille kuin eläin. Omista synnytyskokemuksistani tiesin eron supistuskipujen vastaan taistelemisen tai avoinna pysymisen epätavallisella omasta kehosta tulevalla voimalla jokaisen synnytysaallon mennessä minun läpi. Taistelu kipua vastaan aiheutti pelon, pahoinvoinnin ja kidutuksen aaltoja. Prosessille avoinna pysyminen ei ollut fysikaalisesti vähemmän intensiivistä. Mutta kokemus oli aivan toinen."

                                        ~~~~~

"Vauvat tuntevat enemmän kuin me tietoisesti tiedostamme ja synnytys psykologia tukee hypoteesia, että vauva on viisas ja sensitiivinen. Monet perinatalogiset psykologit myöntävät, että synnytys voi vaikuttaa vauvan asenteeseen elämää kohtaan joko positiivisesti tai negatiivisesti."

"Olemalla täysin läsnä synnytyksessä on tärkein lahja jonka voimme antaa lapsillemme - jos emme pelkää synnytystä, heillä ei ole tarvetta pelätä elämää; me suomme heille kyvyn upottaa itsensä täysin sen ihmeisiin ja rikkauteen."

                                         ~~~~~

"Kontrolli ja vastustus muodostaa pelkoa ja kipua synnytykseen, mikä johtaa lisäkontrollin tarpeeseen ja aiheuttaa lisää vastustusta ja suuren halun paeta tuntemusten kokemista."

"Häiritsemättömien synnytysten aikana vajoamme transsimaiseen tilaan synnytyksen loppua kohti. Voimme tarvittaessa kuulla mitä kehomme ulkopuolella tapahtuu ja vastata kysymyksiin, mutta ulkopuolinen maailma tuntuu siirtyneen kauas, ja olemme syvästi uponneita alkukantaiseen synnytyspaikkaan minne luomme omat äänet ja meidän oman maailman.
...
Paljon meidän synnytyspelosta saattaa polveutua haluttomuudesta mennä näihin pimeisiin tuntemattomiin paikkoihin. Tanssi ja täysin rakastettuna olemisen intiimiys synnytyksessä luo tarpeellisen tuen antautumiselle ja irti päästämiselle synnytyksessä."

"On olemassa symbolisia viestejä koneissa, henkilökunnan asenteessa, synnytyslääkärin äänessä ja kysymyksiin antamissa vastauksissa, jotka viestittää meidän tarvitsevan kaiken mahdollisen avun joka on saatavilla koska meidän synnyttävä kehomme on suunniteltu viallisiksi. Luottamuksen puuttuessa ja pelon ympäröidessä synnytystä kehoillemme on vaikeaa olla noudattamatta näitä odotuksia, ja monet meistä kokee melkein helpoitusta antaessa kehomme asiantuntijoiden käsiin, täten vahvistaen ´ei riittävän hyvä´-tunnetta meidän valmiiksi epävarmassa itsetunnossa."

"Synnytyksessä vauvat ilmeisesti kokevat tuntemuksen ahtautumisesta kehoonsa, mikä tuntuu painavalta, kömpelöltä, melko sopimattomalta ja erittäin rajoittavalta. Samanaikaisesti heidän pieni vartalonsa voi tuntua myös ihmeelliseltä, uudelta ja innostuneelta jos heidät kohdataan rakkaudella ja hyväksynnällä ja jos heillä on järjestelmässään (ts. kehossa) endorfiinejä ja oksitosiinia äidiltään luonnollisen ja pelottoman synnytyksen kautta."

"Häiritsemättömillä ja pelottomilla synnytyksillä on emotionaalinen vaikutus synnyttämiimme vauvoihin. Ei ole myytti, että vauvat voi hymyillä syntyessään; he usein tekevät niin, jos eivät ole sokissa tai emotionaalisesti perääntynyt synnytyksessä."

