Voimaannuttava synnytys

Synnytysloitsuja

2012-01-16T11:44:00.004+02:00

Löysin netistä mielenkiintoisen julkaisun aiheesta Neitsyt Maria synnytysloitsuissa. Maarit Viljakaisen kirjoittamassa julkaisussa kerrottiin erilaisista loitsuista ja niiden tarkoituksesta. Loitsuistakin tuli ilmi se kuinka ennen vanhaan synnytettiin saunassa. Raskaus ja synnytys pyrittiin salaamaan ja vaikeissa synnytyksissä mukana oli tietäjä, jonka tehtävänä oli lausua loitsuja. Loitsuilla pyydettiin apua vahvemmilta voimilta.

Kuva: Ritva-Sofia Lintu: Madonna ja lapsi, rakukeramiikka, 2005. Pekka Helín

Julkaisussa kerrottiin, että "vaikeissa tapauksissa naisen synnytystiet voideltiin hylkeenrasvalla, mer´ajulla". Se on siinä mielessä hyvin mielenkiintoista, että Saksan Midwifery Todayn seminaarissa 2011 Michel Odent puhui luennollaan vastasyntyneen kinasta ja siitä kuinka samanlaista se on hylkeenpoikasen kinan kanssa!

Suosittelen lämpimästi julkaisuun tutustumista. Se on hyvin mielenkiintoinen. :)

Uusia linkkejä

2012-01-02T10:21:00.004+02:00

Tässäpä pari uutta linkkivinkkiä näin uuden vuoden aluksi! :)

Minun kotisynnytykseni

Synnytysmatkalla

Mullistavan Muiskun syntymä
Matkasynnytys kertomus on luettavissa myös Voimaannuttavat synnytyskertomukset blogissa.

Muistutuksena vielä uudistuneet Aktiivinen synnytys ry:n nettisivut -> www.aktiivinensynnytys.fi

Hyvä syntymä

2011-12-13T22:52:00.011+02:00

"Synnytyksen kulkuun vaikuttavat monet asiat, kuten huolellinen valmistautuminen, synnytysympäristö, paikalla olevat ihmiset ja heidän mielentilansa, hoitohenkilökunnan toimintatavat, asennot synnytyksen aikana, lääkkeiden ja toimenpiteiden käyttö ym. ym.

Se, miten synnytys milloinkin etenee on kaikkien näiden ja monien muiden asioiden yhtälö."

- Päivi Laukkanen, childbirth educator -

Tänään oli Aktiivinen synnytys ry:n teemailta Tampereella. Aiheena oli Hyvä syntymä ja ajatuksena oli videoiden avulla sukeltaa aiheeseen ja keskusteluun. Olin aiemmin päivällä tehnyt aiheeseen liittyvän kuvashown, jossa oli voimalauseita niin synnyttäjälle kuin hänen puolisolleen ja tietysti niitä ihania kuvia! Katsoimme sen lisäksi toisenkin kuvashown (plus niitä videonpätkiä).

Se mikä minua liikutti eniten niissä kuvissa oli ennen kaikkea se rakkaus, ilo ja valo joka säteili onnellisten äitien ja isien kasvoilla kun vauva oli syntynyt ja nostivat hänet syliin (monissa kuvissa joko isä tai äiti otti ITSE vauvan syliinsä). Se ilon ja onnen tunne on ihan mieletön - muistan! :)

Kuva on Vesisynnytys valokuvakilpailun voittajakuva 2011.

Hyvä syntymä tarkoittaa niin eri asioita eri ihmisille. Sanoinkin illassa, että olisi mielenkiintoista koota sellainen kokemusten sarja missä äitiä, puolisoa, kätilöä ja doulaa haastateltaisiin ennen ja jälkeen synnytyksen ja kirjoitettaisiin lisäksi vielä vauvan näkökulmasta saman synnytyksen ajatukset. Eli mitä ajatteli omalla kohdallaan ennen synnytystä aiheesta hyvä syntymä, ja sitten taas synnytyksen jälkeen, että oliko se sellainen ja miten nyt ajattelee käsitteen hyvä syntymä.

Tämä oli yksi tämän illan videoista: Waterbirth photo competition 2009

PS. Kurkatkaa tänne: Boldaction

Right Livelihood Award 2011 - Ina May Gaskin

2011-12-08T10:31:00.003+02:00

Ina May Gaskin vastaanotti yhdessä kahden muun naisen kanssa Right Livelihood Award 2011 palkinnon. Ina May Gaskin on yksi maailman arvostetuimmista ja tunnetuimmista kätilöistä. Ina Mayn puhe on luettavissa täällä:

http://www.rightlivelihood.org/fileadmin/Files/PDF/2011_Laureates/speeches/Gaskin_Speech.pdf

Suosittelen puheen lukemista lämpimästi ihan kaikille! Erityisesti kuitenkin kätilöille ja muille synnytysalan ammattilaisille!

PS. Kurkatkaas tänne! Taas niin hyvä kirjotus, että oksat pois. :)

Napanuoran katkaisu

2011-11-22T13:42:00.004+02:00

Syyskuussa postasin tänne uudesta käytännöstä, jossa vauvaa pidetään istukan alapuolella "veritankkauksessa" ja sitten vasta annetaan äidin mahan päälle. Saksan reissulla kuulin, että tätä käytäntöä on toteutettu muuallakin Suomessa kuin vain täällä Pirkanmaalla. Käytäntö oli kuulemma lähtöisin jonkun luennoitsijan jakamasta tiedosta täällä Tampereella olleessa seminaarissa. Luennoitsijan nimeä en enää muista...

No, mutta tuolla ei nyt niin ole enää merkitystä. Positiivista on se, että ilmeisesti joissain sairaaloissa käytäntöä ei toteuteta niin kirjaimellisesti, vaan kätilöt ovat tehneet omalla tavallaan. :)

Se miksi palaan aiheeseen on se, että löysin tänään

DELAYED DORD CLAMPING -sivuston

Sieltä löytyy mm. artikkeleita, kuvia, videoita ja tutkittuatietoa asiasta!

Tässä vielä linkit niihin pariin edelliseen postaukseen aiheesta:
Napanuoran jälkeistä keskustelua
En voi uskoa todeksi! (muok. 13.9.2011)

Imetyksen tuki ry:n TARINAPUU

2011-11-21T15:21:00.003+02:00

Imetyksen tuki ry julkaisi aivan upean TARINAPUUN, josta löytyy kaikenlaisia tarinoita liittyen imetykseen.

Tarinapuu

Kannattaa käydä lueskelemassa! Itse ainakin ihastuin Tarinapuun toteutukseen ja tietysti itse tarinoihinkin, jotka ovat sopivan lyhyitä, että niitä ehtii kiireen keskellä lueskella. :)

Ihonkontaktin tärkeys sektion jälkeen

2011-11-15T21:00:00.003+02:00

Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan sektion jälkeen isän rintakehälle ihokontaktiin pääseminen on vauvalle tärkeää silloin kun vauva ei ole äidillä. Niiden miesten vauvat olivat rauhallisempia ja lopettivat itkemisen nopeammin, jotka olivat ihonkontaktissa kuin niillä joiden vauvat olivat heidän vieressä kärryssä/kaukalossa. Isien ihokontaktissa vauvat pystyivät myös toteuttamaan "esi-imetys" käyttäytymistä!

Tässä linkki artikkeliin, josta tuo puujalka suomennos on peräisin. :)

http://www.sciencedaily.com/releases/2007/06/070611113914.htm

Se vielä tuosta artikkelista, että siinä puhuttiin kahdesta ensimmäisestä syntymän jälkeisestä tunnista, jotka ovat ne tärkeimmät. Ainakin täällä Suomessa ihokontakti jää minun käsittääkseni siihen yhteen tuntiin ihan siis alatiesynnytyksissäkin. Siis tarkoitan sitä, että monissa paikoissa tavoiteltavana pidetään sitä, että syntymän jälkeen perhe saisi olla synnytyssalissa/-huoneessa vielä ainakin tunnin ajan. Kaikissa paikoissa ruuhka-aikaan tämä ei toteudu ja vaikka toteutuisi niin siitäkin tunnista osa menee usein siihen, että äiti käy suihkussa ja vauvaa punnitaan ym. sillä aikaa. Miksi isä ei voisi siksi aikaa ottaa vauvaa ihokontaktiin ja sitten taas antaa äidille takaisin puhdistautumisen jälkeen?

Kuulin, että jotkut kätilöt antavat vauvan isälle/synnyttäjän kumppanille ja hän saa itse viedä vauvan vaa' alle ja hoitaa pukemiset ym. Minusta se on todella ihanasti tehty. Siinä isä/kumppani pääsee heti aktiivisesti hoivaamaan omaa vauvaansa ja tulee nopeammin sellainen olo, että "tämä on meidän vauva".

****

Tein Saksan reissulla ja sen jälkeen ihania kirja löytöjä. Tässä niistä pari

The Mama Bamba
The power and pleasure of natural childbirth
- Robyn Sheldon

The Baby Bond
The nwe science behind what´s really important when caring for your baby
- Linda Folden Palmer

Ilonpesa..

2011-11-02T22:00:00.003+02:00

No nyt! Nyt ne Pesän nettisivut ovat vihdoin valmiit ja julkaistu kaikellekansalle. :)

www.ilonpesa.fi

Sinne saapi mennä tutustumaan ja kursseille ym. voi jo ilmoittautua! :) Avajaisia vietetään perjantaina 13.1. klo 14-18. Lämpimästi tervetuloa!

***

Niille, jotka eivät vielä tiedä, niin ystäväni Pian kanssa päätettiin perustaa Tampereen Napapiirin naapuriin/yhteyteen on pieni Pesä.... ilonpesä. Joo-o. Tiedetään, että nimi on huvittava varsinkin kun on kyseessä erityisesti raskaana olevien ja synnyttäneiden palvelut, mutta me haluttiinkin monimerkityksellinen nimi. ;D Tämä meidän paikka on alhaalla kerrostalon kivijalassa, joten siinä mielessä meistä se pesä oli sille hyvä nimi. :D

Saksan luentoja, osa 1

2011-10-29T08:17:00.003+03:00

Midwifery Today konfrenssin torstain luennot huipentuivat Gail Hartin ja Michel Odentin luentoon aiheesta "The fist hour after brith".

Molemmat luennoitsijat korostivat sitä, että vauvaa ja äitiä ei saisi erottaa toisistaan, vaan nimenomaan antaa heti syntymän jälkeen äidille ja vauvalle häiritsemättömän rauhan.

Michel kertoi, että vernix caseosa (vaalea rasva vastasyntyneen iholla) on samanlaista niin ihmisvauvoilla kuin hylkeiden poikasillakin. Se on tarkoitettu nimenomaan suojaamaan vauvan ihoa, eikä sitä saisi pestä pois.

Michel kertoi myös, että rintamaidon ensi tipoissa, kolostrumissa, on luonnollista K-vitamiinia. Tutkimusten mukaan vauvat ja lapset, jotka saivat K-vitamiininsa kolostrumista, olivat terveempiä kuin muut lapset. Pienten, tärkeiden ensi-maitotippojen merkitystä ei siis saisi vähätellä.

Heti vauvan synnyttyä vauvan iholle tulee täysin uusi mikrobi kolonisaatio. Merkityksellistä on se, että MITKÄ mikrobit vauva ensin saa. Onko ne hänen äitinsä mikrobeja vai sairaalan? Kun ystäväni sai neljännen lapsensa, sanoi lapsivuodeosaston hoitaja, että "sitä parempi mitä harvemmat kädet vauvaan koskee!". Nyt ymmärrän entistä paremmin miksi. Sairaalassa kulkeutuu käsien välityksellä todella paljon erilaisia mikrobeja, joista osa on jopa todella haitallisia. Suomessakin MRSA on lisääntynyt synnyttäjienkin keskuudessa. On tärkeää, että vauvaa "suojellaan" muilta kuin perheen omilta mikrobeilta.

Äidin mikrobeista tärkeitä ovat erityisesti perineumin mikrobit, jotka vauva saa alatiesynnytyksessä luonnollisesti. Olen kuullut norjalaisesta kätilöstä, joka sipaisee sektioon menevän naisen rintoja kädellä jolla on tehnyt juuri sisätutkimuksen. Näin vauva on saanut myös sektiossa tärkeitä mikrobeja, jotka muuten jäisivät vauvalta saamatta.

...Jaahas. Juna saapuu juuri Helsinkiin, joten tässä kaikki tällä erää...

Esimakua Pesän nettisivuista

2011-10-29T01:32:00.004+03:00

Tässä hiukan esimakua pian avattavilta Pesän nettisivuilta...

www.ilonpesa.fi

Synnyttäjälähtöinen sektio

2011-10-26T22:15:00.002+03:00

Kuinka ollakaan ystäväni linkitti Facebookissa You Tube-videon synnyttäjälähtöisestä keisarileikkauksesta juuri kun kirjoittelin PESÄ:n Sektiovalmennus tekstejä. Video oli tähän mennessä näkemistäni paras ja haluakin linkittää sen myös tänne.

The Natural caesarean: a woman centered-technique

Video on 11min pitkä ja puhuttu englanniksi. Videolla näytetään mm. kuinka äiti saa vauvan heti rintakehän päälle, eikä vauvaa siirretä siitä pois. Suosittelen videota lämpimästi kaikille!

Muistelin tässä, että olen tainnut kirjottaa ko. aiheesta eli "lempeämmästä sektiosta" tänne ennenkin. Ajatus on edelleen sama, ja vain voimistui tuota videota katsoessa. Vastaavanlaisia käytäntöjä olisi aivan ihana saada Suomeenkin! Videolla ollut anestesialääkäri sanoi, että se on mahdollista ihan jokaisessa sairaalassa. Olisikohan tässäkin aihe, jonka muutoksen rattaat voitaisiin yhdessä sysätä eteenpäin?! :)

Midwifery Today - konfrenssiterveiset

2011-10-23T22:18:00.005+03:00

Palasin juuri muutaman päivän reissulta Saksasta, Midwifery Todayn konfrenssista. Sinne oli tullut kätilöitä, doulia, synnytysvalmentajia ja lääkäreitä ympäri maailmaa. Suomesta oli ennätysmäärä - SEITSEMÄNTOISTA osallistujaa, joista 13 oli Porilaisia kätilöitä! Aivan mahtavaa.

Konfressin tunnelma oli uskomattoman upea, ja luennot ja workshopit todella antoisia! Verkostoituminen muiden maiden osallistujien kanssa oli mielenkiintoista. Esim. yhteisillallisella oltiin samassa pöydässä kolmen ghanalaisen kätilön ja kahden espanjalaisen doulan kanssa.

Yksi ihanimmista luennoitsijoista oli Angelina Martines Miranda Mexicosta, joka on kätilöinyt yli 15.000 synnytystä!!!

Osallistuttiin konfressiin perjantaina ja lauantaina, eikä ehditty koko reissulla kyllä yhtään "turisteilemaan". Koulutettiin ja innostettiin itseämme siis aamusta iltaan! Paperit on täynnä muistiinpanoja ja niitä haluan jakaa täällä teille, mutta en nyt kun pitää mennä nukkumaan ja huomenna töihin!

Ihanaa oksitosiininhuuruista ensi viikkoa kaikille! :)

Armollisuutta isille

2011-10-11T20:13:00.002+03:00

Viime kertaisessa Aktiivinen synnytys ry:n teemaillassa oli puhetta puolison roolista. Jäin miettimään sitä mitä sanoin... että kannattaa olla armollisia puolisoita kohtaan kun ollaan synnyttämässä ja sitä ennenkin jo. Mietin junassa istuessa, että itseasiassa voi olla todella huojentaa puolisolle se, että niin äidit kuin äitiyshuollon ihmisetkin antaisivat puolisoille siinä mielessä "armoa", että eivät sälyytä kaikkea vastuuta synnyttäjän tukemisesta heille.

Perheitä/pariskuntia on erilaisia ja toiveet ja tarpeet on erilaisia. Jotkut puolisot haluavat raskausaikana perehtyä kattavasti kaikkeen mahdolliseen mitä voi tehdä synnytyksen aikana puolisoa auttaakseen ja toisia taas synnytys ja sairaala kauhistuttaa niin, että ajatuskin synnytykseen osallistumisesta lamaannuttaa. Minusta ei ole reilua, että automaattisesti oletetaan puolisoiden toimivan monipuolisesti synnyttäjän tukihenkilönä. En tarkoita etteikö puolisot siihen kykenisi, päin vastoin, monet tekevät niin. Ajattelen vain sitä, että puolisoille pitäisi antaa myös mahdollisuus olla vain rakastavana puolisona ja syntyvän vauvan isänä läsnä ja osaltaan myös siinä synnytyskeskiössä myös.

