Muistan, että olin silloin sitä mieltä, että kotona synnyttää vain pitkähiuksiset hippiäidit. Nyt tiedän, että kotona synnyttää naiset kaikista yhteiskuntaluokista ja erilaisin hiuksin varustettuina. ;D Tiedän nyt myös, että kotona synnyttäminen on turvallista (tiettyjen kriteerien täytyttyä).
Esikoista odottaessa en ymmärtänyt synnytyshormonien, synnytyspaikan ja tukihenkilöiden merkityksen suuruudesta, vaikka kävinkin mieheni kanssa neuvolavalmennuksen lisäksi yksityisen valmennuksen. Nyt ymmärrän, että niillä on AIVAN VALTAVAN SUURI merkitys mm. synnytyksen kulkuun ja synnytyskokemukseen. Aiheesta voisi keskustella tai pitää infoa tuntikausia. :)
Vielä viisi vuotta sitten muistan ajatelleeni, että en haluaisi synnytykseeni mukaan vierasta ihmistä, doulaa. Kuitenkin jo keskimmäisen lapseni synnytykseen pyysin lopulta doulan. Hän oli vieras ihminen ennen ensimmäistä tapaamista, mutta tuli kyllä tutuksi tapaamisissa ennen synnytystä. Tiedän, että...
- Doulat eivät ole synnyttäjille vieraita ihmisiä, vaan häneen/heihin tutustuu jo raskausaikana. Luottamus ja tuttuus on tärkeimpiä asioita doulan ja doulattavan välillä.
- Sairaalassa on MONTA täysin vierasta ihmistä "odottamassa" sinua ja synnytyksen aikana ne vieraat ihmiset voivat vaihtua useaan otteeseen...
- Synnytyksen intiimiys säilyy vaikka doula olisi synnytyksessä mukana. Itseasiassa doulan läsnä olo usein jopa vahvistaa sitä intiimiä tunnelmaa.
Kuusi vuotta sitten luulin, että luomusynnytys tarkoittaa sitä, että ei käytä mitään kivunlievitystä synnytyksessä. Ajattelin, että ne naiset jotka synnyttävät luomuna ovat jotenkin todella erikoislaatuisia naisia.. sellaisia omituisia hihhuleita. Oli minulla silti joku mielikuva siitä, että jollain he pärjää sen kivun kanssa, mutta ei sen tarkemmin, että millä. Noh...Nyt tiedän, että luomusynnytystä ei nykypäivänä sen käsitteellisessä muodossa voisi edes olla, koska 1) luomu käsite on tiukka ja 2) raskauteen ja synnytykseen puututaan joka tapauksessa jollain lailla. Tiedän, että luonnollinen synnytys on mahdollinen! Luonnollisessa synnytyksessä uskotaan synnytyksen luonnollisuuteen tapahtumana ja kehon oma hormonitoiminta ja normaalifysiologia saa toimia niin kuin sen on tarkoitettu. Tiedän myös, että luonnollinen ja aktiivinen synnytys ovat eri asioita, koska synnytys voi olla aktiivinen vaikka synnyttäjä käyttäisikin lääkkeellistä kivunlievitystä.
Muistan, että valmistautuessani keskimmäisen lapseni synnytykseen, tavoite "pärjätä mahdollisimman pitkälle ilman puudutteita" pelotti, koska en tiennyt millaista synnytyskipu kovimmillaan tulisi lopulta olemaan. Pelkoa lievitti tieto siitä, että 1) minulla on synnytyksessä mies ja doula apuna lievittämässä synnytysaaltojen tuomia tuntemuksia ja 2) aina on mahdollisuus pyytää kipuun lääkkeellistä helpotusta. Pelko kivun suhteen oli lopulta turha. Pärjäsin synnytysaaltojen/supistusten kanssa hienosti, eikä kipu missään vaiheessa mennyt "yli".
Suurin ero mitä kuuden vuoden aikana on tapahtunut on se suuri ajatusten, asenteiden ja tiedon muutos. Luulin ennen, että keho synnyttää ja synnytys on pelkästään fysiologinen tapahtuma. Nyt tiedän, että suurin osa synnyttämisestä tapahtuu mielessä/päässä ja loput hoitaa keho. Koko lähtökohta on siis eri ja merkitsee ihan valtavasti! Käytännön esimerkkinä Ina May Gaskinin Sphincter law. Eli sphincterin laki, jonka mukaan kohdun suu voi lähteä sulkeutumaan jos synnyttäjä esim. kokee olonsa turvattomaksi.
Se miksi jäin koneelle kirjoittamaan tätä, vaikka pitäisi olla jo nukkumassa ;) on se, että monet naiset ja miehet miettivät elämässään samoja asioita/teemoja ja saattavat ahdistua siitä mitä niistä heille kerrotaan. Toivon, että ihmiset löytäisivät rohkeutta tutustua asioihin pintaa syvemmälle avoimin mielin ja sydämin. Raskausaika, synnytys ja vauva vuodeaika voi olla todella voimaannuttavia ja kantaa elämässä tiettyä positiivista energiaa jopa pitkälle vanhuuteen asti.
Raskaus ja synnytys ovat mahdollisuuksia... ihmeitä! On haaskausta olla ottamatta niistä kaikki ilo-onni-energia-voima irti, jo pelkästään vauvankin takia!