                                   ~~~~~~

"Kun näemme synnytyksen arkkityyppisenä tapahtumana on sillä merkittävä psykologinen vaikutus meidän vastasyntyneille. Silloin me kunnioitamme synnytystä eri tavalla; me ymmärrämme sen rituaalisen tarkoituksen, sen merkityksen meidän elämälle. Se kuinka me synnymme vaikuttaa siihen kuinka me elämme."

Naisvoimaa ja yhteisöllisyyttä

Aktiivinen synnytys ry:n hallituksen postituslistalla oli kommentoitavana eilisen (?) Synnytyskapina keskustelupaneelin aiheet. Olisi todella mielenkiintoista päästä kuuntelemaan sitä keskustelua! Oli nimittäin laitettu hyviä kysymyksiä puhujille. Itsellä jotenkin nyt on pinnassa tosi paljon synnyttäjän ja hänen perheen oikeudet ja niiden toteutumisen näkökulma. On jotenkin ihan hullua, että sairaala "pitää vauvaa omanaan" kunnes antavat perheelle luvan lähteä kotiin. Jotenkin se lähtökohta on ihan nurinkurinen.

Luin jostain/kuulin, että jossain synnytyssairaalassa perhe ei päässyt siirtymään synnytyssalista osastolle ennen kuin isä oli laittanut vauvan siihen sänkykärryyn. Perusteena oli se, että jos isä kompastuu ja kaatuu vauvan kanssa. Vauvan isä ei siis saanut kantaa omaa lastaan. Ai morjes! Suomi on kyllä yksi holhousvaltio.

Noh.. Kun tässä istuin ja mietin, että mitä tänne haluaisin kirjoittaa (kun oli olo, että jotain pitäisi jakaa mielen päältä), niin spotifysta sattui tulemaan Pasi Vainionperän laulama laulu ja huomioni kiinnittyi näihin sanoihin:

"Aina jotain uutta ja järisyttävää
aina jotain uutta ja alleen jyräävää
jotain meitä suurempaa
joka tullessaan ei kysele
vaan vie mukanaan."

Sopii niiiiiiiiiin hyvin synnyttämiseen tuo. :) Itse ajattelen tuon positiivisessa mielessä, enkä niin, että se jyrää jotenkin negatiivisessa mielessä. Synnytys on niin ihmeellinen tapahtuma kaikenkaikkiaan, että itsellä on välillä vaikea löytää sille sanoja. Toki tuo laulunpätkä saattaa sopia jonkun traumaattiseen synnytykseenkin. Jos jää hoitamattoman kivun kanssa yksin, niin silloin todellakin voi tuntua siltä, että jää jonkun itseään suuremman ja hallitsemattoman alle.

Olen ollut itsenäinen ja "ilman muita naisia pärjäävä" vuosikaudet. En ole ollut mikään halailija ja naisporukoiden yhteiset kivat ei ole tuntuneet minun jutuilta. Olen tässä parin viimeisen vuoden aikana tehnyt paljon töitä henkisen kasvun ja voimaantumisen puolella, ja huomannut pikku hiljaa suhtautumiseni muuttuneen muita naisia kohtaan. Yhä enemmän huomaan kaipaavani sellaista sisterhood -meininkiä ja naisten yhteisöllistä tukea. Huomaan myös, että muutos näkyy myös aiempaa voimaakkaampana tarpeena puolustaa naisten oikeuksia. :)

Aiemmin ajattelin, että kuka hullu nyt haluaisi muita naisia synnytykseensä mukaan kuin sen kätilön. Nyt ajattelen, että voi kumpa itselläni (jos joskus vielä synnytän) ja kaikilla muillakin naisilla olisi mahdollisuus synnyttää huolehtivan ja rakastavan naisjoukon tukemana. Itseasiassa niinhän se on ennen ollut! Niinhän se on nykyäänkin monissa pienissä yhteisöissä (esim. joissain paikoissa Afrikassa). Turvallisuuden tunne on niin oleellinen synnytyksen sujumisen suhteen! Tuntuu hullulta, että niistä paikoista joissa edelleen voisi synnyttää tuttujen naisten kesken, viedään äidit sairaalaan synnyttämään medikalisoidusti sänkyyn ohjattuna. Enkä nyt tarkoita, että ei olisi kätilöä paikalla jos sellainen on siellä seudulla olemassa. :)