Nainen on toki synnytyksen päähenkilö ja kaiken keskipisteessä masuvauvan kanssa. Puoliso on kuitenkin heti siinä ihan vieressä... vähän niinkuin kaksi yhteen liimautunutta saippuakuplaa. Synnytys on hurjan mullistava ja ihmeellinen tapahtuma puolisoillekin, joten minusta olisi hienoa jos vastuu siitä synnyttäjän tukemisesta ym. olisi joko doulalla ja/tai kätilöllä. Ymmärrättekö mitä tarkoitan?

Miehet siis saisivat hyvällä omalla tunnolla olla itsekin "vähän omissa synnytysmaailmoissaan" ja olla pihalla kaikesta, eikä vain stressata, että mitä piti muistaa. Doulan läsnäolo synnytyksessä on siinä mielessä loistajuttu, että se mahdollistaa puolison joustavamman läsnäolon, kun doulalla on enemmän vastuuta juuri niistä asioiden muistamisista ym.

Olen usein kysynyt mieheltä synnytyksen valmistautumiseen liittyvistä jutuista ja synnyttämisestä. Hän on monta kertaa vastannut, että "ei sitä enää siinä vaiheessa mitään muista, ihan sama mitä on etukäteen käynyt läpi". Eli siis synnytys on jännää edelleen, vaikka niitä olisi puolisollakin jo useampi koettuna. :) Sen verran kyllä täytyy sanoa, että kyllä hän on muistanut niitä juttuja mistä ollaan puhuttu, mutta ehkä sitä ei miehetkään ole niin samalla tavalla "kartalla" kuin normaalisti, niin kuin ei ole itse synnyttäjäkään. :)

Sitä siis halusin tällä postauksella viestittää kaikille, että antakaa miehille mahdollisuus itse päättää, että millä tavalla kuinka aktiivisesti haluaa olla synnytyksessä toimijana. On varmasti kaikille mielekkäämpää, että synnytyksessä on mukana mies joka pitää huolta rakkaasta puolisostaan niinkuin parhaiten osaa, kuin että mies stressaantuneena koittaa suorittaa hyvän tukihenkilön pestiä ettei vaan mokaa ja ettei puoliso pety häneen siinä tärkeässä tapahtumassa.

Tsemppiä isille synnytyksiin!

Napanuoran jälkeistä keskustelua

2011-10-09T19:56:00.003+03:00

Aiempi postaukseni liittyen Taysin napanuora-käytäntöön on herättänyt keskustelua niin valtakunnallisesti kuin ihan paikallisestikin. Valtakunnallisessa keskustelussa uusi ohjeistus on aiheuttanut suurta ihmetystä ja nostanut kysymyksen, että "miksi kätilöt suostuvat tuollaiseen?". Paikallinen keskustelu onkin ollut kirjavampaa. Tai ainakin ne palautteet jotka korviini on kantautunut. Erityisesti kätilöt ovat ivallisesti kommentoineet sitä, että "mitä nyt muutamalla sekunnilla/minuutilla on merkitystä?" ja että "onpa sydäntä riipaisevaa" jne.

Mietin asiaa hetken jos toisenkin. Ensin harmitti se, että miksi jotkut eivät voi käsittää sitä, että toisille pienikin asia voi tuntua isommalta kuin toisille. Sitten totesin itsekseni, että "ihan sama". Tiedän joka tapauksessa, että varmasti todella monille äidelle ja isille yksi tärkeimmistä hetkistä on se kun saa oman vauvansa ensimmäisen kerran syliin. Tiedän myös sen, että on vanhempia joille on "ihan sama missä vaiheessa" vauvan saa kätilöiltä itselle hoivattavaksi. Tiedän senkin, että niin kätilöissä kuin muissakin hoitohenkilökunnan jäsenissä on niitä, joiden voi olla vaikeaa eläytyä perheen asemaan kerta toisensa jälkeen ja ajatella työtään aidosti äiti-lapsi tai perhelähtöisesti. Meitä on moneen junaan.

Mietin sitäkin, että monille juuri ne ensihetket vauvan syntymän jälkeen on ne joilla on suuria odotuksia ja sitä on haaveiltu etukäteen. Onhan sitä sentään odotettu 9kk, jotta saa vauvan masusta syliin. Miksi sen hetken merkitystä vähätellään? Vaikka muutama minuutti 9kk odotuksen jälkeen voi muista tuntua naurettavalta tai vähäpätöiseltä, niin sitä se kuitenkaan jokaisen perheen näkökulmasta ole. Sekunnit ja minuutit osaavat olla hyvin pitkiä, varsinkin kun sille odottamiselle ei ole tutkitusti perusteita.

Itse asiassa olen kuullut, että ainakaan kaikki kätilöt eivät Taysin ohjeistusta noudata. En tiedä onko se yleinenkin linja kätilöillä vai vain muutamilla rohkeilla. Toivon, että kätilöt keräisivät ammatti-identiteettiään vahvemmaksi ja olisivat rohkeampia niin tässä kuin monessa muussakin asiassa ja toimisivat sairaaloissa entistä perhelähtöisemmin.

Itseasiassa tässä kohtaa tulee väistämättä mieleen sana palvelu. Sama sana nousi viikko sitten olleessa kotisynnytys symposiumissakin.

KENELLE näitä palveluja tarjotaan?
Keitä varten neuvolapalvelut ja neuvoloiden työntekijät ovat?
Keitä varten synnytyssairaalat ja niiden palvelut & henkilökunta ovat?
Kenen tarpeisiin nämä palvelut vastaavat?
Ketkä näissä palveluissa kuuluisi olla kaiken lähtökohtana?

Uskon, että jokainen lukija tietää vastauksen. PERHEET. Tai niin sen ainakin pitäisi olla. Siitä vastaako se todellisuutta tai toimiiko käytännössä, on sitten eri asia. Meillä täällä Suomessa on niin paljon opittavaa muualta maailmalta. Varsinkin nyt kun Suomen helmi, Tammisaaren synnytysosasto on vain muisto Suomen synnytyshistoriassa.

Toivon niin kovin, että neuvolatyöntekijät ja kätilöt ottaisivat rohkean loikkauksen pois opitusta mallista ja miettisivät hetken, että MIKSI teen näin? Voisinko tehdä toisin? Voisinko ajatella perhelähtöisemmin? Voisinko luovuttaa valtaa perheelle ja luottaa heidän tietoonsa ja taitoonsa olla oman perheensä asiantuntijoita?

Raskaus ja synnytys ei ole sairauksia, eikä raskaana olevaa tai synnyttävää kuuluu hoitaa kuin potilasta. Ei edes silloin kun kyseessä on riskisynnyttäjä. Silloinkin lähtökohtana pitäisi olla luonnollisuuteen ja normaaliuteen tukeminen. Silloin mielestäni pitäisi olla automaatio se, että perhe on pomo ja muut tarjoavat heille heidän tarvitsemansa palvelut. Perheitä ja heidän aktiivista osallistumista pitäisi kunnioittaa enemmän, eikä suinkaan ajatella "hankalina potilaina".

Minusta kotisynnytyksen ja sairaalasynnytyksen lähtökohtaisesta erosta hoksaa hyvin sen mitä tarkoitan. Kotisynnytyksessä perhe itse päättää ketä on paikalla, miten toivoo asioiden hoituvan ja synnytykseen osallistuvat henkilöt ovat heidän kodissa vieraina. Sairaalassa synnyttäessä olet vieraassa ympäristössä, et voi tietää etukäteen ketkä kaikki vieraat henkilöt hoitoosi osallistuvat, et välttämättä tiedä mitä sairaalan protokollia ja rituaaleja joudutte käymään läpi koska niistä ei aina tiedoiteta perheille etukäteen, saatat kokea olevasi "epätoivottu vieras" (niinkuin eräs äiti sanoi), jne. Tuo ei tarvitsisi olla niin, mutta täytyisi tapahtua aika suuri asenne- ja rakennemuutos, että se muuttuisi.

Tämä kirjoitus voi kuulostaa masentavalta ja niin se varmaan onkin, koska juuri tällä nimenomaisella hetkellä tämä Suomen systeemi tuntuu aika masenvalta. Kun tietää miten VOISI OLLA, niin ei toki voi tyytyä siihen miten asiat nyt on. Siksi toivonkin, että perheet ja myös kätilöt & terveydenhoitajat rohkaistuisi ajamaan asiaa eteenpäin. Kertomaan toiveistaan ääneen ja vaatimaan niin päättäjiltä kuin sairaanhoitopiireiltä lapsi- ja perhemyönteisempää ja -lähtöisempää äitiydenhuoltoa.

PS. Uusimmassa OLIVIA-lehdessä on artikkeli ihanasta Johanna-kätilöstä. Johanna Sarlio-Nieminen on yksi niistä Suomen kätilöistä, joista toivoisin yhä useamman kätilön ottavan mallia! :) Lukekaan se ihmeessä jos vain voitte.

Pesä

2011-10-08T11:49:00.005+03:00

- ihan julkisesti ja virallisesti.... :)

Ensin täällä:
Facebook - Pesä

Kohta täällä:
www.ilonpesa.fi

Tammikuussa 2012 avajaisten kera täällä:
Kaalamonaukio 2, Kaleva -Tampere
(Tampereen Napapiirin yhteydessä Pesän oma tila)

Pesä

~ Voimaannuttavia palveluja raskaana oleville ja synnyttäneille ~

Kikkakolmosia -synnytysvalmennukset, synnytyslaulukurssit, rentoutusmeditaatiot ja isien ryhmät. Lisäksi omat kurssit traumaattisen synnytyksen kokeneille naisille ja suunnitellusti keisarinleikkaukseen meneville perheille.

Keväällä 2012 tulossa myös Doulapalveluja ja Kotisynnytys-palveluja.

Pesän pienestä putiikista löytyy tuotteita erityisesti raskaana oleville, synnyttäneille ja imettäville naisille.

~ Iloa, rakkautta, voimaantumista. ~

Avataan tammikuussa 2012!

Hajatelmia

2011-10-02T23:38:00.006+03:00

Työelämän, viisihenkisen perheen touhujen, pienen yrityksen perustamisen ja vapaaehtoistyön yhteen sovittaminen on aika haastavaa. Voimaannuttava synnytys ei siis suinkaan ole ollut hiljaiselolla siksi etteikö aiheita tai ajatuksia olisi ollut mielessä. :)

Olin eilen Helsingissä järjestämässä Aktiivinen synnytys ry:n, Yebomaman ja Heketin yhteistä Kotisynnytys Symposiumia. Päivä oli aivan mahtava! Minulle mieleen painuvimmat puheenvuorot olivat: Homebirth in Denmark - Helle Lorenzen Tanskasta, Kotisynnytys Englannissa - Merja Thomas Englannista ja Kotikätilön kokemuksia - Marja-Leena Harju täältä Tampereelta. Ajattelin kirjoittaa niistä nousseista ajatuksista toisella kertaa tuonne Kotisynnytys blogin puolelle.

Symposium oli täynnä oksitosiini aaltoja ja mielenkiintoisia kohtaamisia. Toisaalta oli surullista tajuta kuinka jäljessä Suomessa ollaan äitiys- ja synnytyshoidon suhteen, mutta toisaalta oli lohduttavaa kuulla, että ollaan edes jonkun verran edistytty esim. 20 vuoden takaisista ajoista. On hurjan voimaannuttavaa ja innostavaa osallistua eilisen symposiumin kaltaisiin tapahtumiiin joissa saa kuulla onnistumiskertomuksia muualta. Ja niin kuin Johanna Sarlio-Nieminen sanoi niin tärkeää oli se, että oltiin yhdessä kuulemassa niitä samoja asioita joita jo moni tiesi tai oli kuullut aiemminkin. Kotisynnytys aiheeseen keskittynyt symposium oli vakavasti otettava ja uskottava, ja siinäkin mielessä todella onnistunut.

On muuten aivan mahtavaa myös sekin, että yhteisen oksitosiinin höyryttämän tapaamisen jälkeen voi pitkän automatkan ajan keskustella lisää aiheesta muiden naisten kanssa. Syyskuun alussa autoiltiin AkSyn hallitusnaisten kanssa Kuopioon Aila Miettinen-Jaakkolan luokse ja silloinkin hyödynsimme automatkan puhumalla ja ideoimalla synnytysaiheisia juttuja kuin Runebergit. :) Ja nyt eilen autoiltiin ja keskusteltiin Helsinkiin ja takaisin.

Se kenen ja minkä henkisen ihmisen kanssa keskustelet, vaikuttaa hurjasti siihen miten voimaantuneen olon itse saat. Tarkoitan siis sitä, että sillä on aivan mieletön ero, että puhuuko synnytysasioista sellaisen ihmisen kanssa jonka mielestä synnyttäminen on välttämätön paha ja raskauden karmaiseva päätös, vai ajatteleeko hän, että syntymä voi olla todella upea kokemus ja vaikuttaa monella eri tapaa ja monella eri tasolla koko perheeseen! Erityisesti raskaana olevien kannattaa etsiä ympärilleen ihmisiä, jotka voimaannuttavat ja luovat positiivista energiaa jo ennen synnytystä ja myös synnytyksen aikana!

Tuolla kotisynnytys seminaarissa nousi yleisön puheenvuoroista keskusteluun terveydenhoitajat ja neuvoloiden palvelut. Olen jo pitkään miettinyt, että se on yksi asioista joihin toivon AkSyn tarttuvan ja olenkin ehdottanut sitä yhdeksi teemaksi tulevia tempauksia ym. ajatellen. Seminaariyleisön puheenvuoroista kantautui ajatus (joka minullakin on ollut), että
1) valmistautumatonta synnyttäjää on todella haasteellista pika-valmentaa kesken synnytyksen muutamassa minuutissa
2) neuvoloissa pitäisi panostaa synnytykseen valmistautumiseen nykyistä enemmän raskauden aikaisilla neuvolakäynneillä
3) kätilöt pitäisi saada takaisin äitiysneuvoloihin.

Synnytykseen valmistautuminen on todella tärkeää. Minusta tuntuu, että terveydenhoitajat eivät aivan täysin ymmärrä sen merkitystä. Tai siis sitä, että synnytysvalmennukseksi ei todellakaan ole riittävää esim. pelkkä yksi luento lääkkeellisestä kivunlievityksestä. Tampereella on alkanut/alkamassa "kummikätilö" toiminta eli jokaisella neuvolan toimipisteellä on synnytyssairaalasta nimetty kummikätilö, jonka kanssa he tekevät yhteistyötä. Minusta tämä on aivan loistava idea ja siinä on mahdollisuuksia vaikka mihin! Ainakin täällä Tampereella on selkeä puute useiden terveydenhoitajien osaamisessa on ollut se, ettei heillä ole ollut ajanmukaista tietoa Taysin käytännöistä ym. Toivon, että tämä kummitoiminta tuo mm. siihen muutoksen.

Ensimmäisessä kappaleessa mainitsin pienen yrityksen perustamisen... Pitkän harkinnan ja suunnittelun jälkeen päätimme kätilö-ystäväni Pian kanssa toteuttaa haavemme ja perustaa oma paikka! Se paikka on Pesä ja avataan tammikuussa 2012 Tampereen Napapiirin yhteyteen. Pesässä tarjotaan palveluja erityisesti raskaana oleville ja synnyttäneille. Olen aivan innoissani ja kaikki ylimääräinen aika meneekin sitä järjestellessä. :)

Meillä on täällä Tampereella nyt tulevana tiistaina (4.10.) AkSyn teemailta, jonka aiheena on Aktiivisen synnyttämisen ABC. Pitää alkaa valmistelemaan alustusta, joten semmoro.

***

Päivitin Kotisynnytys seminaarissakin mainittua kivunlievityslistaa. Se löytyy täältä: Kipuun.

