Tänään on ollut huima päivä synnytysaiheisten lehtijuttujen suhteen. Aamulehti uutisoi Tampereen Napapiirin synnytysvalmennuksista ja Helsingin Sanomat lääkkeettömästä kivunlievityksestä.
Helsingin Sanomissa oli jopa kaksikin juttua ilmeisesti, ainakin kaksi artikkelia oli ilmaantunut nettiin... eli...
"Supistuskipu ei ole vihollinen" ja
Hirveän ihanat supistukset
Saan anopilta Hesarin vasta ehkä huomenna tai myöhemmin, joten jos artikkelit on pidempiä kuin nettiversiot, niin kokonaan en siis kaikkea tiedä. Nettiversioiden perusteella professori Riitta Jouppilan kommentit liittyen ns. luomusynnytyksiin suututtaa. Eniten ärsyttää kommentti, että hieronta ja muut keinot olisi pelkkää hellimistä.
Ensiksikin mitä vikaa on hellimisessä. Synnyttäjä on herkässä ja haavoittuvassa tilassa - mitä muuta hän voisi silloin kaivata ja tarvita kuin rakastavia, turvallisia, empaattisia ja lempeitä ihmisiä ajatuksineen, äänineen, käsineen ja vartaloineen elämään synnytystä yhdessä synnyttäjän kanssa. Vauva on usein saanut alkunsa hyvin hellässä ja intiimissä kanssakäymisessä yhdessä rakkaan ihmisen kanssa. Monissa kirjoissa ja muissa lähteissä sanotaan, että myös synnytys on vastaavan tyyppinen tapahtuma.
Toiseksi: "hieronta ja muut keinot" ei todellakaan ole PELKKÄÄ hellimistä. Ne auttaa! Ei ne toki vie kipua kokonaan totaalisesti pois, eikä se minusta ole tarkoituskaan. Ei synnytyksen ole tarkoitus olla kivuton tapahtuma, joka on äkkiä ohi. Kipu kuuluu synnytykseen ja sitä myötä myös osaksi äitiyteen kasvamista (niinkuin artikkelissakin kätilöliiton puheenjohtaja sanoi). Nämä ei silti tarkoita sitä, että synnyttäjän kipua ei helpotettaisiin ja tehtäisiin sitä siedettävämmäksi.
On toki synnyttäjiä ja synnytyksiä, jotka ovat eri syistä erittäin kivuliaita, MUTTA täytyy muistaa, että lääkkeet eivät ole mitenkään autuaaksi tekeviä. Myös lääkkeelliset synnytykset voivat olla kivuliata syystä tai toisesta. Tai voi olla tilanteita joissa esim. puudutteen saamista joutuu odottamaan pitkään. Silloin on julmaa jättää äiti selviytymään yksin kivun kanssa ellei hänellä itsellään ole tukihenkilönsä kanssa keinoja kivun lievittämiseksi puudutetta odotellessa!
Minä tunnustaudun ns. luomusynnytysten puolesta puhujaksi ja uskon saman mitä WHO on sanonut: yli 80% naisista pystyy synnyttämään ilman lääkkeitä. Minä en tarkoita silti sitä, että lääkkeellisten kivunlievitysvaihtoehtojen käyttäminen olisi väärin tai niitä käyttäneet ovat jotenkin huonompia synnyttäjiä - en todella. Käytinhän itsekin ensimmäisessä synnytyksessä petidiiniä, epiduraalia kolmesti ja ilokaasua, en ollut yhtään sen huonompi kuin muutkaan, vaikka jälkeen päin ajattelenkin, että pelkkä ilokaasu olisi saanut riittää minulle silloin. :)
Lääkkeettömiä kivunlievityskeinoja on paljon! Tosin lääkkeiden voimaan uskovan ja luottavan korvaan esim. synnytyslaulu, akupunktio tai aromaterapia voi kuulostaa naurettavilta. Ne on kuitenkin todella oivia keinoja helpottaa kipua ja saada niistä apua ja voimaa synnytyksessä selviytymiseen.
Täytyy muuten sanoa vielä tähän lopuksi, että minulla on sellainen aavistus/tuntuma, että luomu- ja kotisynnytyksiin valmistautuvien odottajien asenne synnytystä ja synnytyskipua kohtaan on usein erilainen kuin muilla. Luomu- tai kotisynnytykseen kun ei oikein ole mielekästä valmistautua ellei ajattele synnytyskivun olevan hyvä asia ja etteikö naisella olisi kykyä ja voimaa synnyttää luonnollisesti ja omaa vaistoa kuunnellen. :) Toki voi muutkin ajatella näin, sitä en kiellä.
maanantai 29. kesäkuuta 2009
tiistai 23. kesäkuuta 2009
Kurkatkaas tätä!
Tampereen doulapiiri on pistänyt blogin pystyyn. Vielä siellä ei paljoa ole, mutta toivottavasti pian on lisää... :)
Käykäähän siis täällä! Linkki löytyy myös tuolta blogiluettelosta.