Minulle tuli tässä mieleen, että olisi kiva haastaa kaikki naiset ottamaan askeleita pois mukavuusalueiltaan liittyen suhtautumiseen toisia naisia ja yhteisöllisyyttä kohtaan. Ensin toki olisi hyvä itsekseen pohtia omaa suhtautumista itseensä naisena ja muihin myös. Yhteisöllisyyttä pohtiessa voi miettiä, että miten se näkyy elämässäsi nyt vai näkyykö? Raskauteen ja synnytykseen liittyen ehdotuksia konkreettisiksi teoiksi voisi olla vaikka:

- Vie synnyttäneen naisen perheeseen rotinoita (ruokaa tms.) helpottamaan arkea

-Aanna synnyttäneelle kortti jossa lupaat KUUNNELLA hänen raskaus- ja synnytyskertomuksen (ja sen jälkeen annat kiitokseksi jakamisesta katsekontakti + lämmin halaus... sanoja ei tarvita)

- Kerro elämäsi naisille miksi kukin on tärkeä sinulle

- Tarkkaile muita naisia: miten he ovat läsnä toisille naisille, miten käyttäytyvät... onko jotain ominaisuutta tai tapaa jonka toivoisit itsellesi? Harjoittele tietoisesti ko. asiaa, vaikka se tuntuisi vaikealta.

- Kun joku kertoo synnytyskokemuksestaan, keskity KUUNTELEMAAN. Vaikka tekisi mieli kertoa omasta kokemuksestasi, niin jätä väliin ja anna toiselle tilaisuus mennä omassaan pintaa syvemälle ja kertoa ehkä jotain mitä ei ole aiemmin sanonut ääneen toisille.

- Kysele ystäviltä ja tutuilta millaisia elämäntilanteita heillä on... Millaista naistenyhteisöllisyyttä he kaipaisi? Kerro myös mitä itse kaipaat. Voitte miettiä olisiko joku tapa helpottaa toistenne arkea tai tuoda iloa äitiyteen? Esim. lastenhoitovaihtarit koulun vanhempainiltojen ajaksi, lounaskokkaukset (vaikkapa kasvissosekeitto) vuoronperään esim. joka toinen viikko, tms.

- Raskaanaolevat tarvitsevat (vaikkeivät myönnä) ja ansaisevat kaikilta extrahuomiota. Monille naisille sitä voi olla vaikea ottaa vastaan, mutta sitäkin on tärkeää opetella jotta osaisi ottaa apua vastaan vanhemmuuden raskainakin aikoina. Yllätä ystäväsi vaikka hänen tullessaan teillä kylään tekemällä jalkakylpy, tai tee kauniskortti voimaannuttavan ajatuslauseen kera, tms.

Itse haluaisin järjestää mother blessing juhlia tuleville äideille! Ne on niin ihania... ja viedä rotinoita ym. Minun täytyy kuitenkin harjoitella lisää rohkaistumista, kun välillä jutut jää vain ajatusasteelle enkä ole välttämättä tohtinut ehdottaa juhlien järjestämistä tai olen suhtautunut vaatimattomasti rotinoihin joita olisin ollut viemässä. Luulen, että monilla muillakin saattaa olla sama ajatus/tunne... että ei kehtaa. Vähän sama kun ajattelee, että muiden arki on tosi kiireistä ja täynnä hienoja juttuja, vaikka ihan sitä samaa arkea lopulta suurin osa elää kuin omakin perhe. Tosin siinä kiireen tekemisessä on eroja.. Meillä on vähän sellainen leppoistamis meininki.

Synnytyskapina on täällä!

Suomessa on uusi liike alkamassa... Synnytyskapina! Se on Helsingissä perustettu feministinen synnyttäjien oikeuksien puolesta taisteleva verkosto. Lisää Synnytyskapinasta voit lukea heidän uudesta blogistaan.