Voimaa kuvista

2011-09-10T00:25:00.003+03:00

Koin tänään pienen "silmiä avaavan heräämisen", jonka seurauksena ajattelin tulevaisuudessa keskittyä entistä enemmän nimenomaan voimaannuttaviin asioihin ja kirjoituksiin... myös täällä blogissakin. :) Piti siis pikaisesti tulla laittamaan tänne jotain positiivisempaa kuin edellinen napanuora-postaus. :/

Kuva täältä: http://mynaturalchildbirth.org/

Kuva: Empowering Birth Services, Facebook muistiinpano

Kuva täältä: http://www.bellies2babies.com/

Kuva täältä: http://www.trustytreeoflife.com/pregnancy-and-birth.html

Kuva täältä: http://mainehomebirth.wordpress.com/2011/02/22/cool-site/

Kuva täältä: http://preciousbellys.webs.com/childbirthclasses.htm

Löytyipä samalla taas monta ihanaa aarreaittaa (=linkkiä/sivustoa), joista voisi ammentaa paljon kaikkea ihanaa! :)

En voi uskoa todeksi! (muok. 13.9.2011)

2011-09-07T22:57:00.006+03:00

Tampereella Tays:issa on kätilöt saaneet uuden ohjeistuksen lastenlääkäreiltä, jonka mukaan "vauvalle annetaan veritankkausta pitämällä vauvaa istukan alapuolella heti syntymän jälkeen". Vauvaa ei siis nosteta äidin mahan päälle ennen sitä, vaan pidetään vaunun päällä, jossa on kroonikkovaipat suojana.

Aivan uskomatonta! Juuri kun olin laittanut tuon edellisen blogipostauksen napanuoran katkaisun viivyttämisestä, niin jouduin todistamaan omin silmin kun perhe joutuu kahden pyynnön jälkeen edelleen odottamaan, jotta saa vauvan äidin mahan päälle ja pääsee toivottamaan oman vauvansa tervetulleeksi maailmaan. Sen lisäksi todistamaan omin korvin ällistyttävää perustelua sille toiminnalle. Mitä veritankkausta se enää siinä vaiheessa on kun napanuora on jo katkaistu? Ja kyllä ne K-vitamiinit, rannekkeet ja muut sellaiset ehtii laittaa sitten myöhemminkin! Niillä ei todellakaan ole mikään kiire.

Olen aiemmissakin postauksissa korostanut sitä, että juuri syntynyt vauva on PERHEEN, eikä sairaalan henkilökunnan. Kätilöillä tai lääkäreillä ei ole mitään oikeutta omia vauvaa, vaan vauva on heti annettava äidilleen hoivattavaksi. Vaikka vauva kaipaisikin virvoittelua, niin silti paras paikka vauvalle on äidin rintakehän/mahan päällä ihokontaktissa.

Niin kuin siinä aiemman postauksen linkissä oli perusteltu, niin on täysin turvallista ja vauvan edun mukaista antaa vauva suoraan äidin syliin ja antaa napanuoran sykkiä rauhassa loppuun ennen sen sulkemista. Tämä Tays:in uusi ohjeistus on täysin epäinhimillinen ja jopa vanhanaikainenkin. Se on ilahduttavaa, että siellä ollaan hoksattu istukkaveren tärkeys vauvalle, mutta ei kuitenkaan olla ymmärretty, että vauva saa sen kaiken veren myös äidin sylissä ollessaankin!

Oli kamalaa katsella itkevää vauvaa, vauvan kaipuisia vanhempia ja vauvan omineita kätilöitä ja ihmetellä mielessään, että miksi ihmeessä he eivät anna vauvaa vanhemmilleen! Vauvat on ihania ja ymmärrän kyllä sen ihastuksen kätilöiltäkin, jonka se vauva herättää, mutta silti... On kyllä todella kurjaa katsoa vierestä, kun piiiiiiiitkät sekunnit ja minuutit kuluvat, perhe odottaa vauvaa itselleen ja kätilöt vauvaa "puleeratessaan" huikkaavat vain onnitteluja perheelle.

Vaikka kyseessä on vain minuutit, eikä tunnit ja vuorokaudet, niin kuin ennen vanhaan, jolloin vauvat vietiin kokonaan äideiltä pois, niin silti se on liikaa. Tänä päivänä, kun tiedetään, että sellaiselle toiminnalle ei ole mitään perusteluja, niin miksi pitää vauvaa ja äitiä erossa toisistaan edes sen vertaa? Ne muutamat minuutit tuntuvat siinä kohtaa todella pitkiltä ja juuri ne ensi minuutit kuuluisi olla sen perheen omia minuutteja! Ei kätilön ja vauvan, vaan perheen ja vauvan.

Muutenkin sairaaloissa otetaan perheeltä pois sitä roolia mikä heillä saisi ja kuuluisi olla. Miksi kätilöt ja lastenhoitajat vaihtavat vaippaa ja mittaavat lämpöä, kun sen voisi tehdä aivan yhtä hyvin äiti tai isä? Miksi vauva ei voisi olla äidin tai isän sylissä jos otetaan verinäytteitä lapsivuodeosastolla, kun sen on todettu lievittävän vauvan kipua? Ja niinkuin Vammalassa eräs kokenut kätilö oli sanonut tutulleni: "sitä parempi vauvalle, mitä harvemmat kädet häntä koskevat" ja oli antanut äidin huolehtia pienokaisestaan.

Leijonaemo heräsi minussa puolustamaan muita äitejä ja heidän oikeuttaan omaan vauvaansa! Tays:in ohjeistuksen kaltaisille hulluuksille on tultava loppu.

****

Lisäys 11.9.2011

Uusi ohjeistus tuntui niin älyttömältä, että kysyin yhdeltä Taysin kätilöltä siitä vielä uudelleen. Hän selvitti asiaa ja kertoi, että ohjeistus on tuore. Lastenlääkärit ovat ohjeistaneet kätilöitä pitämään 5 minuuttia vauvaa istukan alapuolella veritankkauksessa. Jos synnyttää synnytysjakkaralla, saa vauvan heti syliinsä. Ohjeistus on herättänyt erinäisiä tunteita kätilöissä ja ohjeistusta on otettu käytäntöön ilmeisesti aika värikkäin "variaatioin".

Aktiivinen synnytys ry: jäsenten keskuudessa ohjeistus on herättänyt keskustelua. Yhtenä ajatuksena/ideana heräsi kirjelmän lähettäminen kaikkiin Suomen synnytyssairaaloihin. Siihen tulisi tutkittua tietoa napanuoraan ja istukkaan liittyen ja varhaisesta vuorovaikutuksesta. Lisäksi kysyttäisiin ko. sairaalan käytäntöjä ja perusteluja niille.

Olisi todella mielenkiintoista saada tietää millaisia käytäntöä Suomessa on ja erityisesti, että kuinka niitä perustellaan perheille. Nyt olisi hyvä mahdollisuus toimia, jotta tässäkin asiassa oltaisiin valtakunnallisesti vauva- ja äitimyönteisempiä.

***

Lisäys 13.9.2011

Tässä linkissä yksi legendaarisista naisista, Penny Simkin havainnollistaa tämän napanuora ja veri asian:

A demonstration by Penny Simkin

Vauvan elvytys ja napanuora

2011-08-31T21:29:00.008+03:00

Facebookin ihmeellisestä maailmasta huomasin helmen... artikkelin vastasyntyneen elvytyksestä ja napanuorasta. Se on aivan loistava ja toivoisinkin, että mahdollisimman moni kätilö ja lääkäri lukisi sen.

Artikkelissa sanotaan mm., että viivytetty napanuoran katkaisu on yhdistetty vauvan keltaisuuteen vaikka tutkimusten mukaan väitteelle ei ole perusteita, kun taas suonensisäisesti annettu oksitosiini on tutkitusti yhdistetty keltaisuuteen jo vuodesta 1974.

Kätilö Rachel Reedin kirjoittamassa artikkelissa kerrotaan, että syntymän jälkeen rauhassa sykkivä napanuora siirtää veren istukasta vauvaan ja sen vaikutuksesta auttaa vauvaa hengittämään tehokkaammin ja lisää vauvan kapasiteettia laittaa happea ympäri kehoa. Tämä verivolyymin siirto istukasta vauvan kehoon kestää useita minuutteja (kirjojen mukaan 3-7min, mutta voi kestää kauemminkin). Tämän siirtymän aikana vauva saa istukasta happea, kunnes on valmis hengittämään itse, sanotaan Reedin artikkelissa.

Liian aikaista napanuoran katkaisemista voisi siis sanoa haitalliseksi vauvalle. Erityisesti jos vauva tarvitsee lisäapua syntymän jälkeen! Lukekaa ihmeessä ko. artikkeli. Se oli todella mielenkiintoinen.

The Placenta: essential resuscitation equipment
löytyy täältä:
http://midwifethinking.com/2010/08/26/the-placenta-essential-resuscitation-equipment/

Siinä on myös videoita ja hyviä linkkejä, joihin ehdottomasti kannattaa tutustua!

Artikkelissa suositeltiin yllä oleva kirjaa, joka on tilattavissa mm. täältä.

PS. Artikkelin kautta ajauduin Birth Art Mandalas -Amy Swagmanin sivuille. Siellä on aivan upeita synnytysmandaloita, joita voi ihailla tai jopa ostaa. Linkki sinne löytyy tästä: http://themandalajourney.com/

Imetysnukkekauppa

2011-08-30T20:38:00.001+03:00

Nyt voit osallistua mielettömän hienoon kampanjaan, jossa imetysnukkeja ostamalla autetaan Itä-Afrikan nälkää näkeviä lapsia.

Lisää tietoja Imetysnukkekaupasta: http://imetysnukkekauppa.blogspot.com/

Synnytyskoulu, osa 2

2011-08-19T20:32:00.003+03:00

Leena Valvanteen kirjan lainaukset jatkuvat...

Yksi Valvanteen kirjan tärkeimmistä asioista ja opeista on hengitykseen liittyvät jutut. Minusta hyvä vinkki oli kynttilänpuhallusharjoitukset:

"Kynttilänpuhallusharjoitukset vahvistavat vatsalihaksia
Vahvistamalla vatsalihaksia voidaan selkäkipuja ehkäistä. Raskaudenaikaisten ristiselkäkipujen syynä on usein selkärangan liiallinen kallistuminen.
A Huono ryhti ja veltot vatsalihakset aiheuttavat selkärangan voimakkaan kallistumisen.
B Hyvä ryhti ja voimakkaat vatsalihakset estävät liiallista selkärangan kallistumista.

***

Suu suljettuna hengitetään sisään. Pallea laskeutuu ja vatsa työntyy eteenpäin. Vatsalihakset on pidettävä täysin rentoina. Kun keuhkot ovat täynnä ilmaa, seuraa ulospuhallus. Ensin annetaan sisäänhengitetyn ilman poistua tavalliseen tapaan, passiivisesti, suun kautta. Poistaaksenne sen jälkeen vielä varailman, kuvittelette, että 50sm:n päässä teistä on palava kynttilä. Haluatte saada liekin lepattamaan sitä kuitenkaan sammuttamatta. Tässä tarkoituksessa puhallatte huulet raollaan hitaasti, tasaisesti ja pitkään ilmaa ulos: `hyyyyyy´. Teidän on käytettävä tällöin vatsalihaksianne. "

Kirjan oppien mukaan raskaana olevat harjoittelivat viisi kertaa päivässä kahden minuutin ajan hyyyy- hengitystä. Ajatuksena on siis tehostaa hengitystä, ei kuitenkaan niin että alkaa huimata tai harjoittelu väsyttää.

Itse henk.koht. en synnytyslaulun oppien perusteella neuvoisi tekemään "hyyy":tä synnytyksen aikana, vaan enemmin jotain vokaalia kuten aaa:ta, oooo:ta tai uuu:ta. "Hyyy" sopii paremmin ponnistusvaiheeseen, varsinkin silloin kuin ponnistuttaa kovasti eikä saisi ponnistaa.

Hengittämisestä ja ponnistusvaiheesta kirjassa sanotaan:

"Kun tulemme ponnistusvaiheeseen, tekevät muutkin lihakset kuin kohtu kovasti töitä. Vatsalihakset ja pallea tulevat apuun ja niidenkin lisääntyneestä hapentarpeesta on huolehdittava.
- Voisitteko sanoa, mistä syystä vielä synnytyksessä tarvitaan paljon happea? meiltä kysyttiin.
- Mitenkähän sen aivotoiminnan käy, jos hengittää huonosti? Aivojen on pysyttävä kirkkaina, sillä nehän koko toimitusta johtavat. Huonosti hengittävän äidin aivoissa ei suinkaan vallitse tasapainotila. Myös lapsen aivot tarvitsevat happea. Hapenpuute voi olla kohtalokas herkille aivosoluille."

Kirja on kirjoitettu hauskaan tyyliin, josta näyte seuraavassa pätkässä:

"Ensin kätilömme kertasi edellisellä tunnilla opittuja asioita. Jokainen meistä oli harjoitellut "hyyyytä" ääneen ja oikein kynttilää käyttäen ja jokainen meistä oli tehnyt tuttavuutta palleansa kanssa. Monet olivat saaneet myös vatsalihaksensa aroiksi.
- Olette siis saaneet kerätyksi ´synnytyskeskukseenne´ yhtä ja toista, kätilö sanoi. Siellä on jonkin verran oikeita tietoja menetelmästämme. Olette myös opetelleet perusteellista hengitystapaa. Tänään meidän pitäisi opiskella hermojen ja lihasten hallintaa. Olen jo aikaisemmin sanonut, että opettelette tällä kurssilla mukautumaan synnytykseen. Se tarkoittaa sitä, että osaatte vastata oikein niihin ´viesteihin´, ärsykkeisiin, joita kohtu synnytyksen aikana lähettää. Se merkitsee tarkoituksenmukaista, järkevää käyttäytymistä synnytyksen aikana."

"Sana ´poltto´ on niin vanhanaikainen, että me emme viitsi sitä käyttää. Me puhumme nykyaikaisesti supistuksista. Niistähän synnytyksessä on kysymys. Kun kohtu supistuu, me rekisteröimme sen aivoissamme, ´aistimme´ supistuksen. Juuri tämä supistusten aistiminen on tuota viestien vastaanottamista."

"Jos olette tarkkaavaisia, voitte havaita, että supistuksilla on yleensä ennakoivat oireensa. Jotkut tuntevat lapsen liikahtavan, joillakuilla on ´kuumuuden tunne´, jotkut havaitsevat sydämensä alkavan lyödä tiuhemmin, jotkut tuntevat kiristävän tunteen leviävän yli vatsan, joillakin on nykimisen tunnetta lantion seudussa jne.
Sitten supistus alkaa. Se on aluksi hyvin heikko, sitten se voimistuu, ikään kuin ´tihenee´, saavuttaa huippunsa, alkaa hetken kuluttua heikentyä ja viimein se loppuu. Te voitte kaiken tämän tuntea vatsanpeitteiden läpi, kunhan keskitytte."

"Rentoutumistaitoa tarvitsette koko synnytyksen ajan sekä kohdunsupistusten aikana että niiden välillä. Se auttaa teitä keskittymään hengitykseenkin paremmin kohdun tehdessä työtä ja väliaikoina virkistymään."

"-Ne lihakset, jotka vaativat erityisen suurta keskittymistä voidaksenne rentouttaa ne, ovat lantionpohjanlihakset. ... Meille selvitettiin, että lantionpohjalihaksia on peräti kolmessa kerroksessa.

***

-On oikeastaan hyvin ymmärrettävää, että ne ovat niin vahvat, sillä niiden varassahan kaikki sisäelimemme voat. Ajatella, ellen tietäisi, miten niitä voi hallita ja rentouttaa, jännittäisin kamalasti ja olisin kuin seinä, johon Mari rukka uudelleen ja uudelleen lyö päänsä pyrkiessään ulos, kertasin asioita kotiintultuamme."

"Ensin minä keskityn näihin virtsaputken suun ja emättimen aukon ympärillä oleviin lihaksiin. Ensin ikään kuin pidätän virtsaani ja sitten ´annan tulla´. Sitten harjoittelen peräsuolen ympärillä olevia lihaksia samalla tavalla, pidätän ja ´annan tulla´. Jännitän ja rentoutan lihakset. Tässä välissä on väliliha ja sen rentouttaminen on mahdottoman tärkeää."

Synnytyskoulu, osa 1

2011-07-27T14:37:00.004+03:00

Kätilö Leena Valvanne kirjotti 1960-luvulla SYNNYTYSKOULU-kirjan, jonka ajatuksena oli antaa tietoa ja tukea äideille synnytykseen valmistautumiseen. Synnytyskoulun perusajatuksena oli psykoprofylaktinen menetelmä, jota pyrittiin siihen aikaan soveltamaan kaikissa maan äitiysneuvoloissa. Menetelmän lopullisena päämääränä oli synnytyskivun torjuminen.