PS. Päivitykset on mielessä kyllä, mutta HELLE ja mökkeily on nyt hetkeksi vienyt mennessään. Koitan kirjoitella jotain ennen mökkiviikonloppua, mutta jos en ehdi niin sitten viimestään ensi viikon alussa. :)
Käykäähän siis täällä! Linkki löytyy myös tuolta blogiluettelosta.
PS. Päivitykset on mielessä kyllä, mutta HELLE ja mökkeily on nyt hetkeksi vienyt mennessään. Koitan kirjoitella jotain ennen mökkiviikonloppua, mutta jos en ehdi niin sitten viimestään ensi viikon alussa. :)
maanantai 15. kesäkuuta 2009
Lämmintä kipuun
Yksi hyvistä kivunlievityskeinoista on lämpö. Jotkut tykkää olla lämpimässä saunassa, jotkut suihkutella kuumalla vedellä kipeitä paikkoja ja jotkut pitää "lämpökäärettä". Lämpimän/ kuuman kääreen voi tehdä lämmitetystä jyväpussista tai vaikka pyyhkeeseen kiedotusta geelipussista.
Jyväpussit
+ luonnonmukaisempi vaihtoehto kuin geelipussi
+ helppo tehdä itse ja saa juuri sen kokoisen kun haluaa
+ todella edullinen
- ei pidä lämpöä niin pitkään kuin geelipussi
Pitkä jyväpussi oli kätevä Heidiä synnyttäessä alamahalla, kun se oli sopivan pitkä ylettymään koko alavatsa poikki puolelta toiselle. Nallea pidin alaselässä.
Geelipussit
+ saa minusta helpommin pysymään siinä missä haluaa, kun ei ole jyviä jotka karkailee.. :D
+ voi käyttää myös suihkussa jos haluaa
+ voi lämmittää myös vesihauteessa
+ pyörivä alustaisessa mikrossa helpompi lämmittää tasaisen lämpimäksi kuin iso jyväpussi, joka leviää pitkin mikroa ellei kasaa keoksi. :D
+ pitää lämmön pidempään kuin jyväpussi
- kuumana ollessa pitää kääriä kankaaseen jos iho on paljas
Annin synnytyksessä jyväpussit jäi kaapin pohjalle, kun geelipussi oli parempi.
Jyväpussit
+ luonnonmukaisempi vaihtoehto kuin geelipussi
+ helppo tehdä itse ja saa juuri sen kokoisen kun haluaa
+ todella edullinen
- ei pidä lämpöä niin pitkään kuin geelipussi
Pitkä jyväpussi oli kätevä Heidiä synnyttäessä alamahalla, kun se oli sopivan pitkä ylettymään koko alavatsa poikki puolelta toiselle. Nallea pidin alaselässä.Geelipussit
+ saa minusta helpommin pysymään siinä missä haluaa, kun ei ole jyviä jotka karkailee.. :D
+ voi käyttää myös suihkussa jos haluaa
+ voi lämmittää myös vesihauteessa
+ pyörivä alustaisessa mikrossa helpompi lämmittää tasaisen lämpimäksi kuin iso jyväpussi, joka leviää pitkin mikroa ellei kasaa keoksi. :D
+ pitää lämmön pidempään kuin jyväpussi
- kuumana ollessa pitää kääriä kankaaseen jos iho on paljas
- koko vaihtoehtoja vähän
Annin synnytyksessä jyväpussit jäi kaapin pohjalle, kun geelipussi oli parempi.sunnuntai 14. kesäkuuta 2009
Päähän pisto
Viikkailin tuossa pyykkiä siivouksen ohessa ja tuli siinä Slumdog millionaire- soundtrackia kuunnellessa mieleen sektio ja opit synnytyslaulu-kurssilta. Mietin, että miksi ei voisi tosiaan sektiossakin käyttää ääntä joko itse tai sitten pyytää soittamaan jotain levyä siellä synnytyssalissa. Useinhan synnytyssaleissa ja joissain leikkaussaleissakin kuunnellaan muutenkin musiikkia tai radiota (ei tietty aina), mutta eikö voisi sektiossa kuunnella perheen valitsemaa musiikkia. En nyt tarkoita mitään hevi tai dance-levyä siksi kun muuten vain huvittaisi kuunnella sellaista. Vaan esim. vauvalle jo raskausaikana tutuksi tulleita tuutulauluja, jotka rauhoittaisi niin syntyvää vauvaa kuin vanhempiakin. Tai sitten vaikka jotain luonnonääniä tai muuta rauhallista musiikkia.
Sektio ei ole minulle kovin tuttu juttu, kun ei ole siitä henkilökohtaista kokemusta. Sen kuitenkin tiedän, että sektioitakin voi toteuttaa nykyistä perhelähtöisemmin ja ehkä jopa vauvaystävällisemmin?! :)
Ei muuta tällä erää... Alkoi vaan mielikuvitus ja ajatukset lentää. Oli pakko tulla heti kirjoittamaan se tänne ennenkuin unohdan :)
Sektio ei ole minulle kovin tuttu juttu, kun ei ole siitä henkilökohtaista kokemusta. Sen kuitenkin tiedän, että sektioitakin voi toteuttaa nykyistä perhelähtöisemmin ja ehkä jopa vauvaystävällisemmin?! :)
Ei muuta tällä erää... Alkoi vaan mielikuvitus ja ajatukset lentää. Oli pakko tulla heti kirjoittamaan se tänne ennenkuin unohdan :)
perjantai 12. kesäkuuta 2009
Aaaoooouuummmm...