Minun mielestä juuri tällaisia synnytyskapinan kaltaisia liikkeitä nyt tarvitaankin! Tämä koko ajan huolestuttavampaan suuntaan menevä synnytysyksiköiden keskittämisbuumi ei ole hyväksi naisille ja heidän syntyville lapsille, eikä kyllä heidän perheille ja kätilöillekään. Naisten on seistävä tukevasti jaloillaan ja sanottava mitä me halutaan.

Facebookissa puhututti tänään erään miehen kirjoitus siitä millaista synnytystenhoito ym. olisi jos miehet synnyttäisi. Sen perimmäinen ajatus ymmärtääkseni oli juuri se, että mitä arvostetaan niin siihen panostetaan. Kirjoituksessa oli kerrottu kuinka synnytyssairaalat olisi maksimissaan 30km päässä jokaisesta naisesta, synnytysympäristö miellyttävä ja paikalla aina kaksi kätilöä jne.. Alla lyhyt lainaus tekstistä:

 "Synnytyssairaalaan saisi mennä viisi päivää ennen laskettua aikaa. Synnytyksen jälkeen siellä saisi olla kymmenen päivää (niin kuin ennen saikin). Tätä pidettäisiin vähimmäismääränä, jotta synnyttäjä voisi toipua rasituksesta.
Yhtä synnyttäjää avustaisi kaksi kätilöä. Synnytyssalit olisi maalattu kullanhohtoisiksi ja niiden viihtyvyyteen panostettaisiin. Mies saisi valita itselleen parhaimman synnytystavan aina vesisynnytystä myöten. Taustalla soisi rauhoittava musiikki."

 
Sen kirjoituksen luettuani jäin itse miettimään, että arvostaako todella miehet noin paljon enemmän omia oikeuksiaan kuin naiset? Tuli ihan sellainen olo, että tekisi mieli tehdä iso, herätteleveä ravistelu, ei pelkästään suomen naisille, vaan ihan koko maapallon naisille. Me ollaan tosi vahvoja ja meissä on se voima, joka tarvitaan muutoksen tekemiseen. Nyt on vaan alettava toimimaan isommalla vaihteella. :)

Muutos ei tapahdu hetkessä ja niinhän se on, että pienistä puroista tulee iso joki. Siksi mieltäni lämmittää todella paljon Synnytyskapinan synty. Nyt on Aktiivinen synnytys ry:n rinnalla toinenkin porukka ajamassa tärkeitä asioita.

Synnytyskapinan suljetturyhmä löytyy facebookista.

Sektioarven hieronta

Follow my blog with Bloglovin
Tiesittekö, että on olemassa oma hieronta sektioarvelle? No minä en ennen tiennyt. :) Sektioarpea on siis mahdollista hoitaa siihen tarkoitetulla hieronnalla. Sen siis tekee koulutettu hieroja. Tarkemmin en osaa siitä kertoa, kun asia tuli tänään puheeksi ystäväni tehdessä minulle raskaushierontaa (en ole raskaana).

Se raskaushierontakin oli itselle uusi juttu, kun en aiemmin tiennyt että on ihan vartavasten raskaanaoleville suunniteltu hieronta. Jotkut hierojathan hieroo kyllä raskaana olevia ilman sen ihmeempiä erityisjuttuja. Tässä raskaushieronnassa oli ihan omia juttuja raskautta ja synnytystä ajatellen.

Minua on monesti harmittanut se, että raskaana oleville sanotaan, että vaivoille ei voi tehdä juuri mitään. Miten niin ei. Moniin vaivoihin löytyy apua, mutta tylsää on se, että sitä joutuu itse etsimään. :/

Ystävälläni oli tänään niin hoitavat kädet kyllä, että aion varmasti ostaa raskaana oleville ystävilleni viimeistään mother blessing lahjaksi sellaisen hieronnan. :D

PS. Minua pyydettiin Naiseuden Voiman bloggariksi ja sieltä voi lukea mm. tämän päiväisistä ajatuksista lisää. :)

Synnytyskulttuurin muutosta rakenteissa?!