"Vastaavasti psykoprofylaksia opettaa meille uuden tavan suhtautua synnytykseen. Se ei pyri parantamaan synnytyskipua. Silloinhan se tunnustaisi sen. Ei kuitenkaan ole olemassa yhtään pätevää todistetta siitä, että synnytyksen liikkeelle paneva voima, kohdunsupistus, sinänsä olisi kivulias. ... Anatomis-toiminnalliset muutokset ovat kuitenkin kaikilla synnyttäjillä samat. Yksinomaan ne eivät siis riitä kivun syyksi."

Itse henkilökohtaisesti en usko siihen, että synnytyskipu pitäisi torjua ja sen olemassa olo kieltää. Siinä olen samaa mieltä, että suuressa määrin synnytyskivun kokemukseen liittyy suhtautuminen synnytykseen liittyvää kipuun. Alla muutamia suoria lainauksia kirjasta, jotka minun mielestä on joko ajattomia tai niitä ajatuksia voi soveltaa tänäkin päivänä.

"Miksi sitten useimmat naiset tuntevat synnyttäessään kipuja ja miksi puhutaan ´synnytyspoltoista´, jopa ´poltoista´? Psykoprofylaksian kehittäjät pureutuivat tähän kysymykseen. He pyrkivät selvittämään, millaisissa olosuhteissa kipu liittyy kohdun supistukseen. He löysivät ratkaisun: Nainen ei synnytä vain kohdullaan, vaan hän synnyttää koko persoonallisuudellaan.

Syntymästämme lähtien ympäristömme muovaa meistä jokaista. Jos kysyisin, millainen mielikuva teistä itsekullakin tällä hetkellä synnytyksestä on, saisin varmasti yhtä monta vastausta kuin teitä on täällä istujaa."

****

"Synnytys on hyvin mielenkiintoinen keskustelun aihe. Itsetehostuksen tarve taasen elää meissä jokaisessa voimakkaana. Ne, joilla on ollut omakohtaisia kokemuksia, kertovat auliisti niistä sellaisille, joilta niitä vielä puuttuu. ... Nämä puheet ovat tuskin voineet olla vaikuttamatta siihen, millaisen ennakkokäsityksen synnytyksestä, myös tulevasta omastanne, olette muodostaneet.

Entä miten on oikean tiedon laita? Oletteko selvillä siitä, mitä synnytyksen aikana naisen elimistössä oikeastaan tapahtuu? ... - Ettekö luule tietämättömyyden myös vaikuttavan asenteisiinne? Ellei meillä ole oikeita tietoja synnytyksestä, miten voimme suhtautua siihen asiallisesti ja miten voimme estää pienen pelon hiipimästä mieleemme. ...

Kun pelkäämme - kysymyksessä voi yhtä hyvin olla vihainen koira tai huominen päivä - ´järkemme seisoo´, ´vatsanne pohjasta kouristaa´, ´polvet menevät alta´, ´sydän hyppää kurkkuun´jne. Sisäiset toimintamme joutuvat epäjärjestykseen."

****

"Miksi länsimainen nainen yleensä kokee synnytyksensä kivuliaana? Siksi, että hänet on siihen valmistettu, hän odottaa kipua. Hänet on jopa opetettu mittaamaan kivulla synnytyksensä edistyminen."

****

"Synnytyksen aikana kohdun lihas tekee ankarasti töitä. On sanottu, että se vastaa 30km:n marssia ja että hapen tarve on normaaliin verrattuna monikymmenkertainen. Jos kohtu saa synnytyksen aikana kylliksi happea, se merkitsee sitä, että sinne kerääntyy myös huomattavasti vähemmän kipua aiheuttavia kuona-aineita, eikä sekään liene toisarvoista.
Supistuksen aikana vetäytyvät siis kohtulihakset kokoon. Mitä tämä merkitsee lihaksissa kulkeville verisuonille? Nekin vetäytyvät kokoon ja lapsi saa supistuksen aikana tavallista vähemmän happipitoista verta.
Siksi olisi huolehdittava hyvästä hengityksestä sekä supistusten aikana että lepotaukoina."

Jatkuu myöhemmin....

Voimaannuttava synnytys -viikko

2011-07-22T14:22:00.007+03:00

Syyskuun 5-12.pv järjestetään kansainvälinen 'Empowered birth awareness week'. You Tubessa on jo katseltavana ko. viikkoon liittyvä video, joka löytyy TÄÄLTÄ. Birth Powerin nettisivuilta löytyy aiheesta lisää... www.birthpower.us

"Voima ja Herkkyys" Helsingin puistosta
kuva: Marja-Liisa Salo

Toinen kansainvälinen synnytysviikko on olemassa myös, mutta se on vasta toukokuussa. Aktiivinen synnytys ry aikoo osallistua siihen omalla tavallaan. Kannattaa seurailla yhdistyksen nettisivuja ja Facebookia, jos siihen osallistuminen kiinnostaa. :)

Sain ystävältäni yllätys postia ja paketista löytyi aarre.

Suomen yhden arvostetuimman kätilön Leena Valvannen kirjoittama Maijan ja Matin Synnytyskoulu kirja on vuodelta 1968, mutta uskokaa tai älkää - siellä on aivan loistavia juttuja! Jo monta päivää on ollut mielessä kirjoittaa sieltä hyviä vinkkejä tänne luettavaksi, mutta en vain ole ehtinyt. Toivon, että seuraava postaus olisi sitten niitä. :D

Kylmäkaulin

2011-07-10T22:42:00.005+03:00

Kuulin kylmäkaulimista kätilö-ystävältäni jo yli vuosi sitten. En tiedä miksi unohdin sen heti samantein, mutta nyt se ei varmasti pääse enää unohtumaan, nimittäin... Aktiivinen Synnytys Ry järjestää parhaillaan Kaulin tempauksen, jossa Suomen synnytyssairaaloihin lahjoitetaan Tupperwaren vedellä täytettäviä kaulimia. Idea tempaukseen lähti ASRyn Sydänääni -lehdessä olleesta artikkelista: Kaulimella kylmää kyytiä kivuille. Artikkelissa kerrottiin Turun synnytysosaston kylmäkaulin kivunlievityksestä ja siitä saaduista hyvistä kokemuksista. Kaulinten mukana lähtee saatekirje ja tuorein Sydänääni -lehti, jossa ko. artikkeli julkaistiin.

ASRyn tempaus on minusta aivan loistava idea. Toivon kovasti, että synnytysosastot innostuvat tästä ja tilaavat lisää niitä omiin yksiköihinsä. Toivon myös, että tämä Turun esimerkki innostaa muuallakin kätilöitä kehittelemään uusia lääkkeettömiä kivunlievityskeinoja. :)

Näin käytät kylmäkaulinta kivunlievitykseen:
1. Täytä kaulin kylmällä vedellä ja laita se ajoissa pakkaseen.
2. Kauli kylmentyneellä/jäätyneellä kaulimella esim. reisiä tai selkää.

Kaulinta voi käyttää missä raskauden tai synnytyksen vaiheessa tahansa ja sillä voi hieroa joko synnyttäjä itse tai hänen tukihenkilöt.

Kaulimia voi ostaa Tupperware jälleenmyyjiltä tai saattaa löytää kirpputoreilta.

Rebozo -tekniikka

2011-06-30T23:49:00.006+03:00

Noin vuosi sitten Aktiivinen synnytys ry:n teemaillassa ystäväni esitteli doulatettavalleen kantoliinan avulla tekniikkaa jolla voi auttaa synnyttäjää ja vauvaa. Tänään törmäsin siihen uudelleen ja sain samalla sille nimen: REBOZO.

Kuva lainattu Spinning babies -blogista, jossa on mielenkiintoisia bloggauksia ja hyviä blogilinkkejä.

Rebozo on meksikolainen tukevasta ja kestävästä kankaasta tehty huivi/liina, jota he käyttävät niin raskausaikana, synnytyksessä kuin synnytyksen jälkeenkin. Synnytyksessä tukihenkilö voi Rebozon avulla auttaa synnyttäjää lievittämään kipua ja helpottaa vauvan laskeutumista optimaalisessa asennossa synnytyskanavassa. Rebozo -tekniikoita on erilaisia ja niitä on hankala selittää sanoin, joten alla on pari linkkiä, joiden kautta voi tutustua siihen paremmin.

Rebozo -video You Tubessa

Birthing by Heart -sivuston Rebozo artikkeli ja video linkkejä

Birthing naturally -sivuston Rebozo artikkeli

Majikfaerien Rebozo-kuvia

Rebozoa googlatessa löysin mielenkiintoisen sivuston, jonka ajattelin linkittää tähän myös:

Nurturing across cultures

Ai niin... Naapuri antoi hyvän vinkin niille, jotka mahdollisesti saattaisi kaivata mielen tyyneyttä synnytyksen käynnistyttyä tai synnytyssairaalan lähtiessä. Hän kertoi Frantsilan Tyyneyden tipat -yrttiuutteesta, josta voi saada rauhallisuutta levottomuuteen.

¨Kuva lainattu Frantsilan sivuilta.

Frantsilan internetsivuilla sanotaan siitä näin:

"Tyyneyden Tippojen sisältämiä yrttejä on käytetty menestyksekkäästi:

hermoston rauhoittamiseen, uudistamiseen ja sen ravinnoksi
liikarasitukseen
levottomuuteen, jännittyneisyyteen ja unettomuuteen
tupakan vieroittamiseen
kun mieli on liian täynnä asioita"

Linkkejä, vinkkejä...

2011-06-22T14:04:00.003+03:00

Oih ja voih. Odotus ja synnytys maailmassa tapahtuu koko ajan niin paljon kaikkea jännää, että kohta tulee kiire pysyäkseen perässä. Blogi on edelleen joutunut paitsioon kolmen pienen touhottajan takia, mutta tavoitteena on että pystyisin taas bloggaamaan ahkerammin. :)

Facebookissa leviää linkki Ricky Laken ja Abby Epsteinin uudesta trailerista: More Business of Being Born, joka jatkaa keskustelua aiemmin ilmestyneestä Business of Being Born -dokumentista. Rickyn ja Abbyn aikaansaannoksia voi tutkiskella myös täältä: My Best Birth -sivustolta.

Tuolta My Best Birth -sivustolta löysin linkin MotherBees-sivustolle, joka vaikutti ensisilmäyksellä todella mielenkiintoiselta. Käykäähän katsomassa: http://www.motherbees.com/

Synnytystuoli

2011-06-14T00:59:00.004+03:00

Googlailin synnytysjakkaroita ja törmäsin tällaiseen aivan loistavaan keksintöön!!! Kyseessä on siis Kaya birthing stool, jota voi käyttää myös ammeessa ja se on helppo puhdistaa.

Katsokaapa vielä tämä linkki, jossa kuvia ja vinkkejä sen käyttöön ja erilaisiin asentoihin.

Kotisynnytys seminaari Helsingissä syksyllä!

2011-05-22T20:41:00.003+03:00

Aktiivinen synnytys ry, Heket ja Yedomama järjestää Suomen ensimmäisen

KOTISYNNYTYS SYMPOSIUMIN

Helsingissä Sokos hotelli Pasilassa 1.10.2011!

Äitiyshuollon ja synnytysalan ammattilaisille, perheille ja
kotona synnyttämisestä kiinnostuneille tarkoitettu seminaari pitää
sisällään mm. ulkomaisten ja kotimaisten kotisynnytysasiantuntijoiden
puheenvuoroja ja alustuksia. Päiväohjelman lisäksi symposiumissa on
myös iltaohjelmaa klo 18.30 alkaen.

Seminaarin päiväohjelma:

8.30-9 Tulokahvit
9-9.10 Aktiivinen synnytys ry:n tervehdys
9.10-10.00 Kotisynnytys Suomessa
kotilot Anu Lampinen ja Johanna Sarlio-Nieminen
10-10.30 Kotisynnyttäjänä Suomessa
Katja Korsinkin, äiti
10.30-11.15 Kotisynnytys Ruotsissa
11.15-12 Kotisynnytys Englannissa
Merja Thomas, kätilö, ylihoitaja, Milton Keynes
12.00-13 Lounas
13-13.45 Kotisynnytys lakipykälien valossa
13.45-14.30 Kotisynnytys tutkimusten valossa
Maija-Riitta Jouhki, kätilö, väitöskirjatutkija, Kuopion yo
14.30-14.45 Iltapäiväkahvit
14.45-14.50 Belamama
14.50-15.30 Hyvä syntymä
Agneta Westerlund, osastonhoitaja, kätilö, Länsi-Uudenmaan sairaala
ja Anu Lampinen, kotilo, Heket
15.30-16 Kotilo ja syntymä Marja-Leena Harju, kätilö
16-16.50 Paneeli
Kari Kaarlas, kätilö, Lea Putus-Talja, kätilö, Anu Suomalainen,
kätilö, Anu Lampinen, kätilö, Katja Koskinen, kätilö, Katja korsinkin,
äiti, Marja-Leena Harju, kätilö. Puheenjohtaja kätilö Johanna
Sarlio-Nieminen
16.50-17 Päivän päätös

ILTAOHJELMA

klo 18.30-21 Iltanuotio
Tunnelmaan virittäytyminen ja vapauttava tanssi. Petra Turja, tanssija.
Minun kotisynnytystarinani, Linda Andberg, kätilö.
Synnytysvideoita, keskustelua ja herkullinen salaattibuffet.

Osallistumismaksu
PÄIVÄOHJELMA 95€ Aksy ry:n jäseniltä ja 115 € ei jäseniltä.
ILTANUOTIO 20€.
KOKO PÄIVÄN OHJELMA 115€ Aksy:ryn jäseniltä ja 135 € ei jäseniltä.

Hintaan sisältyvät luennot, jaettava materiaali, ohjelmaan merkityt
lounaat ja kahvit.

Sitovat ilmoittautumiset 15.8.11 mennessä sihteeri@aktiivinensynnytys.fi. Symposium toteutuu kun osallistujia on yli 40. Lisätietoja ja tarkemmat ohjeet ilmoittautumiseen löydät piakkoin Aktiivinen synnytys ry:n sivuilta.

Lisätietoja: Anu Lampinen 050-301 96 31 anu.lampinen@heket.fi ja Johanna Sarlio-Nieminen 040-561 2916 johanna@yebomama.fi

Lämpimästi tervetuloa!

Tammen kevät tarjous!

2011-05-18T23:25:00.003+03:00

Luomuperhe.fi -sivuston lukijat saavat Tammen vauva-aiheiset uutuskirjat edullisempaan hintaan (3.6. saakka). :)

Minulla ei ole kokemusta tuosta keittokirjasta, mutta nuo synnytysaiheiset kirjat ovat ihan huippuja! Suosittelen niitä lämpimästi raskaana oleville perheille ja kaikille aiheesta kiinnostuneille. :D

Kirjoja voi tilata TÄÄLTÄ!

One World Birth

2011-04-05T13:58:00.002+03:00

Herätys maailma - nyt on muutoksen aika!

Katsokaa tämä traileri ja inspiroitukaa. :D

One World Birth

Itse odotan jo innolla jatko-osaa!

Emo

2011-04-04T21:07:00.002+03:00

"Sivelen armaita kasvojasi,
poskesi pientä omenaa.
Siroja, kirkkaita kulmiasi
tukkaasi silkinruskeaa.
Nenääsi pientä ja lystikästä
- sinua ilman en elämästä
mitään saattaisi aavistaa.
Vain sinun luonasi rakkaani, pieni,
löysin kirkkaan selkeän tieni,
iloni yksinkertaisen.
Olen vain suojeleva syli.
Kasva kauas äitisi yli."

~Aale Tynni~

"Hyvin väkevin ilmestyksin
minä lapseni nähdä sain.
Sinä synnyit, sinä yksin
sinä joukosta miljoonain.
Salakirjoitustasi syvää
minä miettien tulkitsen
teen piirtoa selkeytyvää
ja kaaria kulmien.
Tuhattuhatta salaisuutta
tämä kätkee otsaluu
tuhattuhatta tekoa uutta
tähän käteen piiloutuu.
Oi, lapseni
hahmoos hentoon
kävi henki ja rakkaus nyt.
Mitä teet,
kun lähtevät lentoon
nuo voimat kätketyt."