Tänään oli Tampereen Napapiirillä meidän järjestämä synnytyslaulukurssi ja se oli aivan huippu! Olen niin onnellinen, että se saatiin järjestettyä ja samalla sain yhden unelmistani toteutettua - eli osallistua sille kurssille.
Taustaa kurssin järjestämisestä sen verran, että jo Heidiä odottaessa harmittelin sitä kun kursseja oli vain Helsingissä eikä sinne ollut mahdollista osallistua. Jo silloin mietin kurssin järjestämistä ja vähän kyselinkin asiasta. Silloin se kuitenkin jäi... samoin Annia odottaessa. Nyt sitten Annin syntymän jälkeen joku odottaja oli kysellyt ystävältäni Katilta, että onko Tampereella synnytyslaulukursseja. Se oli vähän niinkuin piste ii:n päälle ja päätin kysyä kouluttajaa Tampereelle. Otin yhteyttä Hilkka-Liisaa ja sovimme hänen kanssa käytännönjutut. Minä hoidin apujoukkojen kanssa markkinoinnin ja sain Hilkka-Liisalta apua. Jos joku miettii synnytyslaulu-kurssin järjestämistä omalla paikkakunnallaan, niin rohkeasti vain! Hilkka-Liisa auttaa kyllä ja minultakin voi kysyä vinkkejä. :)
Sitten muita juttuja...
Jo Synnytyslaulu-kirjan luettuani olin 100% varma siitä, että äänenkäyttö on mahtava juttu, mutta nyt tuon kurssin jälkeen olen entistäkin varmempi. :) Hilkka-Liisa kertoi, että kursseille tulee ihmisiä laidasta laitaan: raskaana olevia tukihenkilöineen, vanhempia naisia, yksinäisiä miehiä, jne. Tuon kurssin jälkeen ymmärrän todella miksi ja voin lämpimästi suositella muillekin tuota kurssia. Siitä ei ole apua pelkästään synnytykseen ja raskausaikaan liittyviin asioihin vaan myös esim. lapsen kehityksen tukemiseen, kaikenlaisen kivun lieventämiseen eri tilanteissa jne.
Kurssilla oli tänään myös kaksi miestä. Oli todella hienoa, että he olivat lähteneet puolisoidensa kanssa ja osallistuivat aktiivisesti. Äänenkäyttö ja nimenomaan matalat äänet saivat ihan uuden merkityksen tavallaan, kun oli ne miehet laulamassa siinä meidän naisten kanssa. Ero oli valtava. Sen miesten matalan äänen resonoinnin ja värinän saattoi tuntea itsekin, vaikka ei edes vieressä ollutkaan. :) Jos joskus vielä synnytän, niin ehdottomasti pyydän miestäni laulamaan ihan vaikka pelkkää aaa:ta leukarentona. Tosin ihaninta varmaan olisi jos olisi miehen ja minun lisäksi ainakin vielä yksi (doula ;)), joka olisi mukana laulamassa... se tuntuisi aivan mahtavalta. (Nimenomaan tuntuisi. :))
Äänenkäyttö ja synnytyslaulaminen voi olla todella voimaannuttavaa. Itse ainakin koin sen sellaisena molemmissa synnytyksissä ja nyt tuon kurssin vinkkien avulla varmasti tulevissakin synnytyksissä (jos joskus vielä saan synnyttää).
Hieman uusi juttu minulle tuolla kurssilla oli äänenkäyttö sektiossa. Se ei varmastikaan ole vielä kovin yleistä, mutta toivoisin että siitä saisi entistä useampi sektioon menevä tietoa ja neuvoja. Sektiossa äänenkäyttö rauhoittaa, yhdistää, rentouttaa ja luo turvallista oloa. Äänenkäytön ei tarvitse olla mitään kovaan ääneen laulamista vaan se voi olla myös hiljaista, lempeää ja hyväilevää huokailua. Esim. "haaaaaa...".
