Vammala taas uhattuna...

"Synnytystoiminnan jatkuminen Vammalassa turvattava!

Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmän esittämässä terveydenhuoltolain uudistuksessa alle tuhannen vuotuisen synnytyksen yksiköt lakkautettaisiin. Se merkitsisi Vammalan aluesairaalan synnytystoiminnan loppua.

Pienessä sairaalassa voidaan kuunnella synnytäjän toiveita ja Vammalan synnytysyksikkö on mm. saanut WHO:n arvostetun vauvamyönteisyyssertifikaatin. Sairaalaan tullaan synnyttämään oman alueen ulkopuoleltakin, sillä on positiivinen maine ja se tunnetaan imetys - ja vauvamyönteisyydestään.

Olen nuorena naisena, pienten lasten äitinä ja potentiaalisena synnyttäjänä seurannut huolestuneena, miten suomessa tehdään kestämätöntä synnytyspolitiikkaa. Me adressin allekirjoittaneet vetoamme päättäjiin, etteivät tekisi terveydenhuoltolakiin uudistuksia, jotka heikentävät äitien ja vauvojen asemaa."

Teksti on Adressit.comista ja Vammalaa koskevan adressin voi käydä allekirjoittamassa täällä!

Unnan odotus osa 17

Tänään on sitten rv 35+0 ja äitiysloma alkaa! :)

Viikon päästä alkaa synnytykseen valmistautuminen... Tai no. Onhan sitä ollut tässä pitkin matkaa jo useiden kuukausien ajan, mutta nyt se alkaa konkreettisesti:
mm.
- vadelmanlehtiteen juomista
- välilihan öljyämistä ja hieromista

ja sitten rv 38 alkaen
- vyöhyketerapiat (muutama juttu, joita teen itselleni)

Miehellä alkoi nyt neljän viikon loma. Ihanaa. Nyt saan levätä enemmän ja kerätä voimia tulevaa synnytystä ja alkusyksyä varten. :) Ensi viikolla ajateltiin laittaa ainakin pinnasänky ja äitiyspakkauslaatikko-punkka valmiiksi ym. (Pinnasänky tuleekin tarpeeseen... saadaan meidän sängyn päiväpeitto sinne jemmaan... nyt kun se pyörii lattialla yöt. ;) Heh.)

Sairaalakassinkin ajattelin laittaa kohta puoliin lähtökuntoon. Quasha-lastatkin on pitkin olohuonetta jne.. niin olisi ehkä viisasta hyvissä ajoin laittaa ne kassiin jemmaan, ettei h-hetkellä tarvitse niitä alkaa etsimään. :)

Orgasmic birth -kirjasta vielä sen verran, että... Niinkuin olettaa saattaa niin kirjassa puhutaan paljon myös raskaana olemiseen ja synnytykseen liittyvistä seksuaalisista puolista/asioista. Osa jutuista ovat olleet minulle tuttuja ennestään, mutta on siellä paljon uuttakin. Kaiken kaikkiaan on todella mielenkiintoista ja yllättävääkin, että kuinka paljon samaa on rakastelemisessa ja synnyttämisessä. Kirjaa lukiessa on todellakin alkanut harmittamaan se kun usein ajatellaan synnytys toimenpiteenä, vain yhtenä osana lapsen saamista joka on vain kärsittävä, tapahtumana jossa omien tuntemusten kuuntelemisen ja omaan kroppaan luottamisen sijaan vastuu ja kaikki muu annetaan muille henkilöille.

Odotan kovasti Unnan syntymää. Uskon, että se tulee olemaan kaikessa järisyttävyydessä ja voimakkuudessaan hieno kokemus. Vaikka orgasmisista synnytyksistä olenkin nyt lukenut, niin en silti oleta tai tavoittele omassa synnytyksessäni orgasmin saamista. Tai ajattele, että olen onnistunut täydellisesti jos vielä kaiken lisäksi saan orgasmin synnyttäessä. Alkaa ihan naurattaa koko ajatus. Toki jos sellainen on tullakseen niin tuskinpa estelen. ;) Heh. Enemmänkin toivon, että minulla olisi rakastettu ja turvallinen olo synnytyksen aikana.