~Aale Tynni~

Ammeita, ammeita!!!

2011-03-26T23:04:00.003+02:00

Tampereelle suunnitellaan uutta naisten- ja lasten sairaalaa johon tulee uudet synnytystilat. Itse olen ajatellut, että "tottakai sinne tehdään mahdollisimman monta huonetta, jossa on amme". Nyt kuitenkin epäilyttää, että noinkohan sinne tulee taas vain yksi amme. Nythän Taysissa on vain yksi pieni amme, joka on aika usein pois käytöstä.

Googlettelin Amor ammetta ja satuin HUS:n nettisivuille jossa on eräänlainen "kätilö vastaa"-palvelu. Siellä on kysytty, että tuleeko Hyvinkään sairaalan remontin jälkeen useampi kuin yksi amme. Kätilö oli vastannut siihen näin:

"Ensi viikolla valmistuvassa remonttimme ns. 1-osassa on täysin uusi ammehuone, jossa on suuri Amor-amme. Remontin aikana vielä muutaman kuukauden ajan synnytyssaleista löytyy myös toinen amme, synnytyssali 43:n tavallinen kylpyamme. Remontin valmistuttua kokonaan synnytyssaliin jää vain tämä yksi Amor-amme, mikä palvelee kaikkia synnyttäjiämme. Yksi amme riittää, sillä ”tunkua” ammeeseen ei ole (mikä sinänsä on valitettavaa, sillä vesi on yksi parhaista kivunlievitysmenetelmistä, kts. vastaukseni ammeen ja veden käytöstä tältä palstalta). Esimerkiksi Kätilöopistolla, jossa synnytysmäärät ovat meihin nähden yli 3-kertaiset, on käytössä myös yksi Amor-amme varsinaisen synnytyssalin puolella. Eli meillä ammeen saa vielä suuremmalla todennäköisyydellä. Synnyttämään tullessasi mainitse, että toivot ammeeseen pääsyä. Mitä suurimmalla todennäköisyydellä sinä siihen pääsetkin."

Kyllä vähän nyt harmittaa. Vesi on aivan loistava kivunlievittäjä ja sillä on MONIA todella hyviä etuja ja hyötyjä! En ymmärrä miksi niistä ei kerrota äideille ja miksi veden ja varsinkin ammeen käyttöön ei rohkaista entistä enemmän. Aivan varmasti ammeeseen olisi tunkua, jos sen antamasta tehokkaasta avusta kerrottaisiin enemmän! Hyödyistä voi lukea lisää Bebes Infon sivuilta (lista alareunassa).

Minä tiedän, että esimerkiksi Taysissa olisi varmasti enemmän halukkaita ammeeseen, jos:
1) Synnyttäjät tietäisi, että siellä on useita hyviä ammeita, jotka toimii ja on käytössä. Monet jättää toivomatta ammetta, kun luulee, että sinne yhteen ainoaan on niin kova ruuhka ettei kannata edes toivoa sitä, ja on ihan tuurista kiinni pääseekö sinne vai ei.
2) Synnytysvalmennuksissa kerrottaisiin veden ja ammeen hyödyistä! Myös siitä, että lempeitä kivunlievityskeinoja kannattaa oikeasti kokeilla ennen kuin ottaa järeät keinot (puudutteet) kehiin.
3) Kätilöillä olisi paremmat koulutukset vesisynnytysten hoitamiseen.

Investointi muutamaan ammeeseen (esim. kotimainen Amor) maksaisi varmasti itsensä takaisin hyvin pian. Toimenpiteitä säästyisi ja puudutuksia tarvittaisiin vähemmän! Ja mikä tärkeintä... synnyttäjät olisivat tyytyväisempiä, kun pääsisivät varmemmin veden syliin ja sen ihanaan kivunlievitykseen.

Nettiadressi

2011-03-22T11:44:00.003+02:00

Missä haluat synnyttää? -kansalaisliikkeen nettiadressi: ´Pienet synnytysyksiköt säilytettävä´ on nyt allekirjoitettavissa osoitteessa:

http://www.adressit.com/pienet_synnytysyksikot_sailytettava

Kertokaahan adressista muillekin ja käykää allekirjoittamassa! ;)

Tunnustus

2011-03-20T23:39:00.003+02:00

Kello on kohta puolen yön. Minulla on monta keskeneräistä hommaa ja aamulla on "aikainen" herätys, kun on kerho aamu. Olin laittamassa konetta kiinni, mutta jostain syystä klikkasinkin tämän synnytys blogin sivun auki. Olen viime aikoina pohtinut blogieni lopettamista ja nytkin mietin, että mitä tekisin tämän kanssa. Sitten huomasin kommenteissa Kottby viestin tunnustuksesta.

Voimaannuttava synnytys -blogi sai siis tunnustuksen Kottbyltä. "The Gorgeous Blogger -palkinto on suunnattu kaikille upeille bloggaajille. Jokainen vastaa viiteen blogiinsa liittyvään kysymykseen ja jakaa tämän palkinnon viidelle, jotka hänen mielestään sen ansaitsevat."

Lämmin kiitos Kottby! Erityisesti niistä perusteluista miksi valitsit yhdeksi tunnustuksen saajaksi tämän blogin. Ehkä en sittenkään lopeta, vaan kaivan väkisin jostain sen hetkisen jonka tähän bloggaamiseen tarvitsen?!

Tässä vielä vastauksen tunnustukseen liittyviin kysymyksiin:

1. Milloin aloitit blogisi?
En muista. Kai joskus Annin syntymän jälkeen? Anni täyttää parin viikon päästä 3 vuotta.

2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?
Tämä blogi on synnytysaiheinen ja käsittelee kaikkea synnytykseen ja raskauteen liittyvää.

3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
Jaa-a. Nykyään on pilvinpimein kaikkia odotus- ja vauvablogeja. Minä taas aloitin tämän blogin synnytyksen jälkeen, kun oli pakko saada purettua sitä synnytysenergiaa johonkin ja halusin yrittää tätä kautta jakaa tietoa aktiivisemmasta synnytyksestä. Tämä ei siis ole ns. päiväkirjatyylinen niinkuin esim. monet odotusblogit.

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
En osaa tehdä nettisivuja, joten tämä blogin pitäminen oli helppo vaihtoehto siihen tiedon jakamiseen.

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Haluaisin, että aiheet/tiedot ym. löytyisi helpommin. Päivityksiä olisi useammin. Jne. ;)

Nyt heräsi Tuuli tissille. Pitää mennä.

Uusia kirjoja ja lakeja

2011-03-15T19:27:00.004+02:00

Sain kirjastooni pari uutta lisäystä. Sheila Kitzingerin BIRTH CRISIS on aivan loistava kirja kaikille traumaattisen synnytyksen kokeneille, voimakkaasta synnytyspelosta kärsiville ja synnytysalan ammattilaisille (myös terveydenhoitajille ja doulille).

Ina May Gaskin BIRTH MATTERS on oikeasti uusi kirja. Ei siis uusi vain minulle vaan se on ilmestynyt ihan hiljattain. En ole ehtinyt lukemaan sitä, mutta uskon että se on aivan yhtä loistava kuin kaikki muutkin Ina Mayn kirjat! Ehdottomasti kaikkien aiheesta kiinnostuneiden must lukemistoa. :)

Se kirjoista... Otsikossa lupasin uusia "lakeja". Toukokuun alussa terveydenhuoltolaki muuttuu niin, että synnyttäjät saavat valita omat synnytyspaikkansa yhdessä "lähettävän lääkärin" (eli käytännössä neuvolalääkärin) kanssa omalta ERVA-alueelta. Lisätietoja löytyy TÄÄLTÄ. Siellä on myös lueteltuina, että mitkä sairaanhoitopiirit kuuluu mihinkäkin ERVA:an.

Muutos on siinä mielessä todella merkittävä, että jatkossa neuvoloiden velvollisuutena on kertoa perheille tästä valinnan mahdollisuudesta, synnytyspaikka vaihtoehdoista ja keskustella siitä millä perusteilla mihinkäkin synnytyspaikkaan voi mennä synnyttämään. Tämä on aivan loistava uutinen, ainakin täällä Tampereen seudulla, jossa jotkut kunnat ovat kieltäneet synnyttäjiä menemästä Vammalan aluesairaalaan. Toukokuun alusta lähtien sinne saa mennä mikäli matalan riskinsynnyttäjän kriteerit täyttyvät ja perhe niin haluaa. Huomion arvoista on myös se, että jos synnyttäjä tietää joutuvansa suunniteltuun sektioon, niin hän voi silti valita esim. meneekö Vammalaan vai Taysiin (tai vaikkapa Seinäjoelle).

6kk synnytyksestä

2011-03-08T21:48:00.005+02:00

Tuulin synnytyksestä on nyt hiukan yli 6kk. Fyysisiä merkkejä menneestä raskausajasta ja synnytyksestä ei taida olla jäljellä muita kuin pari raskausarpea navan ympärillä (niiden Heidistä ja Annista jääneiden joukossa). :) Henkinen puoli on saman suuntainen kuin ennenkin. Toki nyt kun synnytyksestä on jo jonkin verran aikaa, niin ajatuksetkin ovat hiukan "muuttuneet". Kovimpien synnytysaaltojen kipua ei enää niin muista, vaikka muuten monet asiat ovatkin kirkkaina mielessä.

Nyt viime aikoina on palannut jälleen halu päästä uudelleen synnyttämään. Se on niin hienoa ja ainutlaatuista, että sitä haluaisi lisää ja lisää. Sinänsä aika hullua, että haluaa jotain mikä toisaalta vähän pelottaa ennalta-arvaamattomuudellaan ja toisaalta hirvittää niillä pahimmilla synnytysaaltokivuilla, mutta... On se vain niin upeaa, että se kaikki muu korvaa sen pienen negatiivisen osan mennen tullen. :)

Nyt on myös tullut takaisin se ihastus ja ihmetys raskaana olevaa naista, kohdussa kasvavan vauvan ihmeellisyyttä ja siunatun tilan upeutta kohtaan. Tekee mieli kaapata kaikki raskaana olevat naiset sellaiseen äidillisen vertaistuen ja huolenpidon syleilyyn. :) Tuossa onkin selitys sille miksi viime kerroilla raskaana olevien ryhmiä ohjatessani olenkin näyttänyt varmaan ihan idiootilta hölmö hymy naamalla. :D

Olen viime aikoina ehtinyt jopa lukemaan raskaus & synnytyskirjallisuutta. Sain kirjahyllyyni lisää luettavaa: Isä syntymässä, Hyvä syntymä, Father´s home birth book, Spiritual midwifery... ja vielä matkalla olevat Birth crisis ja Ina May Gaskin uusin kirja Birth matters. Hyvä syntymä kirja on kohta luettuna. Suosittelen sitä lämpimästi niin kaikille raskaana oleville kuin kätilöillekin. Kätilöille siksi, että sitä lukemalla saisi ehkä palautettua itselle sitä tunnepuolta, joka saattaa unohtua rutinoituessa omaan työhönsä.

Jos palaan vielä tuohon 6kk-"teemaan", niin täytyy sanoa, että kyllä sillä synnytyskokemuksella on väliä. Oikeasti! Meillä ei varmasti olisi näin montaa lasta, jos joku synnytyksistä olisi ollut traumaattinen. Enkä saisi synnytyskokemuksista voimaa arkeen, jos ne ei olisi olleet niin positiivisia kuin olivat. Jos vastaavasti koitan miettiä tilannetta, jossa synnytyskokemus olisikin ollut huono, niin tulee kyllä kurja olo. Kurja olo siitä, ettei voi harmistumatta tai ahdistumatta muistella oman pienokaisensa ainutkertaista syntymää.

Naistenpäivän kunniaksi toivotan kaikille naisille oikein naisekasta päivää! :)

Muutoksen siemen?

2011-03-01T22:43:00.002+02:00

Kuukausi on mennyt hujauksessa, enkä ole ehtinyt päivittää tätä blogia poikkeuksellisen pitkään aikaan. Viimeiset viikot ovat menneet täysin Missä haluat synnyttää? -kansalaisliikkeen parissa, ja tämä blogi on tähän mennessä jäänyt vaille huomiota.

Jaaha. Ei taida tälläkään kertaa saada huomiota, kun nuorimmainen tyttäreni tuolla huuteleekin äidinmaidon perään.

Barrikaadeille mars!

2011-02-08T17:30:00.004+02:00

*muokattu 10.2.2011*

Nyt on niin, että kamelin selkä alkaa pikku hiljaa katketa ja syy on tässä:

Mediassa on uutisoitu viime päivinä paljon matkasynnytyksistä, jotka johtuvat pienten synnytysyksiköiden lakkauttamisista. Lakkautusuhan alla on nytkin muutamia pieniä yksiköitä ja tavoitteena ministeriöllä lienee, että jatkossa synnytetään vain isoissa laitoksissa. Nyt jos koska on KAIKKIEN aika nousta vastarintaan. Jaa, että miksi?! No siksi, että

a) Naisilla ja perheillä pitää saada olla oikeus valita synnytyspaikkansa.
Nyt Suomessa on suunta se, että lopulta jäljelle jäisi vain muutama iso synnytyslaitos, johon ohjautuisi pitkienkin matkojen päästä tuhannet synnyttäjät. Sitäkö me halutaan? Ei. Ei se voi olla niin. Täytyy olla vaihtoehtoja! Laitossynnytykselle isossa sairaalassa on oltava muukin vaihtoehto kuin kotisynnytys, eikä sekään sovi kaikille eikä kätilöitäkään ole riittävästi. Mistä siis valitsee ne perheet, jotka eivät halua tai voi synnyttää kotona? Ei kohta mistään, jos tämä suunta ei muutu.

b) Enää yhtään pientä synnytysyksikköä EI SAA lakkauttaa Suomesta!
Jo pelkästään edelläkävijän roolissa olleen Tammisaaren menettäminen jätti pienen Suomen synnytyskulttuurin suuren ja merkittävän aukon. Enää ei voida menettää yhtään pientä ja arvokasta pienempää synnytysyksikköä.

c) Jo nyt matkasynnytyksien määrä on lisääntynyt Suomessa.
Sekö on turvallista ja hyvää synnytyksen hoitoa, että synnyttäjä synnyttää tienvarressa autoon tai ambulanssiin sen sijaan, että synnyttäisi pienemmässä yksikössä koulutetun kätilön läsnäollessa?! Eihän tiinettä eläintäkään saa lain mukaan kuljettaa jos se voi matkan aikana synnyttää - ei edes teuraaksi! Miksi sitten meitä naisia saa kuljettaa kesken synnytyksen ambulanssin laverille köytettynä?

d) Synnytyspaikalla on merkitystä synnytyskokemukseen ja monen muuhun tärkeään asiaan.
Ei ole yhdentekevää missä ympäristössä sitä synnytetään. On tärkeää, että jokainen perhe saisi valita itselleen sopivimman paikan. Esim. toinen kokee olonsa turvalliseksi vain kaiken teknologian keskellä ja toinen taas kodiomaisemmassa, pienessä synnytysyksikössä.
Kuulin tänään myös, että tutkimuksissa on huomattu, että pienemmissä yksiköissä imetysohjaus on laadukkaampaa.

e) Nyt luodaan synnytyskulttuuria myös tuleville sukupolville.
Ei ole yhdentekevää sekään, että mihin suuntaan synnytyskulttuurin annetaan Suomessa pikku hiljaa mennä. Me päätöksillämme (tai päättämättömyydellä) vaikutamme siihen millaisissa synnytyspaikoissa meidän tyttäret ja lapsenlapset puolisoineen synnyttävät.

f) Synnytys on hieno ja ainutkertainen tapahtuma.
Synnytys jättää jokaisen perheen, erityisesti jokaisen naisen mieleen, sieluun ja ruumiseen jäljen. Sillä on merkitystä, että onko se hyvä vai huono, koska se kulkee mukana koko loppuelämän.

Nyt täytyy mennä, mutta palaan tähän vielä. Asian tiimoilta on nousemassa isompikin lumimyräkkä, ainakin toivottavasti! ;)

**** Lisätty 10.2.2011 ****

KÄYKÄÄ TÄÄLLÄ:

Missä haluat synnyttää? -kansalaisliike

Napanuoran katkaisusta...