Loppuun pari nyrkkisääntöä äänenkäytöstä:
1. Pidä leuka rentona!
2. Laula puheäänestä aina matalampaa ääntä kohti.
PS. Tämän päivän kurssista oli tänään Yle Tampereen Radiossakin. Toimittaja kävi haastattelemassa yhtä raskaana olevaa kurssilaista ja kouluttajaa Hilkka-Liisaa. Ei siis mennyt tälläkään kertaa mediatiedotteiden lähettäminen hukkaan. :)
Taustaa kurssin järjestämisestä sen verran, että jo Heidiä odottaessa harmittelin sitä kun kursseja oli vain Helsingissä eikä sinne ollut mahdollista osallistua. Jo silloin mietin kurssin järjestämistä ja vähän kyselinkin asiasta. Silloin se kuitenkin jäi... samoin Annia odottaessa. Nyt sitten Annin syntymän jälkeen joku odottaja oli kysellyt ystävältäni Katilta, että onko Tampereella synnytyslaulukursseja. Se oli vähän niinkuin piste ii:n päälle ja päätin kysyä kouluttajaa Tampereelle. Otin yhteyttä Hilkka-Liisaa ja sovimme hänen kanssa käytännönjutut. Minä hoidin apujoukkojen kanssa markkinoinnin ja sain Hilkka-Liisalta apua. Jos joku miettii synnytyslaulu-kurssin järjestämistä omalla paikkakunnallaan, niin rohkeasti vain! Hilkka-Liisa auttaa kyllä ja minultakin voi kysyä vinkkejä. :)
Sitten muita juttuja...
Jo Synnytyslaulu-kirjan luettuani olin 100% varma siitä, että äänenkäyttö on mahtava juttu, mutta nyt tuon kurssin jälkeen olen entistäkin varmempi. :) Hilkka-Liisa kertoi, että kursseille tulee ihmisiä laidasta laitaan: raskaana olevia tukihenkilöineen, vanhempia naisia, yksinäisiä miehiä, jne. Tuon kurssin jälkeen ymmärrän todella miksi ja voin lämpimästi suositella muillekin tuota kurssia. Siitä ei ole apua pelkästään synnytykseen ja raskausaikaan liittyviin asioihin vaan myös esim. lapsen kehityksen tukemiseen, kaikenlaisen kivun lieventämiseen eri tilanteissa jne.
Kurssilla oli tänään myös kaksi miestä. Oli todella hienoa, että he olivat lähteneet puolisoidensa kanssa ja osallistuivat aktiivisesti. Äänenkäyttö ja nimenomaan matalat äänet saivat ihan uuden merkityksen tavallaan, kun oli ne miehet laulamassa siinä meidän naisten kanssa. Ero oli valtava. Sen miesten matalan äänen resonoinnin ja värinän saattoi tuntea itsekin, vaikka ei edes vieressä ollutkaan. :) Jos joskus vielä synnytän, niin ehdottomasti pyydän miestäni laulamaan ihan vaikka pelkkää aaa:ta leukarentona. Tosin ihaninta varmaan olisi jos olisi miehen ja minun lisäksi ainakin vielä yksi (doula ;)), joka olisi mukana laulamassa... se tuntuisi aivan mahtavalta. (Nimenomaan tuntuisi. :))
Äänenkäyttö ja synnytyslaulaminen voi olla todella voimaannuttavaa. Itse ainakin koin sen sellaisena molemmissa synnytyksissä ja nyt tuon kurssin vinkkien avulla varmasti tulevissakin synnytyksissä (jos joskus vielä saan synnyttää).
Hieman uusi juttu minulle tuolla kurssilla oli äänenkäyttö sektiossa. Se ei varmastikaan ole vielä kovin yleistä, mutta toivoisin että siitä saisi entistä useampi sektioon menevä tietoa ja neuvoja. Sektiossa äänenkäyttö rauhoittaa, yhdistää, rentouttaa ja luo turvallista oloa. Äänenkäytön ei tarvitse olla mitään kovaan ääneen laulamista vaan se voi olla myös hiljaista, lempeää ja hyväilevää huokailua. Esim. "haaaaaa...".
Loppuun pari nyrkkisääntöä äänenkäytöstä:
1. Pidä leuka rentona!
2. Laula puheäänestä aina matalampaa ääntä kohti.
KIITOS KAIKILLE KURSSILAISILLE!
Oli ihana, vaikkakin pitkä päivä. :)
Oli ihana, vaikkakin pitkä päivä. :)
PS. Tämän päivän kurssista oli tänään Yle Tampereen Radiossakin. Toimittaja kävi haastattelemassa yhtä raskaana olevaa kurssilaista ja kouluttajaa Hilkka-Liisaa. Ei siis mennyt tälläkään kertaa mediatiedotteiden lähettäminen hukkaan. :)
tiistai 9. kesäkuuta 2009
Synnytyskipu
HUOM!
50+ luonnollista kivunlievityskeinoa synnytykseen -lista
on ladattavissa ja tulostettavissa voimaannuttavasynnytys.fi -sivustolla
Uusilla Voimaannuttava synnytys sivuilla on ladattavissa myös
"Gua sha -hieronta synnyttäjän apuna" ohje!
********************
Jos pyytää naista luettelemaan sanoja, jotka tulevat synnytystä ajatellessa mieleen, niin usein ensimmäisten sanojen joukossa on kipu. Synnyttäessä kipu on yleensä sellaista jota ei missään muussa tilanteessa elämän aikana tule kokemaan, joten se voi tuntua sen takia pelottavalta aiheuttaa pelkoa, varsinkin ensisynnyttäjille.
