Ammeita, ammeita!!!

Tampereelle suunnitellaan uutta naisten- ja lasten sairaalaa johon tulee uudet synnytystilat. Itse olen ajatellut, että "tottakai sinne tehdään mahdollisimman monta huonetta, jossa on amme". Nyt kuitenkin epäilyttää, että noinkohan sinne tulee taas vain yksi amme. Nythän Taysissa on vain yksi pieni amme, joka on aika usein pois käytöstä.


Googlettelin Amor ammetta ja satuin HUS:n nettisivuille jossa on eräänlainen "kätilö vastaa"-palvelu. Siellä on kysytty, että tuleeko Hyvinkään sairaalan remontin jälkeen useampi kuin yksi amme. Kätilö oli vastannut siihen näin:

"Ensi viikolla valmistuvassa remonttimme ns. 1-osassa on täysin uusi ammehuone, jossa on suuri Amor-amme. Remontin aikana vielä muutaman kuukauden ajan synnytyssaleista löytyy myös toinen amme, synnytyssali 43:n tavallinen kylpyamme. Remontin valmistuttua kokonaan synnytyssaliin jää vain tämä yksi Amor-amme, mikä palvelee kaikkia synnyttäjiämme. Yksi amme riittää, sillä ”tunkua” ammeeseen ei ole (mikä sinänsä on valitettavaa, sillä vesi on yksi parhaista kivunlievitysmenetelmistä, kts. vastaukseni ammeen ja veden käytöstä tältä palstalta). Esimerkiksi Kätilöopistolla, jossa synnytysmäärät ovat meihin nähden yli 3-kertaiset, on käytössä myös yksi Amor-amme varsinaisen synnytyssalin puolella. Eli meillä ammeen saa vielä suuremmalla todennäköisyydellä. Synnyttämään tullessasi mainitse, että toivot ammeeseen pääsyä. Mitä suurimmalla todennäköisyydellä sinä siihen pääsetkin."

Kyllä vähän nyt harmittaa. Vesi on aivan loistava kivunlievittäjä ja sillä on MONIA todella hyviä etuja ja hyötyjä! En ymmärrä miksi niistä ei kerrota äideille ja miksi veden ja varsinkin ammeen käyttöön ei rohkaista entistä enemmän. Aivan varmasti ammeeseen olisi tunkua, jos sen antamasta tehokkaasta avusta kerrottaisiin enemmän! Hyödyistä voi lukea lisää Bebes Infon sivuilta (lista alareunassa).

Minä tiedän, että esimerkiksi Taysissa olisi varmasti enemmän halukkaita ammeeseen, jos:
1) Synnyttäjät tietäisi, että siellä on useita hyviä ammeita, jotka toimii ja on käytössä. Monet jättää toivomatta ammetta, kun luulee, että sinne yhteen ainoaan on niin kova ruuhka ettei kannata edes toivoa sitä, ja on ihan tuurista kiinni pääseekö sinne vai ei.
2) Synnytysvalmennuksissa kerrottaisiin veden ja ammeen hyödyistä! Myös siitä, että lempeitä kivunlievityskeinoja kannattaa oikeasti kokeilla ennen kuin ottaa järeät keinot (puudutteet) kehiin.
3) Kätilöillä olisi paremmat koulutukset vesisynnytysten hoitamiseen.

Investointi muutamaan ammeeseen (esim. kotimainen Amor) maksaisi varmasti itsensä takaisin hyvin pian. Toimenpiteitä säästyisi ja puudutuksia tarvittaisiin vähemmän! Ja mikä tärkeintä... synnyttäjät olisivat tyytyväisempiä, kun pääsisivät varmemmin veden syliin ja sen ihanaan kivunlievitykseen.