Viime viikonloppuna olleessa Kotisynnytysseminaarissa oli puhumassa tanskalainen Jette Aaroe Clausen. Hän on kätilö, apulaisprofessori Kööpenhaminan kätilökoulusta. Jotain kirjoitinkin jo aiemmin Kotisynnytys blogiini, mutta nyt tänne ajattelin jatkaa Jeten ehdotuksista synnytyskulttuuriin muuttamiseksi. Hän kertoi esimerkkejä siitä kuinka Tanskassa on saatu muutoksia aikaan silloin, kun siellä suljettiin pieniä kätilöjohtoisia yksiköitä ja kuitenkin äidit ja kätilöt halusivat vaihtoehtoja!

Ensiksikin on hyvä ymmärtää se, että naisia ja äitejä on erilaisia. Erilaisista perheistä, elämäntilanteista ja erilaisin toivein. Naisilla on oikeus päättää missä ja miten synnyttää, joten vaihtoehtoja on tarjottava mikäli tämä oikeus halutaan tunnustaa ja halutaan, että synnyttäminen on edelleen turvallista. Tanskassa naiset voi valita yhteiskunnan maksaman koti- tai sairaalasynnytyksen tai sitten yksityisen hoidon.

Jette muistutti, että laissa tai säädöksissä lukee, että mitä kätilön työhön kuuluu. Siihen viitaten monia rakenteessa olevia käytäntöjä voisi ryhtyä muuttamaan äiti- ja kätilölähtöisempään suuntaan. Pois medikaalisaation ja lääkärien niskaan hengittämisen suunnasta. Yhtenä esimerkkinä oli synnytyksissä joskus tarvittava oksitosiinipiikki verenvuotoa tyrehdyttämään. Nythän sitä voi kirjoittaa reseptillä vain lääkärit ja kätilöt joutuvat etsimään lääkärin joka sitä heille kirjottaisi. Jette kertoi, että "rakenteita" muuttamalla kätilöt voisivat itse kirjoittaa niitä reseptejä. Suomessahan jo joillain sairaanhoitajilla on rajoitettu reseptien kirjoitusoikeus. Kätilöt eivät edes tarvitsisi mielestäni lisäkoulutusta oksitosiinin kirjoittamiseen, koska se on ollut jo vuosia yksi tavallisimmista heidän työssään käytössä olevista lääkkeistä.

Jette muistutti myös moneen kertaan sitä, että sairaaloiden käytännöt eivät ole laki! Esim. rutiini CTG ei ole tutkitusti perusteltua, joten miksi sitä käytäntöä ei muutettaisi heti äitien ja vauvojen terveyttä paremmin vaalivaksi. Tärkeää on perheiden informoiminen eri asioista jo raskausaikana! Synnytyksessä voidaan antaa lyhyt info jos sitä haluaa, mutta ei synnytys ole oikea paikka saada sitä tietoa ensimmäisen kerran ja niin monipuolisesti. Eli jos äiti ei halua roikkua CTG:ssä, niin kätilö voi toki keskustella asiasta, seurata vauvan vointia torvella tai dopplerilla, ja kirjoittaa asian asiakkaan tietoihin. Jette korosti sitä, että EI OLE MITÄÄN LAKEJA jotka velvottaisi tekemään niin tai näin. Erilaisia käytäntöjä on ympäri maailmaa, ja sairaaloissa usein omansa.

Voin kuvitella, että moni lukija on nyt ihan kierroksilla. Ihan rauha vaan! Pelot ne on jotka sieltä nousee.

Seminaarissa viimeisinä oli puhumassa kaksi kätilöä, joista kumpikin sanoi ettei ole saanut äidin kanssa keskusteltua asioita. Eli jos äiti on vastustanut jotain toimenpidettä tms., vaikka kätilö on ollut sitä mieltä, että se olisi tarpeen. Eikä kyseessä ole ollut painostaminen tai uhkailu, vaan hyvässä luottamuksen ilmapiirissä käyty keskustelu, jonka päätteeksi äidin ja/tai vauvan voinnin turvaamiseksi on tehty joku asia.