Täytyy kuitenkin muistaa, että synnytyskivulla on tärkeä tarkoitus ja se on ns. hyvää kipua. Kohtulihas supistuu ja samalla työntää vauvaa alas päin synnytyskanavassa, se saa aikaan poltteen joka tuntuu kipuna. Kivulla on siis tärkeä merkitys ja sen kanssa kannattaa tehdä yhteistyötä. Kipua "vastaan taisteleminen" saa synnyttäjän keskittymään kipuun ja rentoutuminen voi olla todella vaikeaa.
Fysiologinen kipukynnys on kaikilla ihmisillä aika samanlainen, mutta kivunsietokyky vaihtelee ihmisten välillä suurestikin. Kivunsietokykyyn vaikuttaa moni asia, joista synnyttäjän kohdalla esimerkkinä voisi olla asennoituminen kipuun ja turvallisuuden tunne tai sen puuttuminen. Monet äidit kertovat, että tunne kivun hallinnasta on vaikuttanut positiivisesti myös kokemukseen kivun voimakkuudesta ja siitä kuinka hyvin on sitä mielestään sietänyt synnytyksen aikana. Näillä äideillä on ollut synnytyksen aikana käytössä hyviä keinoja rentoutumiseen ja rauhalliseen hengitykseen.
Mitä enemmän olen lukenut voimaannuttavia synnytyskertomuksia sitä useammin olen törmännyt asenne-asioihin. Todella useissa synnytyskertomuksissa synnyttäjä on hoksannut jossain vaiheessa, että oma asenne ja suhtautuminen tavallaan pidättelee tai häiritsee synnytystä. Tämän "lampun syttymisen" jälkeen ikäänkuin palat on loksahdelleet paikalleen ja synnytys on lähtenyt aivan uudella tavalla eteenpäin niin fyysisesti kuin henkisesti. Esimerkiksi yksi äiti oli aika negatiivisillä fiiliksillä, oli tyytymätön muiden käytökseen kun ei kokenut saavansa heistä tarpeeksi apua ja valitti vain koko ajan. Lopulta hän itse tajusi ja ymmärsi, että hänen oma negatiivinen asenne ja suhtautumineen lisäsi omaa kurjaa oloa ja synnytyskipuja. Hän otti aktiivisemman ja positiivisemman asenteen ja alkoi itse työskentelemään yhdessä kivun kanssa saadakseen vauvan masun päälle.
"Miten suhtaudun ja asennoidun synnytykseen ja synnytyskipuun?" Siinäpä tärkeä kysymys kaikille raskaana oleville. Jotkut saattaa jopa blokata kokonaan ajatuksista pois synnytyskivun, vaikka muuten valmistautuu aktiivisesti synnytykseen ja vauvan tuloon. Siinä on minun mielestä se huono puoli, että silloin yksi oleellinen synnytyksen osa jää kokonaan valmistautumisen ulkopuolelle ja kipu voikin yllättää synnyttäjän niin totaalisesti, että se saa aikaan paniikin ja vaikuttaa samalla myös synnytyskokemukseen negatiivisesti.
Muistan esikoiseni Heidin synnytyksestä yhden vaiheen jossa kätilö ei voinut antaa lisää epiduraalia vaan sanoi, että minun pitäisi koittaa sinnitellä muulla tavoin jonkun aikaa. Kolmatta epiduraaliannosta odotellessa keskityin väliajan ilokaasunaamarin kanssa hengittelyjuttuihin ja se auttoi kummasti. (Ennemminkin ehkä se keskittyminen hengittämään rauhallisesti alaleuka rentona, kuin se ilokaasu.) Muistan silti ajatelleeni pari kertaa tuskissani, että nyt jos joku tulisi kysymään "tehdäänkö sektio?", niin olisin varmasti vastannut samalla sekunnilla KYLLÄ!
Jälkeen päin olen miettinyt, että lopulta kuitenkin pärjäsin hengittelyn, huokailun ja ilokaasun kanssa ihan hienosti, kunhan pääsin siihen juttuun sisälle. Olisin ehkä pärjännyt myös ilman uutta epiduraali annostakin jos olisin saanut kannustusta siitä, että tosiaan olin pärjännyt hyvin, kun en sitä itse siinä sitä tajunnut.
Annin synnytyksen aikana ei muuten kertaakaan käynyt mielessä, että en olisi selviytynyt supistusten/kipujen kanssa tai että olisin halunnut kivun takia sektioon. Mietin, että voisiko se liittyä siihen, kun olin ollut Heidin synnytyksessä puutuneena niin pitkään ennen sitä lääkkeetöntä-väliaikaa ja sillon puutuneena supistukset olivat voimistuneet todella paljon ihan siitä alusta. Kroppa ja mieli ei oikein olleet ajantasalla kivun kanssa. Kun taas Annia synnyttäessä tunsin koko ajan mitä kehossani tapahtui ja kivut voimistui tavallaan pikku hiljaa alusta loppuun.
Onhan se tavallaan järkeen käypää, että jos kipu voimistuu synnytyksen alusta loppuun, mutta välillä onkin puutuneena, niin puutumisen jälkeen palaava kipu onkin kovempi kuin ennen puudutetta ja tuntuukin ettei millään pärjääkään sen kanssa.