Ompa jännää.. :) Itsekin jo mielenkiinnolla odotan, että millaisen synnytyskertomuksen saan kirjoittaa / millaisen kokemuksen jakaa muiden kanssa. :)

Unnan odotus osa 16

Helteet on vieneet minusta kaikki mehut. Nyt kun pahimmat hellepäivät on ohi ja olo on jo melkein elävien kirjoissa olevalla, niin on ollut monta kremppaa ja vaivaa tilalle. Eli ihan pikaiset masukuulumiset tälläkin kertaa. (Olen pitkän tauon jälkeen alkanut lukemaan taas synnytyskirjoja ja yhdestä tekisi mieli kirjoittaa tänne, mutta nyt en kyllä pysty.)

Välillä on selkäkipeä ja nyt jo kolmatta päivää särkee päätä. Eilen oli ihan hirmuiset paineen tunteet ja sen takia seisominen/kävely oli kamalaa. Nukkuminen on ollut huonoa näillä helteillä ja ihan muutenkin vaan, vaikka olenkin välillä nukkunut väljemmillä vesillä eli sohvalla. Väsymys on aivan valtava. Neuvolassa terkka ehdotti rautaa. Anopilta sain vajaan purkin, mutta en vielä kertaakaan ole muistanut ottaa sitä (kun ei kannata ottaaa samaan aikaan maitotuotteiden kanssa). Olen vähän kahden vaiheilla tuon lisäraudan kanssa.. hemoglobiinin lasku on normaalia ja gurujen mukaan sitä ei tarvitsisi lääkitä (ainakaan näin pienellä pudotuksella kuin minulla), mutta toisaalta...


Tänään on tullut pitkän tauon jälkeen kipeitä supistuksia. Pari tuli sohvalla löhötessä ja Heidin kanssa elokuvaa katsoessa. Harjotussupistuksiakin on tullut taas tässä muutaman päivän aikana jonkun verran. Nyt on viikkoja 34+1 (piti taas tarkistaa laskurista, kun en niistä ole muuten perillä :)). Vielä siis saisi olla supistelematta kipeästi. ;) Magnesiumia ajattelin alkaa syömään sillon mahataudin loppumainingeissa, mutta se sitten jäi kun supistelutkin loppui. Juomisesta ja syömisestä olen koittanut pitää huolta, ettei ainakaan sen takia supistelisi.

Olen muuten huomannut, että tosiaan loppuraskaus on meneillään... Ajatukset ja muut on kääntyneet täysin kotiin ja masuun päin. Erityisesti juuri tuo koti ja oma perhe on nyt se mitä kaipaa ja haluaa. On ihanaa kun miehellä alkaa tämän viikon jälkeen loma ja saadaan olla ainakin 4 viikkoa putkeen koko perhe yhdessä! Laitetaan vähän kotia valmiiksi Unskia varten ja pikkasen muutenkin, kun muuton jäljiltä on mm. kaikki taulut, koukut, ym. laittamatta. Rauhassa ja rennosti... niin kuin on tarkoitus viettää koko loma. :)

Yhtenä iltana sohvalla maatessani ja mahaa katsoessani tajusin yht`äkkiä, että "onpas muuten ihana masu minulla" ja että "kylläpä raskaana oleminen on erityisen hienoa". :) Kyllähän sitä on tullut katsottua muutenkin, kun Unna myllää ja maha menee puolelta toiselle milloin pepun tai raajojen voimasta, mutta nyt se jotenkin tuli mieleen erityisen kirkkaana ja hienona. :) Siunattu tila. Se kuvaa kyllä niin loistavasti raskaana olevaa. Vaikka minullakin on ollut enemmän ja vähemmän vaivoja, niin silti ei ole missään vaiheessa tullut sellaista oloa tai ajatusta, että ei haluaisi olla raskaana, kaduttaisi koko homma tai että kumpa se syntyisi jo niin pääsisi vaivoista.