En muista kuinka paljon Tanskassa/ Kööpenhaminassa on kotisynnytyksiä, mutta muistaakseni siirtoprosentti oli vain 10% ja niistä taisi olla vain 1% kiireellisiä. Jos joku muu muistaa tarkemmin, niin laittakaahan viestiä, niin tarkennetaan ja korjataan. Pointti tuolla vaan siis se, että kotona synnyttäminen EI ole vaarallista, niin kuin annetaan ymmärtää. Kotisynnyttäjille on erilaisia kriteerejä, mutta niissäkin kannattaa muistaa se, että äiti saa silti valita missä synnyttää.

Synnytyslaulukursseja Tampereella

Synnytyslaulukurssit

Perheille
La 8.11. klo 10-12.30
Su 14.12. klo 10-12.30

Kätilöille ja Doulille
Su 26.10. klo 12-14.30
Su 14.12. klo 15-17.30

Synnytyslaulu on yksinkertainen ja helppo, mutta tehokas kivunlievityskeino synnytykseen. Synnytyslaulu on hallittua äänenkäyttöä, kuitenkaan laulutaitoa EI tarvita! Synnytyslaulua käyttäessä synnytyspaikalla tai -tavalla ei ole väliä. Sitä voi käyttää myös vauvan rauhoittamisessa ym.

Paikka: Ajaton Tila, Tampere (www.ajatontila.fi)
Hinta: 25€/hlö

Kouluttajana synnytyslauluohjaaja Terhi Nummi

Ilmoittautumiset ja lisätiedot:
terhinummi at gmail.com
050-5350952

__________________________

Voimaannuttava synnytys löytyy nyt myös Facebookista. Tähän mennessä olen ajatellut etten tekisi blogille sivua sinne, mutta tänään sille tuli tarvetta. Tosin enää en muista mikä se oli.. :) Mutta siis siellä se nyt sitten on.. Katsotaan mitä se tuo mukanaan vai tuoko mitään.

Neuvoloiden synnytysvalmennuksista...

Tänään kiehahti veri pitkästä aikaa oikein kunnolla. Onneksi lasten vuoksi en ehtinyt heti kirjottamaan postausta tänne blogiin, vaan nyt monta tuntia myöhemmin asia on jo vähän neutraalimmin tuolla päässä. :)

Luin siis keskusteluja liittyen matkasynnytyspäivään ja synnytysyksiköiden karsimiseen Suomessa. Keskusteluun nousi myös neuvoloiden synnytysvalmennukset ja niiden heikko taso. Samanlaisia äitien kokemuksia surkeista valmennuksista olen kuullut JATKUVASTI eri puolilta Suomea! Tämä teksti ei siis todellakaan perustu vain yhden tai kahden äidin kokemuksiin vaan todella MONIEN äitien ja perheiden.

Synnytykseen valmistautuminen on TODELLA TÄRKEÄÄ HYVIN ERI TAVOIN! Sillä on positiivisia vaikutuksia niin fyysiseen kuin psyykkiseenkin lopputulokseen koko perheen kannalta. On kiistattomasti merkityksellistä saada hyvää synnytysvalmennusta ennen synnytystä. En voi millään ymmärtää minkälaisella ammattiylpeydellä ja -osaamisella neuvoloissa pidetään valmennuksia, joista perheelle ei jää käteen mitään todellista apua, neuvoa, vinkkiä, toivoa!

Tai no... Jos neuvoksi ja/tai vinkiksi lasketaan se mitä siellä tunnutaan aina hokevan on, että "synnytykseen ei kannata/tarvitse valmistautua, sitä ei kannata miettiä liikaa etukäteen ja kannattaa mennä avoimin mielin, niin kyllä henkilökunta sitten kertoo" sekä "pyydät vain heti sen epiduraalin sitten, lääkkeellisillä kivunlievityskeinoilla ei ole mitään haittavaikutuksia".

ARGH!