2011-02-04T20:50:00.005+02:00

Ai vitsit, että löytyi mielenkiintoinen video/videosarja napanuorankatkaisun pitkittämisestä. Se löytyy TÄSTÄ linkistä ja myös tuolta sivunreunasta blogilistalta: Science & Sensibility.

Ehdin katsoa vasta sen ensimmäisen pätkän ja odotan innolla hetkeä jolloin voisin katsoa videot loppuun! Oli todella hyvää materiaalia, varsinkin kätilöille ja synnytys- ja lastenlääkäreille! ;)

***

Sain katsottua kaikki videot alusta loppuun. Oli todella mukava kuulla viittauksia tutkimuksiin ja tutkimustuloksia ko. asiasta. Tässä muutama pääpointti ranskalaisinviivoin videoista ja napanuoran katkaisusta "pitkitetysti" (eli noin 3min päästä):

- Sekä vauvan että äidin etu!
- Vauvan verivolyymi, punasolut, rauta, ym. arvot paremmat. Myös keskosilla!
- 40% enemmän verta vauvalle.
- Ei näyttöä siitä, että veri virtaisi vauvasta takaisin istukkaan.
- Kaikille nisäkkäille luontainen juttu se ettei heti leikata. Ihmiset vain on alkanut leikkelemään niitä nopeasti tavan vuoksi.

"My bust"

2011-02-04T17:27:00.004+02:00

Cake Lingerien Iris muisti minua s.postilla ja kertoi uudesta "My bust" mallistosta, jossa on IMETYSLIIVEJÄ. :) Ihanaa kun tulee kauniita vaihtoehtoja niiden perinteisten ja aika tylsien tilalle. Tässä pari kuvaa niistä...

"We are launching our new Birthday Cake collection this month and as part of the collection we are also introducing our very own technology called MyBust. With 2 years in the making MyBust is revolutionising the humble maternity/nursing bra and creating the first maternity/nursing bra to cater for the different cup sizes.

We understand that no two sizes are where there are different needs and wants. Gone are the 'one style fits all' bra as each bra with the MyBust technology has been specially tailored for each bust size."

Uskoisin, että noita tulee myyntiin ainakin Bebesiin?!

Tilastot

2011-02-02T21:23:00.002+02:00

Harmi kun en ehdi nyt muuta kuin lisäämään linkin. Paljon olisi asiaa niin noista tilastoista kuin muistakin jutuista... Toisella kertaa sitten. Nyt kuitenkin se linkki:

Stakes / tilastot: Lisääntyminen

Tuolta löytyy mm. synnyttäjät ja synnytystoimenpiteet sairaaloittain. Kannattaa käydä vertailemassa ja ihmettelemässä. Aika uskomattomia lukemia meillä täällä Suomessa. :(

Mohdoh

2011-01-28T16:47:00.005+02:00

*muokattu 28.1. klo 20.47*

Ostin itselleni pari päivää sitten MOHDOH-vahaa. Mohdoh vahassa on mukana eteerisiä öljyjä ja vahan väri on valittu edes auttamaan haluttua vaikutusta. Myös vahan koostumus on suunniteltu rauhoittavaksi ja tyynnyttäväksi. Mohdoh´ta tulisi käyttää 5-10min kerrallaan myönteisen vaikutuksen saamiseksi.

Mohdoh sarjaan kuuluu kahdeksan erilaista vahaa. Itselleni ostin "Unwind"-vahan helpottamaan stressiä. :) Ihastuin siihen niin, että haluaisin niitä muitakin! Se miksi kirjoitan vahasta täällä synnytysblogissa on se, että erityisesti yksi vahoista on varmasti raskaana olevien mieleen. Nimittäin "Travel", joka auttaa raskauspahoinvointiin!

Soitin Mohdoh vahojen maahantuojalle ja varmistin, että nämä vahat varmasti sopivat raskaana oleville. Terveyssiskoista sanottiin, että he ovat varmistaneet asian suoraan valmistajalta Iso-Britanniasta ja KAIKKI vahat sopivat ja ovat turvallisia myös raskaana oleville. Niitä on käytetty briteissä seitsemän vuotta menestyksekkäästi. Vahat sopivat myös lapsille, toki täytyy katsoa ettei lapsi syö sitä. :)

******

Piti vielä tulla lisäämään yksi linkki ja se on TÄSSÄ. Siitä pääsee allekirjoittamaan adressi imetysoppaan puolesta. KELAn äitiyspakkausraati oli kaikessa "viisaudessaan" päättänyt jättää imetysoppaan kokonaan vuoden 2011 äitiyspakkauksista pois. Perheet saavat nykyään muutenkin niin vähän tietoa, ohjausta ja neuvonta onnistuneeseen imetykseen, että on todella raivostuttavaa, että yksi oleellisista väylistä suljetaan tällä tavalla.

Tässä esimerkki: Nokialla perheet eivät saa raskausaikana perhevalmennusta, ei synnytysvalmennusta eikä synnytyksen jälkeen neuvolantäti tule käymään kotikäynnillä (paitsi ensisynnyttäjillä pyrkiivät käymään). Neuvoloiden työntekijöillä on hyvin vaihtelevasti WHO:n imetysohjauskoulutuksia käytynä, joten kovin paljon ei voi laskea neuvolakäyntien varaan automaattisesti. Sitten kun vielä äitiyspakkauksista poistetaan kattava ja luotettava imetysopas, niin on aika haastavaa koittaa nostaa 6kk täysimetysprosentteja. :(

Valokuvablogi

2011-01-23T20:43:00.004+02:00

Ystäväni vinkkasi blogista, jossa on todella upeita kuvia! Käykäähän katsomassa ja ihastumassa.
Se blogi löytyy täältä!

Tv:stä synnytysasiaa

2011-01-21T12:13:00.002+02:00

TV2:lla ja YleAreenalla alkaa tänään ohjelmarimpsu, jota ei voi olla katsomatta! Alla ohjelmat ja otsikoista linkit YleAreenalle. :)

Synnytysten loppu

Dokumentti Tammisaaren sairaalan luonnonmukaisiin synnytystapoihin erikoistuneen synnytysosaston lakkauttamisesta ja siihen johtaneista syistä. Dokumentti kertoo myös koko suomalaisen synnytyskulttuurin murroksesta.

TÄNÄÄN TV2 klo 20.00!

Sydänääniä - tarinoita uudesta elämästä

16-osainen Sydänääniä kuvattu Tammisaaressa. Sarjassa käsitellään myös synnytykseen liittyviä aiheita kuten keisarinleikkausta ja kotisynnytystä.

Ensi perjantaista 28.1. lähtien viikoittain klo 20.00!

Uusi kirja tulossa

2011-01-18T18:05:00.004+02:00

*muokattu 20.1.2010*

Maaliskuun alussa julkaistaan uusi Hyvä syntymä -kirja. En muista olenko maininnut siitä jo täällä. Noh... itse odotan jo kovasti ja laitoinkin jo kaikki nettikirjakaupat hälyttämään milloin kirja on tilattavissa. :)

Huomasin, että Hanna Hirvosen Isä syntymässä -kirjastakin on vihdoin tulossa uusi painos ja ihan uudistettuna versiona. Helmikuussa julkaistaan...

Hannan kirjan vanhin painos on meillä tuolla kirjahyllyssä. Täytyy ehdottomasti ostaa tuo uusi versiokin, kun se on niin loistava kirja!

Nuo kansikuvat on lainattu Tammi -kustannuksen nettisivuilta.

Imetystietokurssilla...

2011-01-16T11:31:00.006+02:00

Oltiin eilen Tuulin kanssa koko päivä Tampereen Napapiirillä Imetystiedon peruskurssilla. Se on Imetyksen tuki ry:n järjestämä ja kestää yhteensä kolme päivää. Ilmoittauduin kurssille oikeastaan sen enempää ajattelematta tai oikeastaan ajattelin lähinnä, että "menenpähän nyt kun sellainen täällä järjestetään". Ensimmäinen päivä oli todella antoisa ja odotan innolla seuraavia kurssipäiviä. Suosittelen lämpimästi ko. kurssia myös muillekin! Imetykseen liittyvistä kursseista löytyy lisätietoja Imetyksen tuki ry:n sivuilta.

Äsken Tuulia imettäessä mietin neuvolassa käymiäni keskusteluja imetyksestä. Useinhan siellä terveydenhoitaja ja/tai lääkäri kysyy melkein ensimmäiseksi, että "mitä vauva/Tuuli syö?". Meillä ollaan täysimetyksellä, niin olen sitten vastannut, että "tissiä". Joskus työntekijä on varmistanut vielä, että täysimetykselläkö ollaan ja olen siihen sitten vastannut, että "joo". Ja siinä se. Koko imetyskeskustelu. Tajusin juuri, että Heidin ja Annin kanssakaan ei tuon kummoisempia keskusteluja ole tainnut olla. Ehkä joskus olen itse saattanut kertoa, että vauvalla on imetysraivareita joskus tai öistä kysyttäessä sanonut, että "syö ja nukahtaa takaisin".

Lähinnä näitä muistellessa mietin ja ajattelin sitä, että eipä kyllä neuvolasta ole saanut kannustavaa palautetta imettämisen suhteen. Misköhän? Eihän siellä huoneessa ole läsnä kuin vauva, minä ja työntekijä. Ei siis ketään muuta, joka saattaisi syyllistyä siitä että minä täysimetän ja ehkä toinen äiti ei. Imetys ei ole mikään joko tai juttu. Joko se toimii tai ei. Sen eteen pitää tehdä töitä ja nähdä vaivaa.. Niinkuin imetyskurssillakin yksi äiti sanoi, että "se vaatii sinnikkyyttä". Imetys olisi paljon mukavampaa ja antoisampaa jos siitä saisi positiivista palautetta. Lapsimyönteisyys ohjelmatkin varmasti kehottavat tukemaan imetystä, joten miksi ei voisi sanoa vaikka vain, että "hienoa, että imetys onnistuu" tai jos vaikka siinä huoneessa sattuu imettämään, niin sanoisi äidille jotain kannustaa tai positiivista. Tai jos käynnillä on isä lapsen kanssa tai koko perhe, niin silloin kannustaisi molempia. Äitiä imetyksessä ja miestä sen tukemiseen. :)

Kehut lienee Suomessa muutenkin niin kalliita, että ei terveydenhuollon ammattilaisilla taida olla niihin varaa niin sairaalassa kuin neuvolassakaan?!? ;)

********

Aktiivinen synnytys ry:n vanhoja Sydänääni-lehtiä on myynnissä Aksyn blogissa Synnytyskanava. Kannattaa käydä shoppailemassa. Sydikset on aivan loistavaa lukemista niin synnytykseen valmistautuville, jo synnyttäneille kuin synnytysalan ammattilaisille! :) Ostamalla lehtiä tuet samalla mm. tärkeiden asioiden esim. perhelähtöisempien synnytysten puolesta puhumista Suomessa.

4kk synnytyksestä & uuden vuoden toive

2011-01-13T12:40:00.003+02:00

Tuuli-vauva on nyt vähän yli 4kk vanha. Toisaalta tuntuu, että synnytyksestä on jo valovuosi ja toisaalta taas kuin se olisi ollut eilen. Neuvolan jälkitarkastuksessakin fiilistelin Tuulin synnytystä ja syntymän ihmettä ylipäätään. Sanoi vain se lääkäri (nainen), että ei parane kuunnella enempää minun juttuja, kun tulee muuten vauvakuume. :)

Nyt kun katson raskaana olevia, niin ensin nousee hymy huulille ja sitten alkaa aivomyrsky. Hyvä sellainen. Minusta on aivan mieletöntä ja uskomattoman hienoa se kaikki ihmeellinen mitä liittyy raskaana olemiseen, synnyttämiseen, ja pienen vastasyntyneen ja myöhemmin isomman vauvan äitiyteen. Ensin se pieni salaisuus siellä alavatsalla... se orastava aavistus pienestä rakkauden hedelmästä ja sitten konkreettisempi vauva rakastettavana ja kannettavana sydämen alla. Voih! Raskaana olevia katsoessa tuntuu siltä, että ihan kuin minullakin olisi salaisuus.. tai ei ehkä salaisuus... ennemmin aarre. Aarre siitä kauneudesta mitä vauvan kantaminen voi olla, miten voimaannuttava ja vavisuttava syntymä voi kokemuksena olla ja kuinka ihanaa on sitä omaa vauvaa nuuskutella.

Minä ainakin olen jokaisen raskauden ja synnytyksen myötä herkistynyt entistä enemmän. Vaikka raskausajat eivät olleet pelkkää huumaa ja ruusuilla tanssimista ja synnytykset sisälsi muutakin kuin hurmosta ja pelkkää positiivista, niin silti peruspositiivinen ja optimistinen asenne raskaana olemiseen ja synnyttämiseen on säilynyt ja itseasiassa voimistunut. Me naiset ollaan todellisia voimanpesiä, kunhan meille annetaan siihen mahdollisuus ja sopivat puitteet. :)

Nyt kun on uusi vuosi, niin en tee uudenvuoden lupausta vaan toiveen. Toivon, että tämä vuosi toisi rohkeutta
- rohkeutta naisille etsiä tietoa ja keinoja, jotta voisi löytää oman voimaannuttavan tavan olla aktiivisesti raskaana ja synnyttää
- rohkeutta miehille luottaa naisten kykyyn synnyttää
- rohkeutta jo synnyttäneille jakaa "omaa voimaantumistaan" vielä sitä etsiville
- rohkeutta raskaana olevien ja synnyttävien kanssa työskenteleville toimia enemmän perheiden toiveiden ja tarpeiden mukaan

Hyvää uutta vuotta 2011 kaikille! :)

Hyvää joulua!

2010-12-23T21:04:00.003+02:00

Voimaannuttava synnytys-blogi kiittää kuluneesta vuodesta ja toivottaa kaikille lämminhenkistä joulua! Saapa nähdä mitä kaikkea mielenkiintoista vuosi 2011 tuo tullessaan raskaana olemisen ja synnytysten ihmeelliseen maailmaan. :)

Toive raskautumisesta

2010-12-16T11:15:00.004+02:00

Joku ehdotti aiemmin kommenteissa, että kirjoittaisin jotain raskautumisesta ja lapsettomuudesta. Koitan nyt kirjoittaa jotain, katsotaan kauanko ehdin ennen kuin minua tuolla kaipaillaan. :)

Meillä itsellä oli se tilanne, että olimme yrittäneet raskautua noin vuoden ajan. Suositushan on, että pari yrittäisi vuoden ajan ja vasta sen jälkeen hakeutuisi lapsettomuustutkimuksiin. Ellei sitten ole jotain erityistä minkä takia sinne kannattaisi mennä jo aiemmin. Meidän kohdalla tutkimuksista oli apua ja minusta löytyi vähän vikaa. Kierto oli epäsäännöllinen ja eikä minun munarakkulat kypsyneet tarpeeksi isoksi, vaan niitä irtosi useampi liian pieni. Meidän onneksi pari hoitokiertoa auttoi ja Heidi alkoi kasvamaan kohdussani. :)

Lapsettomuustutkimusten ja -hoitojen aikana tuli käytyä pienessä ajassa melkoinen myllerrys ja vuoristorata. Vertaistuki oli tärkeää, ja kirjoista sain myös apua. Rasittavinta oli se, että vaikka tiesi stressin vaikuttavan raskautumiseen, niin silti oli hirmu vaikea olla miettimättä ja/tai stressaamatta sitä, että onko tullut raskaaksi vai ei. Todella monelle "ei pysty saamaan lapsia"-leiman otsaansa saaneelle onkin käynyt niin, että hoitojen lopettamisen jälkeen, sitten kun kaikki toivo on jo menetetty ja elämä laitettu uusille urille, onkin tullut luomusti raskaaksi.

Näin muutama vuosi tuosta lapsettomuus-elämänvaiheesta, jälkeenpäin olen tullut siihen tulokseen, että jos toivoo raskautuvansa, niin kannattaa ensimmäisenä tarkastella omia elämäntapoja. Esim. ravitsemus, kiire ja stressi, alkoholi & tupakointi, liikunta ja muu hyvinvointi. Jos itsekriittisen tarkastelun jälkeen on jotain parannettavaa esimerkiksi siinä mitä syö tai polttaako tupakkaa tai onko hurjan paljon ylipainoa, niin sitten niihin asioihin kannattaa tehdä korjauksia heti. Oman kehon toimintaa kannattaisi siis saada tasapainoitettua ja normalisoitua. :) Jos siihen tuntuu tarvitsevan ulkopuolista apua, niin suosittelen lämpimästi refleksologian/vyöhyketerapian ja/tai homeopatian kokeilua.