Eilen illalla kirjoittelin synnytysvihkon viittä vaille valmiiksi. Enää tarvitsisi käydä Arnica ja tuoksuöljy ostoksilla, niin sitten olisi synnytystä silmällä pitäen tärkeimmät valmiina. :)

Siinä kai päällimmäiset tällä erää. Taidan mennä hetkeksi vielä lepäämään ennenkuin lähdetään ulos tyttöjen kanssa. Hyviä vointeja kaikille kanssamahailijoille! :)

Unnan odotus osa 15

Huh hellettä! Raskaana oleminen helteillä ja välillä vatsataudissa ollessa, ei ole ollut mitään herkkua ihan koko ajan. Voin myös kertoa, että ylivilli ja (vatsataudin takia) levoton masuvauva ei ole mikään ihastuttava yhdistelmä kamalan mahataudin kanssa. :) Onneksi vatsataudista on selvitty ja taudin aikana olleet kipeät supistuksetkin jäi pois samalla kun tervehdyin.


Viikkoja on nyt muistaakseni 32+3 ja huomenna neuvola. Nyt niitä on 2vkon välein ja kohta joka viikko. Loppua kohti siis mennään. Neuvolakortin välissä on synnytystoivelistakin ja kohta yksi voimalause kortti, jonka tein ajatuksia kasaamaan. Siinä on toisella puolella kuva raskaana olevasta naisesta (värivedos yhden graaffikon taulusta) ja toisella puolella muutama minulle tärkeä lause 9 tärkeää kuukautta -kirjasta.

Vauvavalmisteluja on tehty sen verran, että vaatteet, harsot ja kestovaipat on pesty. Tytöt halusi ostaa vauvalle tutin, joten sellainenkin on odottamassa (vaikka ei sitä tod.näk. käytetä, niinkun ei kummallakaan tytölläkään vauvana). Kuunvaihteessa ajateltiin koota sänky valmiiksi (saa taas kerätä kaikkea rojua ja vaatetta sinne, kun ei vauva siellä kuitenkaan nuku ;)), ja laittaa loput systeemit vauvaa odottamaan.

Synnytystä odotan positiivisin mielin. Yksi asia mitä olen viime aikoina miettinyt on se, että ensimmäistä kertaa olen menossa synnyttämään ilman, että tiedän millaista sairaalassa on. Vammala on nimittäin remontoitu Annin syntymän jälkeen eikä olla käyty siellä tutustumassa. En usko, että edes mennään.. (En tiedä olisiko edes enää mahdollista, kun se menee kohta kesäsulkuun.) Huomaan kyllä, että kun ei tiedä miltä siellä nyt näyttää jne. niin se hiukan vaikuttaa synnytykseen valmistautumiseen ja mielikuvien luomiseen. Jos olisin ensisynnyttäjä, niin se vaikuttaisi huomattavasti enemmän! Se toisi varmasti lisää jännitystä ja ehkä jonkin verran turvatonta oloa. Uskon myös, että kotoa siirryttäessä sairaalaan vaikuttaisi ympäristön vaihto paljon enemmän kun ei ole aiemmin nähnyt millaiseen paikkaan "joutuu".

Jaaha. Muistinpa juuri, että jalkapallo peli alkaa tv:stä... ja että minulla on Fazerin sinistä käsilaukussa... (En normaalisti syö suklaata, mutta nyt loppuraskaudesta se on ollut vastustamatonta.) Taidanpa siis siirtyä sohvalle lataamaan akkuja oikein antaumuksella, kun tytötkin on mummulassa yökylässä. :)