Mitä siis kannattaa synnytyskivusta muistaa?
1. Se on hyvää kipua ja sillä on tärkeä merkitys.
2. Se ei ole jatkuvaa vaan päättyy jossain vaiheessa.
3. Anna polttojen tehdä työtään ja yritä elää yhdessä niiden kanssa, antamatta kuitenkaan niille henkistä yliotetta.
4. Mieti etukäteen keinoja kivunlievitykseen, vaikka aikoisitkin ottaa lääkkeellistä kivunlievitystä.
50+ luonnollista kivunlievityskeinoa synnytykseen -lista
on ladattavissa ja tulostettavissa voimaannuttavasynnytys.fi -sivustolla
MATERIAALIT - osiossa
"Gua sha -hieronta synnyttäjän apuna" ohje!
********************
Jos pyytää naista luettelemaan sanoja, jotka tulevat synnytystä ajatellessa mieleen, niin usein ensimmäisten sanojen joukossa on kipu. Synnyttäessä kipu on yleensä sellaista jota ei missään muussa tilanteessa elämän aikana tule kokemaan, joten se voi tuntua sen takia pelottavalta aiheuttaa pelkoa, varsinkin ensisynnyttäjille.
Täytyy kuitenkin muistaa, että synnytyskivulla on tärkeä tarkoitus ja se on ns. hyvää kipua. Kohtulihas supistuu ja samalla työntää vauvaa alas päin synnytyskanavassa, se saa aikaan poltteen joka tuntuu kipuna. Kivulla on siis tärkeä merkitys ja sen kanssa kannattaa tehdä yhteistyötä. Kipua "vastaan taisteleminen" saa synnyttäjän keskittymään kipuun ja rentoutuminen voi olla todella vaikeaa.
Fysiologinen kipukynnys on kaikilla ihmisillä aika samanlainen, mutta kivunsietokyky vaihtelee ihmisten välillä suurestikin. Kivunsietokykyyn vaikuttaa moni asia, joista synnyttäjän kohdalla esimerkkinä voisi olla asennoituminen kipuun ja turvallisuuden tunne tai sen puuttuminen. Monet äidit kertovat, että tunne kivun hallinnasta on vaikuttanut positiivisesti myös kokemukseen kivun voimakkuudesta ja siitä kuinka hyvin on sitä mielestään sietänyt synnytyksen aikana. Näillä äideillä on ollut synnytyksen aikana käytössä hyviä keinoja rentoutumiseen ja rauhalliseen hengitykseen.
Mitä enemmän olen lukenut voimaannuttavia synnytyskertomuksia sitä useammin olen törmännyt asenne-asioihin. Todella useissa synnytyskertomuksissa synnyttäjä on hoksannut jossain vaiheessa, että oma asenne ja suhtautuminen tavallaan pidättelee tai häiritsee synnytystä. Tämän "lampun syttymisen" jälkeen ikäänkuin palat on loksahdelleet paikalleen ja synnytys on lähtenyt aivan uudella tavalla eteenpäin niin fyysisesti kuin henkisesti. Esimerkiksi yksi äiti oli aika negatiivisillä fiiliksillä, oli tyytymätön muiden käytökseen kun ei kokenut saavansa heistä tarpeeksi apua ja valitti vain koko ajan. Lopulta hän itse tajusi ja ymmärsi, että hänen oma negatiivinen asenne ja suhtautumineen lisäsi omaa kurjaa oloa ja synnytyskipuja. Hän otti aktiivisemman ja positiivisemman asenteen ja alkoi itse työskentelemään yhdessä kivun kanssa saadakseen vauvan masun päälle.
"Miten suhtaudun ja asennoidun synnytykseen ja synnytyskipuun?" Siinäpä tärkeä kysymys kaikille raskaana oleville. Jotkut saattaa jopa blokata kokonaan ajatuksista pois synnytyskivun, vaikka muuten valmistautuu aktiivisesti synnytykseen ja vauvan tuloon. Siinä on minun mielestä se huono puoli, että silloin yksi oleellinen synnytyksen osa jää kokonaan valmistautumisen ulkopuolelle ja kipu voikin yllättää synnyttäjän niin totaalisesti, että se saa aikaan paniikin ja vaikuttaa samalla myös synnytyskokemukseen negatiivisesti.
Muistan esikoiseni Heidin synnytyksestä yhden vaiheen jossa kätilö ei voinut antaa lisää epiduraalia vaan sanoi, että minun pitäisi koittaa sinnitellä muulla tavoin jonkun aikaa. Kolmatta epiduraaliannosta odotellessa keskityin väliajan ilokaasunaamarin kanssa hengittelyjuttuihin ja se auttoi kummasti. (Ennemminkin ehkä se keskittyminen hengittämään rauhallisesti alaleuka rentona, kuin se ilokaasu.) Muistan silti ajatelleeni pari kertaa tuskissani, että nyt jos joku tulisi kysymään "tehdäänkö sektio?", niin olisin varmasti vastannut samalla sekunnilla KYLLÄ!