Tiedän, että monet raskautumista toivovat käyttävät paljon ovulaatiotestejä ja raskaustestejä. Minusta niitä kannattaa käyttää vasta sitten jos on jossain lapsettomuushoidossa ja silloinkin vain harkitusti. Testien kanssa lähtee usein helposti "mopo käsistä" ja koko kuukautiskierto saatttaa mennä siihen, että lasketaan päiviä koska kannattaa testata ja koska mikäkin testi on otollisin. Siitä saa vain suurimmaksi osaksi turhaa stressiä ja mielipahaa. Tiedän, että siinä kohtaa kun toivoo eniten maailmassa, että tulisi raskaaksi, on vaikea jättää asia oman kehon ja ns. korkeamman voiman haltuun. Sitä kannattaa kuitenkin yrittää.

Tutkimusten mukaan jo raskautta suunnitellessa kannattaisi syödä foolihappoa. Olen samaa mieltä. Ajattelen myös, että ruokavaliota kokonaisuudessaan kannattaisi muutenkin korjata siihen suuntaan mitä sen suositellaan olevan raskaana ollessa, jos siihen on aihetta. Esim. jättäisin energiajuomat pois kokonaan. Nythän on ollut mediassakin paljon juttuja siitä miten esim. kemikaalit vaikuttavat sikiön kehitykseen ja rintamaidon laatuun.

Muistaakseni ainakin Gentle birth, gentle mothering -kirjassa sanotaan, että raskaana olessa pitäisi välttää kemikaaleja, meikkejä, jopa ihokarvojen vahaamista, ym. En muista enää tarkemmin, mutta ei siis ole mikään uusi juttu se, että sillä on hurjasti vaikutusta sikiöön (ja rintamaitoonkin), että kuinka sinä omaa kehoasi huolehdit. Jos pitää meikkaamista ja hajuvesien ym. käyttämistä tärkeänä, niin silloin kannattaa etsiä niitä luonnollisempia tuotteita. Vaihtoehtoja on nykyään koko ajan enemmän! :)

Väestöliiton sivuilla on ainakin ennen ollut hyvää asiaa raskautumisesta ja lapsettomuudesta. Muita linkkejä en tähän kohtaan muista, enkä ehdi etsiä.

Robottinukke synnyttää

2010-12-10T13:13:00.001+02:00

Discovery channelin uutisissa oli robottinukke, jonka kanssa harjoitellaan synnytysjuttuja. Periaatteessa ihan hyvä idea, varsinkin juuri ajatellen niitä riskisynnytystilanteita missä tiimin pitää toimia hyvin ja nopeesti. Toisaalta taas... *huoh* En tiedä mitä oikein sanoisi. :/

Täytyy todeta, että onneksi Suomessa ei (vielä) ole niin toimenpide- ja lääkärikeskeistä tämä synnyttäminen kuin Amerikassa. Välillä kyllä aika vahvastikin näyttäis siltä, että ollaan menossa siihen samaan suuntaan täällä meillä Suomessakin. :/

Linkki videoon on tässä.

Tv:stä

2010-12-09T20:58:00.004+02:00

YLE Teemalla tuli tänään Tutkiva juttu, aiheena Viisaat vastasyntyneet, ja sitten amerikkalainen dokumentti The Science of Babies eli Vauvan vuosi.

Ohjelmat tulee uusintana, mutta en nyt muista että mikä pv. Ainakin tuo tutkiva juttu oli siitä mielenkiintoinen, että siinä oli synnytyslaulua by Hilkka-Liisa Vuori. En nähnyt kumpaakaan ohjelmaa sen kummemmin, kun piti neitejä laittaa nukkumaan, mutta äänettömällä katoin juuri sen verran, että huomasin Hilkka-Liisan siitä. :D En tiedä löytyykö noita ohjelmia YLE Areenalta?!

*Lisäys*

Sydänääniä: Perjantaisin TV2 21.1.2011 klo. 20 alkaen 16-osainen dokumenttisarja perheistä, joihin on tulossa lapsi.Kuvattu Tammisaaren synnytysosastolla.

Magneettikuvattu synnytys

2010-12-08T13:50:00.003+02:00

Satuinpa huomaamaan Iltalehden sivuilla uutisen Saksasta. Siellä oli kuvattu synnytys magneettikuvauksella (MRI). Jatkossa ilmeisesti on tavoitteena kuvata useampia synnytyksiä, jotta löydettäisiin syy siihen miksi nykypäivänä joudutaan tekemään niin paljon keisarinleikkauksia.

Tässä linkki The Localin artikkeliin aiheesta.

En oikein tiedä mitä tuosta oikein ajattelisin. Jos synnytyksiä hoidettaisiin aktiivisemmalla ja luonnonmukaisemmalla otteella, niin keisarinleikkauksetkin vähenisi. Mielenkiintoiseksi ja todella hyödylliseksi tuo osoittautusi minusta vasta sitten jos voisi kuvata vastaavalla tavalla synnyttäjää joka on pystyssä ja liikkeessä, ja ponnistaa esim. pysty- tai konttausasennossa!!!

Jatkakaa te pohdintaa ja keskustelua. Minä lähden pelastamaan esikoisen pöntöltä. ;)

*muoks* Niin siis sen verran kiireessä ja lastenhoidon keskellä postattu, että jäi laittamatta että en itse ehtiny lukee artikkelista juuri muuta ekan kappaleen ja muutaman sanan sieltä täältä.

Martan rotinakori

2010-12-02T14:23:00.003+02:00

Huomasin ihan sattumalta Marttojen nettisuilta, että Martat ovat tehneet kirjan rotina perinteestä. No tilattavahan se oli, kun hintaakaan ei ollut kuin 4,55e. Kirja tuli tänään ja heti selailun perusteella voin suositella sitä muillekin. :)

Kirjassa on kerrottu rotina perinteestä ja siihen on koottu vanhoja ja uusia rotina-reseptejä. Kirja on kiva lahja vaikkapa ensimmäistä lapsenlasta odottaville, tuleville isovanhemmille. :)

5 ideaa valmistautumiseen

2010-11-25T16:20:00.006+02:00

*muokattu 27.11.*

En ole ehtinyt pitkään aikaan postaamaan tänne oikeen mitään "asiaa", joten nyt yritän leikkiä pikakirjoittajaa ja saada jotain aikaiseksi. :)
....
Jaahas. Enpä päässyt pitkälle kun piti jo lähteä imettämään. Siinä imettäessä suunnitelma postauksen aiheen suhteen muuttui, kun tuli mieleen muutama ehdotus miten voisi valmistautua synnytykseen.

1. Kirjoita paperille ajatuksiasi tulevaa synnytystä ajatellen... toiveet ja haaveet, pelot, mietityttävät asiat, mahd. edellinen synnytys/synnytykset, jne. Lue kirjoittamasi vielä uudelleen ja poimi sieltä asiat, joiden suhteen pitäisi/kannattaisi mielestäsi tarttua ja tehdä jotain. Esim. keskustella peloista jonkun kanssa, hankkia synnytykseen jotain tarvikkeita, tms.

2. Jos teit kohdan yksi, niin anna se jollekin sellaiselle henkilölle luettavaksi, jolta saat hyvää ja positiivista energiaa raskaus- ja synnytysjuttuihin liittyen. Keskustelkaa yhdessä mieleen nousevista asioista.

3. Piirrä. Piirrä mitä tahansa tai vaikka mandaloita samalla kun ajattelet vauvasi syntymää ja siihen liittyviä asioita. Voit näyttää piirustuksetkin jollekin ja keskustella niistä.
*Synnytyspelko ryhmässä jossa olin ohjaajana piirsivät osallistujat synnytys-mandalat. Yksi äideistä kertoi, että kun oli huomannut kaikkien muiden piirtäneen värikkäät mandalat ja vain hän mustilla sävyillä, ajatteli hän että on pakko jotenkin muuttaa ajatuksia jos ei kerran näe mitään hyvää/positiivista synnytyksessä. Se oli ollut tärkeä askel eteen päin. Eli kannattaa piirtää! :) *

4. Kokoa muita samanhenkisiä raskaana olevia naisia yhteiseen illanviettoon. Juokaa vaikka teetä ja keskustelkaa synnytykseen liittyvistä asioista voimaannuttavassa ja innostavassa hengessä. Lukekaa vaikka ihania runoja aiheeseen liittyen ja tehkää yhdessä itsellenne voimakorut. (Yksi koru ehdotus tässä.) Voitte myös katsoa yhdessä jonkun voimaanuttavan synnytysvideon (esim. You Tubesta) tai lainatun videon Aktiivinen synnytys ry:n kirjastosta. Tai vaikka kuunnelkaa hetki jotain synnytys- tai rentoutuslevyä ja miettikää itsellenne sopivia voimalauseita.

5. Jos koet huonoa omaatuntoa siitä, että et ole ehtinyt valmistautua synnytykseen niin hyvin kuin olit suunnitellut tai toivonut, tee vähintään viiden kohdan lista asioista, jotka olet jo tehnyt hyvän ja turvallisen syntymän hyväksi. :) Esim. Olen liikkunut säännöllisesti, olen laulanut masuvauvalle, olen syönyt monipuolisesti ja terveellisesti, olen lukenut kirjoja aiheesta, olen tehnyt synnytys-purkin, jossa on voimaa tuovia esineitä/tavaroita.

Niinkuin varmaan huomasitte niin melkein kohtaan liittyi jollain tapaa vertaistuki! Se on todella tärkeää. Siis se ettei ole yksin ajatuksiensa kanssa ja se, että voi keskustella mielessä pyörivistä asioista ja saada niihin uutta näkökulmaa. Jos sinulla ei ole ystäväpiirissä sopivan tuntuista ihmistä, niin voit haeskella sitä muualta: perhekerhoista, neuvolasta, doulista, aksyn postituslistalta, vertaistukiryhmistä (esim. ASRYn teemailloista), jne.

Näistä vanhoista postauksista voi lukea lisää ajatuksia ja vinkkejä.

50 000 arvonta suoritettu!

2010-11-21T20:56:00.002+02:00

No niin. Netin arvontakone hoiti tällä kertaa onnettaren pestin ja tässäpä tulokset:

Raskausmeditaatiota cd:n voitti TARU,
kalanmallisen guasha -lastan SARA ja
suorakulmaisen guasha -lastan TUITTU.

Onnea voittaneille! :)

PS. Laittakaahan voimaannuttavasynnytys at gmail.com :iin osoitteenne. :)

Imetystä...

2010-11-16T09:21:00.002+02:00

Ystäväni pitää mielenkiintoista Rintamalla -blogia, jota seuraan aktiivisesti. Imetysasiat on meillä ajankohtaisia, niinkuin olettaa saattaa. :) Vielä ainakin imetys on kivaa (mm. kun Tuulilla ei ole vielä yhtäkään hammasta suussa jolla voisi purra jne..) ja minusta paljon helpompaa kuin pulloruokinta. Kokisin asian varmaan toisin päin, jos minulla olisi kokemusta pulloruokinnasta (enemmän kuin imetyksestä)?! Sama on muuten tutin käytön kanssa.. Tuntuu, että olen ihan urpo sen kanssa, kun yksikään meidän lapsista ei ole vauvana tuttia syönyt.

Imetys on hieno asia ja niin kuin ystävänikin kirjoitti blogissaan, niin se on asia jonka eteen täytyy tehdä töitä (enemmän tai vähemmän). Puolison tuki on siinä myös erittäin tärkeää. Puoliso voi auttaa imetyksen sujumisessa ihan vaikka sillä, että pitää huolta siitä, että äiti syö ja juo säännöllisesti. Minulta ne meinaa tässä arjen tohinassa unohtua tai ihan vaan jäädä väliin, kun koko ajan tule jotain muuta. Ja huomaan sen kyllä sitten imettäessä varsinkin illalla... tuntuu ettei maito tahdo riittää. Onneksi se korjaantuu esim. juomalla vettä.

Sain eilen ajatuksen, että lähettäisin imettäville ystäville pussilliset imetysteetä ja tsemppikortin! :) Tällaiset sain aikaiseksi ja ne on lähdössä tänään postiin...

Imetysteestä sen verran, että itse olen juonut Weledan ja Sonnentorin imetysteetä. Ne on olleet ihan hyviä, vaikka en tiedä onko niistä ollut hyötyä itse imetyksen kannalta. :) Imetyksen iloa en ole koskaan maistanut.

50 000- arvonta!

2010-11-11T12:36:00.006+02:00

Viidekymmennen tuhannen kävijämäärä on täynnä!! Aivan mahtavaa! En olisi tätä blogia perustaessa uskonut, että täällä kävisi näin paljon ihmisiä ja vakiolukijoitakin jopa, tai että saisin tästä niin paljon positiivista palautetta kuin olen tähän mennessä saanut. Alunperinhan perustin tämän blogin ihan vain siksi, että en halunnut täyttää "perhe/koti-blogiani" kaikilla näillä päästä pursuavilla synnytysjutuilla. :)

50 000 kävijän kunniaksi kuin sattumalta sain arvottavaksi Indigoprinsessan lahjoittaman, juuri ilmestyneen Raskausmeditaatioita -cd:n sekä pari kimppatilauksesta yli jäänyttä GuaSha-lastaa. :) Raskausmediaatio-cd on loistava lahjaidea raskaanaolevalle ystävälle babyshowereihin tai jouluksi, jos se ei itselle ole tällä hetkellä ajankohtainen. :D

Arvonnan säännöt

1. Palkintoina:
1. Raskausmeditaatioita cd
2. Guasha-lasta (kala)
3. Guasha-lasta (suorakulmainen)

2. Arvonta suoritetaan su 21.11. klo 19.

3. Arpoja saa arvontaan mukaan:
- kommentoimalla tähän postaukseen 1kpl (Huom! Laitathan sellaisen nimen/nimimerkin, jonka muistat eikä mene sekaisin toisen kanssa.)
- linkittämällä tämän omaan blogiinsa 1kpl
- liittymällä blogin lukijaksi 1kpl
- jakamalla tämän postauksen Facebook sivullasi 1kpl
Mainitse mahdollisista linkittämisistä tms. ja arpojen määrä kun kommentoit tähän postaukseen osallituessasi arvontaan, niin tiedän laittaa sinulle oikean määrän arpoja. :)

Arpaonnea kaikille!

Uusi rentoutuslevy raskaana oleville!

2010-11-09T08:54:00.007+02:00

Kiitos Anonyymille kommentoijalle tuonne "Rentoutumisesta"-postaukseen. Hän antoi hyvän vinkin uudesta suomenkielisestä raskaana oleville tarkoitetusta rentoutumislevystä. On hienoa, että vaihtoehtoja on enemmän, jotta jokainen voisi löytää itselleen sopivimman levyn!

Raskaus meditaatioita - cd:n meditaatiot on kehittänyt rentoutusterapeutti Anna Kauppila. Levyn ensimmäisen raidan voi ladata mp3:na TÄÄLTÄ ilmaiseksi. Samalla sivulla on cd:stä lisätietoja.

Rentoutuminen niin raskausaikana kuin synnytyksessä on todella tärkeää! Raskausaikana vauva vaistoaa stressaantuneen äidin ja synnytyksessä stressi ja hermostuneisuus vaikuttaa hyvien hormonien erittymiseen ja mm. kivunsietoon. Rentoutuminen ei ole yhtä helppoa kaikille, joten sitä täytyy harjoitella. Rentoutuslevyt ovat yksi hyvä keino harjoitella.

****

TULOSSA....

5000 blogivieraan määrä tulee kohta täyteen! Kiitos!!! Sen kunniaksi on tulossa arvonta, jonka palkintona Raskaus meditaatioita- cd. Lisätietoja arvonnasta myöhemmin!

Supistus -kilpailun voittaja

2010-11-01T18:59:00.006+02:00

Arvottiin tyttöjen kanssa kilpailun voittaja.