Nettiadressi

Missä haluat synnyttää? -kansalaisliikkeen nettiadressi: ´Pienet synnytysyksiköt säilytettävä´ on nyt allekirjoitettavissa osoitteessa:

http://www.adressit.com/pienet_synnytysyksikot_sailytettava

Kertokaahan adressista muillekin ja käykää allekirjoittamassa! ;)

Tunnustus

Kello on kohta puolen yön. Minulla on monta keskeneräistä hommaa ja aamulla on "aikainen" herätys, kun on kerho aamu. Olin laittamassa konetta kiinni, mutta jostain syystä klikkasinkin tämän synnytys blogin sivun auki. Olen viime aikoina pohtinut blogieni lopettamista ja nytkin mietin, että mitä tekisin tämän kanssa. Sitten huomasin kommenteissa Kottby viestin tunnustuksesta.

Voimaannuttava synnytys -blogi sai siis tunnustuksen Kottbyltä. "The Gorgeous Blogger -palkinto on suunnattu kaikille upeille bloggaajille. Jokainen vastaa viiteen blogiinsa liittyvään kysymykseen ja jakaa tämän palkinnon viidelle, jotka hänen mielestään sen ansaitsevat."


Lämmin kiitos Kottby! Erityisesti niistä perusteluista miksi valitsit yhdeksi tunnustuksen saajaksi tämän blogin. Ehkä en sittenkään lopeta, vaan kaivan väkisin jostain sen hetkisen jonka tähän bloggaamiseen tarvitsen?!

Tässä vielä vastauksen tunnustukseen liittyviin kysymyksiin:

1. Milloin aloitit blogisi?
En muista. Kai joskus Annin syntymän jälkeen? Anni täyttää parin viikon päästä 3 vuotta.

2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?
Tämä blogi on synnytysaiheinen ja käsittelee kaikkea synnytykseen ja raskauteen liittyvää.

3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
Jaa-a. Nykyään on pilvinpimein kaikkia odotus- ja vauvablogeja. Minä taas aloitin tämän blogin synnytyksen jälkeen, kun oli pakko saada purettua sitä synnytysenergiaa johonkin ja halusin yrittää tätä kautta jakaa tietoa aktiivisemmasta synnytyksestä. Tämä ei siis ole ns. päiväkirjatyylinen niinkuin esim. monet odotusblogit.

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
En osaa tehdä nettisivuja, joten tämä blogin pitäminen oli helppo vaihtoehto siihen tiedon jakamiseen.

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Haluaisin, että aiheet/tiedot ym. löytyisi helpommin. Päivityksiä olisi useammin. Jne. ;)

Nyt heräsi Tuuli tissille. Pitää mennä.

Uusia kirjoja ja lakeja

Sain kirjastooni pari uutta lisäystä. Sheila Kitzingerin BIRTH CRISIS on aivan loistava kirja kaikille traumaattisen synnytyksen kokeneille, voimakkaasta synnytyspelosta kärsiville ja synnytysalan ammattilaisille (myös terveydenhoitajille ja doulille).


Ina May Gaskin BIRTH MATTERS on oikeasti uusi kirja. Ei siis uusi vain minulle vaan se on ilmestynyt ihan hiljattain. En ole ehtinyt lukemaan sitä, mutta uskon että se on aivan yhtä loistava kuin kaikki muutkin Ina Mayn kirjat! Ehdottomasti kaikkien aiheesta kiinnostuneiden must lukemistoa. :)


Se kirjoista... Otsikossa lupasin uusia "lakeja". Toukokuun alussa terveydenhuoltolaki muuttuu niin, että synnyttäjät saavat valita omat synnytyspaikkansa yhdessä "lähettävän lääkärin" (eli käytännössä neuvolalääkärin) kanssa omalta ERVA-alueelta. Lisätietoja löytyy TÄÄLTÄ. Siellä on myös lueteltuina, että mitkä sairaanhoitopiirit kuuluu mihinkäkin ERVA:an.

Muutos on siinä mielessä todella merkittävä, että jatkossa neuvoloiden velvollisuutena on kertoa perheille tästä valinnan mahdollisuudesta, synnytyspaikka vaihtoehdoista ja keskustella siitä millä perusteilla mihinkäkin synnytyspaikkaan voi mennä synnyttämään. Tämä on aivan loistava uutinen, ainakin täällä Tampereen seudulla, jossa jotkut kunnat ovat kieltäneet synnyttäjiä menemästä Vammalan aluesairaalaan. Toukokuun alusta lähtien sinne saa mennä mikäli matalan riskinsynnyttäjän kriteerit täyttyvät ja perhe niin haluaa. Huomion arvoista on myös se, että jos synnyttäjä tietää joutuvansa suunniteltuun sektioon, niin hän voi silti valita esim. meneekö Vammalaan vai Taysiin (tai vaikkapa Seinäjoelle).