Jälkeen päin olen miettinyt, että lopulta kuitenkin pärjäsin hengittelyn, huokailun ja ilokaasun kanssa ihan hienosti, kunhan pääsin siihen juttuun sisälle. Olisin ehkä pärjännyt myös ilman uutta epiduraali annostakin jos olisin saanut kannustusta siitä, että tosiaan olin pärjännyt hyvin, kun en sitä itse siinä sitä tajunnut.
Annin synnytyksen aikana ei muuten kertaakaan käynyt mielessä, että en olisi selviytynyt supistusten/kipujen kanssa tai että olisin halunnut kivun takia sektioon. Mietin, että voisiko se liittyä siihen, kun olin ollut Heidin synnytyksessä puutuneena niin pitkään ennen sitä lääkkeetöntä-väliaikaa ja sillon puutuneena supistukset olivat voimistuneet todella paljon ihan siitä alusta. Kroppa ja mieli ei oikein olleet ajantasalla kivun kanssa. Kun taas Annia synnyttäessä tunsin koko ajan mitä kehossani tapahtui ja kivut voimistui tavallaan pikku hiljaa alusta loppuun.
Onhan se tavallaan järkeen käypää, että jos kipu voimistuu synnytyksen alusta loppuun, mutta välillä onkin puutuneena, niin puutumisen jälkeen palaava kipu onkin kovempi kuin ennen puudutetta ja tuntuukin ettei millään pärjääkään sen kanssa.
Mitä siis kannattaa synnytyskivusta muistaa?
1. Se on hyvää kipua ja sillä on tärkeä merkitys.
2. Se ei ole jatkuvaa vaan päättyy jossain vaiheessa.
3. Anna polttojen tehdä työtään ja yritä elää yhdessä niiden kanssa, antamatta kuitenkaan niille henkistä yliotetta.
4. Mieti etukäteen keinoja kivunlievitykseen, vaikka aikoisitkin ottaa lääkkeellistä kivunlievitystä.
perjantai 5. kesäkuuta 2009
Tuliaisia Helsingin reissulta
Käytiin perheen kanssa Helsingissä mini-lomalla ja Bebesistä tarttui mukaan pari kirjaa. Olisi siellä ollut monta muutakin kirjaa, jotka mieluusti olisin tuonut mukanani Tampereelle... :) Jos toisella kertaa sitten...
Ostin kirjat:
Gentle birth, gentle mothering - kirj. Sarah J. Buckley
--- Lääkärin kirjoittama kirja, jossa mm. äitien valintojen tueksi laitettu myös tutkimuksiin viittaavat lähteet... Sen verran mitä sitä olen vähän ehtinyt lukemaan, vaikuttaa tosi hyvältä kirjalta!
The Birth partner - Penny Simkin
--- Aika kattava ja helppo lukuinen kirja niin odottajalle, tukihenkilölle kuin doulallekin.
Kaupan päälle sain upean Bebesin lehden, jossa oli vaikka mitä ihanaa! Aivan upeita kuvia, kivoja pikku vinkkejä, jne.. Kannattaa käydä tilaamassa tai ostamassa Bebesistä jotain, niin pääsette tekin selaamaan sitä! ;) (Jos joku tässä kohtaa epäilee minua lahjotuksi Bebesin suunnalta, kun aina hehkutan sitä tai sen sivuja tms., niin se ei pidä paikkaansa. :))
Helsingin reissulla tuli taas monta aiheideaa mieleen! Kumpa olisi pian aikaa kirjoitella niistä tänne. Jospa huomenna tyttöjen nukahdettua yöunille, nyt en jaksa, kun on univelkaa reissun jäljiltä. Öitä.
PS. Lisäsin uudet kirjat tuonne minun pieneen kirjastooni ja muutaman uuden siihen toiseen kirjalistaan. :)
Ostin kirjat:
Gentle birth, gentle mothering - kirj. Sarah J. Buckley
--- Lääkärin kirjoittama kirja, jossa mm. äitien valintojen tueksi laitettu myös tutkimuksiin viittaavat lähteet... Sen verran mitä sitä olen vähän ehtinyt lukemaan, vaikuttaa tosi hyvältä kirjalta!
The Birth partner - Penny Simkin
--- Aika kattava ja helppo lukuinen kirja niin odottajalle, tukihenkilölle kuin doulallekin.
Kaupan päälle sain upean Bebesin lehden, jossa oli vaikka mitä ihanaa! Aivan upeita kuvia, kivoja pikku vinkkejä, jne.. Kannattaa käydä tilaamassa tai ostamassa Bebesistä jotain, niin pääsette tekin selaamaan sitä! ;) (Jos joku tässä kohtaa epäilee minua lahjotuksi Bebesin suunnalta, kun aina hehkutan sitä tai sen sivuja tms., niin se ei pidä paikkaansa. :))
Helsingin reissulla tuli taas monta aiheideaa mieleen! Kumpa olisi pian aikaa kirjoitella niistä tänne. Jospa huomenna tyttöjen nukahdettua yöunille, nyt en jaksa, kun on univelkaa reissun jäljiltä. Öitä.