Tiedän, että itseni lisäksi myös kätilöt toivovat perheiden valmistautuvan synnytykseen etukäteen ja ottavan vastuuta omasta itsestään. Kyllä kätilöillä on osaamista ja ammattitaitoa auttaa ja neuvoa, mutta ei siinä synnytyksen aikana kätilöllä välttämättä ole aikaa olla paikalla.. Eikä synnytyksen aikana ole nainen, eikä usein puolisokaan vastaanottavaisimmillaan. Synnytyksen kulkua voi häiritä suurestikin se, että äiti joutuu kyselemään, vastailemaan, kuuntelemaan faktatietoa ja ohjeita... eli siis pitämään aivojen "järkipuolta" aktiivisena, kun synnytyksen kannalta nimenomaan olisi tärkeä antaa sen puolen vaimentua passiivisemmaksi.

Toiseksi, kyllä lääkkeellisillä kivunlievityskeinoilla  - epiduraali mukaan lukien, on haittavaikutuksia.Naisilla on oikeus saada tietää lääkkeiden ja toimenpiteiden hyödyt JA haitat, jotta voivat osallistua päätöksen tekoon omaan hoitoonsa liittyen. On täydellistä ammattitaidon puutetta sanoa ettei esim. epiduraalista ole mitään haittaa! Minusta sellaisille terveydenhoitajille pitäisi antaa huomautus esimiehen kautta.

Mietin tässä, että eikö neuvolat pyydä palautetta valmennuksistaan? Tai että eikö perheet uskalla antaa rehellistä palautetta? Vai eikö perheet odota valmennuksilta yhtään enempää? Eikö terveydenhoitajilla ole mitään rajaa siinä minkä tasoista palvelua tarjoaa? Jos kyseessä olisi yksityinen palvelu, niin perheet äänestäisi hyvin nopeasti jaloillaan.

Nyt kun synnytysvalmennus on monilla paikkakunnilla osa perhevalmennusta, luulisi terveydenhoitajien saaneen lisäkoulutusta tietojen päivittämiseen ja konkreettisia ohjeita parempien valmennusten pitämiseen. Harmi, että niinkin ainutlaatuinen mahdollisuus joka tavoittaa suurimman osan Suomen odottajista puolisoineen, menee ihan harakoille surkean valmennuksen takia!

Vaatikaa perheet parempaa ja antakaa rehellistä palautetta rohkeasti! Jos ihmiset ei sano mitään, niin mikään ei muutu.

Matkasynnytyspäivä 10.10.2014

Kätilöliitto järjestää valtakunnallisen mielenilmauksen pienten synnytyssairaaloiden lakkauttamisten ja lakkautusuhan takia. Matkasynnytyspäivä järjestetään 10.10.2014 ajatuksella, että kuka tahansa voi pistää pop-up synnytysyksikön pystyyn tienvarteen, huoltoasemalle tms.

Jo nyt suunnittelemattomien sairaalan ulkopuolisten synnytysten määrä on lisääntynyt, vaikka päivystysasetusta ei ole muutettu koskemaan alle 1000 synnytyksen sairaaloita. Aiemmin rajaksi oli laitettu 500 synnytystä (muistaakseni) ja nyt tuota rajaa ollaan nostamassa 1000 synnytykseen. Se siis tarkoittaa yhä useamman synnytysyksikön sulkemista ja synnytysmatkojen pidentymistä.

ALLEKIRJOITA kansalaisaloite, jotta asiaa saataisiin järkevämmälle tolalle.

Tässä vielä pari linkkiä Matkasynnytyspäivän uutisointiin:

Kätilöt lietsovat suomalaisia "pop-up synnytyspisteisiin" - kyseessä mielenosoitus

Kätilöiltä raju tempaus: synnytyspaikkoja moottoriteiden rampeille, bussipysäkeille

Facesta poimittuja linkkejä

Belly bind Suomessa

Uusi keksintö: vauvan elvytyspöytä äidin vierelle 

Kuva otettu facebookista

Sektiovideo jossa äiti saa vauvan heti ihokontaktiin

Valokuvia ja tietoa kampanjasta sektioiden vähentämiseksi