6kk synnytyksestä

Tuulin synnytyksestä on nyt hiukan yli 6kk. Fyysisiä merkkejä menneestä raskausajasta ja synnytyksestä ei taida olla jäljellä muita kuin pari raskausarpea navan ympärillä (niiden Heidistä ja Annista jääneiden joukossa). :) Henkinen puoli on saman suuntainen kuin ennenkin. Toki nyt kun synnytyksestä on jo jonkin verran aikaa, niin ajatuksetkin ovat hiukan "muuttuneet". Kovimpien synnytysaaltojen kipua ei enää niin muista, vaikka muuten monet asiat ovatkin kirkkaina mielessä.

Nyt viime aikoina on palannut jälleen halu päästä uudelleen synnyttämään. Se on niin hienoa ja ainutlaatuista, että sitä haluaisi lisää ja lisää. Sinänsä aika hullua, että haluaa jotain mikä toisaalta vähän pelottaa ennalta-arvaamattomuudellaan ja toisaalta hirvittää niillä pahimmilla synnytysaaltokivuilla, mutta... On se vain niin upeaa, että se kaikki muu korvaa sen pienen negatiivisen osan mennen tullen. :)


Nyt on myös tullut takaisin se ihastus ja ihmetys raskaana olevaa naista, kohdussa kasvavan vauvan ihmeellisyyttä ja siunatun tilan upeutta kohtaan. Tekee mieli kaapata kaikki raskaana olevat naiset sellaiseen äidillisen vertaistuen ja huolenpidon syleilyyn. :) Tuossa onkin selitys sille miksi viime kerroilla raskaana olevien ryhmiä ohjatessani olenkin näyttänyt varmaan ihan idiootilta hölmö hymy naamalla. :D

Olen viime aikoina ehtinyt jopa lukemaan raskaus & synnytyskirjallisuutta. Sain kirjahyllyyni lisää luettavaa: Isä syntymässä, Hyvä syntymä, Father´s home birth book, Spiritual midwifery... ja vielä matkalla olevat Birth crisis ja Ina May Gaskin uusin kirja Birth matters. Hyvä syntymä kirja on kohta luettuna. Suosittelen sitä lämpimästi niin kaikille raskaana oleville kuin kätilöillekin. Kätilöille siksi, että sitä lukemalla saisi ehkä palautettua itselle sitä tunnepuolta, joka saattaa unohtua rutinoituessa omaan työhönsä.

Jos palaan vielä tuohon 6kk-"teemaan", niin täytyy sanoa, että kyllä sillä synnytyskokemuksella on väliä. Oikeasti! Meillä ei varmasti olisi näin montaa lasta, jos joku synnytyksistä olisi ollut traumaattinen. Enkä saisi synnytyskokemuksista voimaa arkeen, jos ne ei olisi olleet niin positiivisia kuin olivat. Jos vastaavasti koitan miettiä tilannetta, jossa synnytyskokemus olisikin ollut huono, niin tulee kyllä kurja olo. Kurja olo siitä, ettei voi harmistumatta tai ahdistumatta muistella oman pienokaisensa ainutkertaista syntymää.

Naistenpäivän kunniaksi toivotan kaikille naisille oikein naisekasta päivää! :)

Muutoksen siemen?

Kuukausi on mennyt hujauksessa, enkä ole ehtinyt päivittää tätä blogia poikkeuksellisen pitkään aikaan. Viimeiset viikot ovat menneet täysin Missä haluat synnyttää? -kansalaisliikkeen parissa, ja tämä blogi on tähän mennessä jäänyt vaille huomiota.

Jaaha. Ei taida tälläkään kertaa saada huomiota, kun nuorimmainen tyttäreni tuolla huuteleekin äidinmaidon perään.