PS. Lisäsin uudet kirjat tuonne minun pieneen kirjastooni ja muutaman uuden siihen toiseen kirjalistaan. :)
maanantai 1. kesäkuuta 2009
Uusin Tehy-lehti yllätti
Uusimmassa Tehy-lehdessä (7/2009) oli jopa kolme juttua, jotka liittyivät raskaanaoleviin ja synnyttäjiin. Ensimmäinen ja isoin artikkeli oli "Ilokaasua vain synnyttäjille". Terhi Mäkisen kirjoittamassa artikkelissa kerrottiin lyhyesti ilokaasusta kivunlievittäjänä synnytyksissä ja Työterveyslaitoksen tutkimuksesta, jossa "etsitään laitteiden optimaaliset käyttötavat, parhaat ilmanvaihtoratkaisut ja työtavat". Tarkoituksena on myös laatia opas ja antaa koulutusta henkilökunnalle.
Artikkelissa kerrottiin, että... Ilokaasu on synnyttäjälle turvallinen kivunlievityskeino, joka vaikuttaa ja myös poistuu kehosta nopeasti. Ilokaasua käytetään niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Sen käyttöä ei ole tarkoitus kieltää Suomessa, mutta väliaikaisia kieltoja saattaa olla/tulla jos laitteet eivät ole kunnossa ja ilokaasu pitoisuudet kätilöille on korkeat.
Toisen artikkelin aiheena oli seksuaalisuus raskausaikana ja sen jälkeen. Päivi Jokimäen kirjoittamasta jutusta nousi muutama juttu erityisesti:
- "Mitään estettä rakastelulle, yhdynnöille ja orgasmeille ei ole silloin, kun raskaus etenee normaalisti. Jos lääkäri kieltää seksin, kannattaa tarkistaa, tarkoittaako tämä yhdyntäkieltoa vai myös orgasmikieltoa, Eeva Nevanen painottaa."
- "Aborttien määrä alle 1-vuotiaiden äideillä on kasvanut. Niitä tehdään vuosittain yli 1000. Tämä osoittaa, että seksuaalisuuteen ja ehkäisyyn liittyvistä asioista tulisi keskustella aiempaa enemmän."
- "Yhdyntä ei ole kiellettyä ennen jälkitarkastusta, vaikka tällainen myytti edelleen elääkin. Runsaan jälkivuodon aikana ei yhdyntää suositella, mutta niukempi ei sitä estä."
Kolmas juttu oli pieni maininta Maija Jakobssonin väitöstutkimuksesta, josta ilmeni, että kohdunkaulan kirurgiset hoidot "näyttivät lisäävän ennenaikaisen synnytykksen ja pienen syntymäpainon riskiä, ja niin sanotut konisaatiot (kartiobiopsia, jossa kohdunsuusta poistetaan kartionmuotoinen pala) lisäsivät myös lapsen syntymänaikaisen kuolleisuuden riskiä".
Artikkelissa kerrottiin, että... Ilokaasu on synnyttäjälle turvallinen kivunlievityskeino, joka vaikuttaa ja myös poistuu kehosta nopeasti. Ilokaasua käytetään niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Sen käyttöä ei ole tarkoitus kieltää Suomessa, mutta väliaikaisia kieltoja saattaa olla/tulla jos laitteet eivät ole kunnossa ja ilokaasu pitoisuudet kätilöille on korkeat.
Toisen artikkelin aiheena oli seksuaalisuus raskausaikana ja sen jälkeen. Päivi Jokimäen kirjoittamasta jutusta nousi muutama juttu erityisesti:
- "Mitään estettä rakastelulle, yhdynnöille ja orgasmeille ei ole silloin, kun raskaus etenee normaalisti. Jos lääkäri kieltää seksin, kannattaa tarkistaa, tarkoittaako tämä yhdyntäkieltoa vai myös orgasmikieltoa, Eeva Nevanen painottaa."
- "Aborttien määrä alle 1-vuotiaiden äideillä on kasvanut. Niitä tehdään vuosittain yli 1000. Tämä osoittaa, että seksuaalisuuteen ja ehkäisyyn liittyvistä asioista tulisi keskustella aiempaa enemmän."
- "Yhdyntä ei ole kiellettyä ennen jälkitarkastusta, vaikka tällainen myytti edelleen elääkin. Runsaan jälkivuodon aikana ei yhdyntää suositella, mutta niukempi ei sitä estä."
Kolmas juttu oli pieni maininta Maija Jakobssonin väitöstutkimuksesta, josta ilmeni, että kohdunkaulan kirurgiset hoidot "näyttivät lisäävän ennenaikaisen synnytykksen ja pienen syntymäpainon riskiä, ja niin sanotut konisaatiot (kartiobiopsia, jossa kohdunsuusta poistetaan kartionmuotoinen pala) lisäsivät myös lapsen syntymänaikaisen kuolleisuuden riskiä".
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)