Doulapalvelun lahjoittaman SmartMomin Teething bling kaulakorun voitti LIKISTYS

eli Omppupomppu ja pesue

Minä valitsin ehdotuksista pitkän harkinnan jälkeen oman suosikkini. Minulla oli sanat listattuna paperille ja pyörittelin niitä mielessäni. Minun suosikeiksi nousi voimaus, avarrus ja likistys. Valinta oli tosi vaikea ja päädyin lopulta avarrukseen. Sitä ei voi oikein sekottaa mihinkään muuhun, kun ei oikein tarkota kai varsinaisesti mitään, mutta on kuitenkin toisaalta ihan mainio korvaus supistus sanalle. Siihen on minun mielestä helppo liittää se oma mielikuva tai mielleyhtymä supistuksesta ja avautumisvaiheen tarkoituksesta. Niimpä ollen rannekorun saa mamma_74.

PS. Facebookin "Synnytysvamennus"-ryhmän/sivun pitäjä puhui jossain tekstissä synnytysaalloista. Sekin on minusta aivan loistava vaihtoehto supistus sanalle!

*muok*

Tällainen paketti lähti Omppupompulle...

...ja oli kuulemma mennyt perillekin postin lakkoilusta huolimatta. ;)

Supistus -kilpailu/arvonta

2010-10-25T10:40:00.005+03:00

Mamma_74 sattui sopivasti ehdottamaan pienen "kilpailun" aihetta tuolla aiemman postauksen kommenteissa.. juuri kun itse taas olin aihetta vailla! Sain nimittäin Doulapalvelulta arvottavaksi kaksi SmartMom:in Teething bling-korua blogini lukijoille. :)

Supistus - kilpailu/arvonta

Supistus -sanalle olisi nyt hakusessa paremmin kuvaava ja mielikuvaltaan positiivisempi sävyinen suomenkielinen sana. Ehdota omaa korvaavaa sanaasi tämän postauksen kommentteihin ma 1.11. mennessä, niin osallistut arvontaan. :)

Arvon kuparin värisen kaulakorun kaikkien uutta sanaa ehdottaneiden kesken ja mustan rannekorun saa minun mielestä oivallisimman sanan ehdottanut lukija.

Pikakuulumiset blogin takaa

2010-10-14T10:39:00.003+03:00

Eilen lähti postin valtaosa guasha-lastakimppatilauksen lastoista. Toivottavasti löytäävät perille ehjinä ja oikeissa määrissä. :) Laittakaahan postia jos oon mokaillu jotain. :) Otin muutaman ylimääräsen lastan, joten jos joku vielä haluaa niin kalat on 6e ja medium neliöt 4e + postituskulut.

Synnytyskertomus on "työnalla" ja paljon muitakin bloggausjuttuja on kyllä ollut mielessä, mutta aika ja jaksaminen on ollut kortilla. Päivisin on kädet täynnä hommaa (nytkin Tuuli tässä sylissä) ja illalla nukahdan vaikka istuaalteen klo 21. :)

Tuuli on jo 6 vai 7vkoa vanha - en pysy viikoissa perässä. Lääkärineuvola oli tiistaina ja neidillä oli pituutta jo 57cm ja painoa 5070g! Kasvaa siis hurjaa vauhtia. Tuulilla ja Annilla on ollut nuha jo useamman päivän ja viime yönä tuli minun kurkku kipeäksi. Saapa nähdä millanen flunssa-aalto tästä vielä tulee.

Lopuksi....
Joko olette kuulleet unkarilaisesta synnytyslääkäristä ja kätilöstä Agnes Gérebistä? Hänet pidätettiin kun hän avusti yllättäen alkaneessa synnytyksessä perheen kotona.

Unkarissa kaikki äidit ja kätilöt joutuu tuomion eteen tai vankilaan, jos he valitsevat kotisynnytyksen ja viranomaiset saavat tietää siitä. Agnes on nyt vangittuna (30pvää) ja joutuu oikeudenkäyntiin.

Täällä: http://www.petitiononline.com/szul2010/petition.html voi käydä allekirjoittamassa vetoomuksen, jolla pyritään saamaan valinnanvapautta synnytyspaikan suhteen ja kotisynnytykset laillisiksi.

Täällä foorumissa taas on lisätietoa englanniksi: http://www.budapest-moms.com/2010/10/blog-carnival-for-agnes-gereb/ . Agneksen ja hänen perheensä tueksi on myös Facebook ryhmä.

Oksitosiini: muutakin kuin rakkaushormoni!

2010-09-26T00:32:00.002+03:00

Ihan pikana ennen nukkumaan menoa...

...luin yhtenä päivänä naapurissa käydessä kerrankin jotain viisasta ja järkevää 7 päivää- lehden sivuilta! Siellä nimittäin kerrottiin tutkimuksesta jonka tulosten mukaan oksitosiini on perhehormoni. Eli myös (lehden sanojen mukaan) "nuoret isät" alkavat tuottaa enemmän oksitosiinia synnytyksen jälkeen, ei vain äidit! :) Siinä sanottiin myös, että jos isän kiintymisessä ja ns. yhteenliittymisessä perheeseen/vauvaan on jotain puutetta, niin se voi johtua oksitosiinin vähäisyydestä. Tekstin mukaan sitä voidaan tarvittaessa hoitaa lääkityksellä. :O

En enää muista missä ja kuka tutkimuksen oli tehnyt. (Ne kyllä mainittiin siinä tekstissä.) Tai että mikä sen tutkimuksen nimi oli, mutta taitava googlaaja löytää sen varmasti jos haluaa. :)

Uusin Sydänääni-lehti

2010-09-17T12:08:00.006+03:00

Ihanaa! Tänään tipahti postiluukusta tuorein Aktiivinen synnytys ry:n Sydänääni-lehti. Lehdessä oli mm. artikkeli TENS-laitteesta! Suosittelen lehteä lämpimästi kaikille aiheesta kiinnostuneille. :) Jos et ole vielä Aksyn jäsen, niin käsittääkseni lehteä saa tilattua irtonumeronakin 3e (+ postikulut) hintaan.

Sydänääni-lehti on uudistumassa ja odotan jo innolla seuraavaa numeroa. Millainen se mahtaakaan olla?? :)

HUOM! Sydänääni-lehti kaipaa kipeästi tekijöitä, ja tarjolla olisikin niin päätoimittajan kuin kirjoittajien ja valokuvaajienkin hommia. :) Lisätietoja saa info@aktiivinensynnytys.fi osoitteesta.

Synnytyksen jälkeen

2010-09-12T20:28:00.002+03:00

Tuulin syntymästä on nyt vähän päälle 2 viikkoa. Pari viikkoa tuntuu menneen hurjan nopeasti, vaikka toisaalta tuntuu, että siitä on jo hirmu pitkä aika. Paljon on ollut kirjoitettavia asioita mielessä, mutta en vain ole vauvan hoidolta malttanut. Päällimmäisenä on ollut muutama asia, joita ilman synnytys ja sairaalareissu ei olisi ollut näin onnistunut. Tässäpä pieni lista... (Ihan satunnaisessa järjestyksessä.)

1. Arnica montana
- Ostin luontaistuotekaupasta purkillisen ko. homeopaattisia rakeita (d30). Maksoivat muistaakseni jotain 10 ja 20 euron välillä?
- Otin 4-5 raetta ennen ja jälkeen ponnistusvaiheen ja osastolla parina päivänä kerran päivässä saman verran.
- Vuodon määrä synnytyksessä oli tälläkin kertaa vähäinen, vaikka en ottanut oksitosiinipiikkiä. Toipuminen oli nopeaa... Uskon, että Arnicasta oli apua!

2. TENS-laite
- Käytin synnytyksen aikana ja heti sen jälkeen jälkisupistuksiin.
- Suurin apu oli varmasti henkinen, mutta oli siitä kyllä muutakin apua. :) Varsinkin jälkisupistuksiin oli todella hyvä minun mielestä.

3. Synnytystoivelista
- Lista kulki neuvolakortin mukana koko loppuraskauden.
- Kätilö oli todella lukenut sen ja huomasin, että hän pyrki toimimaan toiveideni mukaisesti ja samalla lisäsi minun aktiivisuutta synnytyksessä. Esim. rohkaisi vaihtamaan ponnistusasentoa sellaiseksi mitä olin alunperin toivonut jne.

4. Synnytykseen valmistautuminen
- Itse valmistauduin synnytykseen aika monipuolisesti ja oli kiva huomata, että synnytyksen aikana ihan "kuin selkärangasta olisi noussut" asioita mieleen. Esim. eri kivunlievitysjuttuja tilanteen mukaan...
- Puolison valmentaminen oli ilmeisesti osunut kanssa nappiin, kun sain juuri sellaista tukea kun tarvitsinkin. ;) Etukäteen mietin, että olisiko pitänyt "valmentaa" miestä enemmän, mutta pari aiempaa synnytyskokemusta ja muutama raskauden aikainen keskustelu oli ilmeisesti aivan riittävä. :) Ehkä tärkeää olikin juuri se, että kerroin puolisolle vain ne tärkeimmät asiat, joita häneltä toivon ja hän myös pisti ne mieleensä.
- Minusta mikään valmentautuminen synnytykseen ei ole turhaa! Päin vastoin. Ajattelen niin, että mitä monipuolisemmin valmistautuu, niin sitä enemmän on keinoja käytettävissä ja suurempi mahdollisuus saada hyvä synnytyskokemus.

"Arvauskisan" voittajalle

2010-09-07T12:59:00.004+03:00

Tällainen pikku pussukka lähteepi Arvauskisan voittajalle Pialle. :)

Sisällöstäkin oli tarkoitus laittaa kuva, mutta täti paketoikin sen suoraan niin sepä jääkin arvoitukseksi. ;)

Tens- laitteen ihmeellinen maailma

2010-09-04T13:13:00.006+03:00

Olen jo pariin kertaan luvannut postausta Tens-laitteesta. Katsotaan minkä verran ehdin siitä kirjoittaa ennen kuin joku prinsessoista kaipaa äitiään.. :)

Transcutaneous Electrical Nerve Stimulation eli TENS lähettää heikkoja sähköimpulsseja elektrodilappujen avulla ihon läpi sen alla oleviin hermoihin. TENS on lääkkeetön kivunlievitysmenetelmä, joka lisää kehon omia kipua lievittäviä aineita (esim. endorfiineja). TENS:llä ei ole sivuvaikutuksia ja sen käyttöä pystyy itse hallitsemaan. TENS on tarkoitus laittaa päälle heti synnytyksen alussa, jotta endorfiinien ym. taso ehtii nousta mahdollisimman tehokkaasti ja nopeasti. TENS:iä voi käyttää koko synnytyksen ajan.

Rajoitukset ja Varoitukset
- Ei saa käyttää ennen 37. raskausviikkoa.
- Elektrodit tulee kiinnittää vain suositusten mukaisesti. Ei saa kiinnittää vatsaan (ennen vauvan syntymää), kaulaan (eteen tai sivuille) eikä päähän siten, että sähkövirta kulkee pään läpi.
- EI saa käyttää jos on sydämentahdistin.
- Jos sinulla on epilepsia tai jos kärsit diagnosoimattomasta kivusta, ota yhteys lääkäriisi.
- Elektronisten valvontalaitteiden (kuten ECG-monitorit tai ECG-hälytin) toiminta saattaa häiriintyä TENS-laitetta käyttäessä.
- Pitkäaikainen käyttö saattaa aiheuttaa ihoärsytystä.

Lähde: Elle TENS Käyttöopas

Kun hoidin Aktiivinen synnytys ry:n TENS-laite vuokrausta, palaute synnyttäjiltä oli yksinomaan positiivista. Jopa skeptisimmät vuokraajat sanoivat laitteesta olleen apua. Osa oli pärjännyt ilman kipulääkitystä TENS:n avulla, joku oli käyttänyt sitä kotona koko viikon kun synnytys oli käynnistynyt hiukan hitaampaan tahtiin, jne...

Sairaalassa käyrällä ja tens-laput selässä (kaksi ylempää on paidan alla piilossa).
Hiukan rytyssä ovat, kun olin etunojassa kun mies ne lätkäisi kiinni.

Itse olen kokeillut sitä kahdessa synnytyksessä. Esikoistani Heidiä synnyttäessä en raaskinut herättää miestä laittamaan lätkiä, joten aamulla kun vihdoin sain laitteen päälle olinkin jo niin epävarma olemaan kotona ja samaan hetkeen aloin oksentamaan ensimmäisen kerran (se tuttu 3/4cm:n oksennus), että halusinkin laitteen heti pois ja lähteä sairaalaan.

Nyt toisella kertaa tässä Tuulin synnytyksessä minulla oli TENS-laite varalla. Ajattelin etukäteen, että otan sen käyttöön vain jos tulee tarvetta lisäkivunlievitykselle. Lopulta päädyinkin laittamaan sen jo automatkalle (40min) siltä varalta, että tulee tukalat oltavat, kun jo kotona supistukset oli aika kipeitä (eri tavalla kuin Annin synnytyksessä missään vaiheessa). Pidin laitetta siihen asti, että menin ammeeseen ja laitoin takaisin heti ammeesta nousemisen jälkeen. Aktiivisessa ponnistusvaiheessa tens oli pois päältä. Kokonaan otin laitteen pois vasta sitten kun menin vauvan syntymän jälkeen suihkuun.

TENS oli aika jännä laite. Se perusimpulssi oli sopiva jo pienellä voimakkuudella, joten tehoja olisi sen puolesta ollut vaikka kuinka paljon lisää! BOOST-nappi, joka painettiin pohjaan supistuksen ajaksi sai aikaan tasaisen kihelmöinnin, joka toisaalta "sattui" myös, mutta ilman sitä BOOST:ia ei oikein halunnut olla. Varsinkin jälkisupistuksiin TENS auttoi tosi hyvin.

Ainakin tuo Elle TENS on helppo käyttää, ja tietysti siitä kiva, että sitä voi itse säätää ja käyttää ihan omatoimisesti. On siis sellainen kivunlievityskeino, joka on SINUN eikä muiden hallittavissa. Sitä voi käyttää muidenkin kivunlievityskeinojen kanssa yhdessä. Guashaus ei tosin oikein onnistu kun on ne lätkät selässä, mutta ihan perinteinen selän hieronta onnistuu kyllä. Itse asiassa minä kyllä tykkäsin enemmän vedestä ja hieronnasta kivunlievittäjänä kuin tuosta TENS:stä, mutta kuivalla maalla se oli kyllä ihan hyvä lisä. Eikä muuten sairaalassa tarvinnut ottaa TENS:iä pois esim. käyrän oton ajaksi, vaikka joillekin on niin sanottu.

Synnytyksen jälkeen TENS:iä voi käyttää esim. kipeiden hartioiden ja jumissa olevan niskan hoitamiseen. Monet ovatkin päätyneet ostamaan TENS-laitteen vuokraamisen sijaan juuri sen takia, että voi sitten hoitaa itse imetyksen jumiuttaneet hartiat. :)

Lisää TENS:stä löytyy esim.:

Aktiivinen synnytys ry:n TENS-blogista

Elle TENS

Vau.fi artikkeli aiheesta

Tuossapa nyt jotain TENS:stä. :)

Arvauskisan tulos

2010-09-04T12:59:00.003+03:00

Mikäli viime öisten heräilyjen väsyttämät aivot ymmärsi lukemaansa oikein, niin kolme arvaajaa osui samalla päivällä lähimmäksi...

Eli
Pia: 39+6 klo "ei ole yö..ehkä varhainen aamu, mutta valoisaa kuitenkin"
Mamma_74: 39+6 klo 16.20
Leedu: 28.8. (= 39+6) klo 14.20

Lähimmäksi taisi tällä kertaa osua Pia. :) Tuulihan syntyi rv 39+5 eli 27.8. klo 10.17.

Gua sha-lasta kimppatilaus vol. 3 muokattu

2010-09-03T09:33:00.006+03:00

No niin. Josko nyt ehtisin tehdä uuden gua sha -lasta kimppatilauksen. Malleina samat kuin viimeksikin ja hinta tod.näk. sama myös. Voit katsoa ne TÄÄLTÄ vanhasta kimppatilauksesta. Hinnat sisältää toimituskulut (Amerikasta Suomeen) ja verot ym., mutta postikulut Suomen sisällä tulee erikseen jos lastoja täytyy postittaa.

Jos haluat mukaan, niin laita s.postia osoitteeseen: voimaannuttavasynnytys at gmail.com
24.9. mennessä! Laita mailiin: lastan malli, montako haluat, nimesi ja osoitteesi.

PS. Laitan myöhemmin tänään infoa, että kuka osui "synnytyskisassa" lähimmäksi. :)

Unnan kanssa...

2010-09-01T09:47:00.006+03:00

No juu. Niinhän siinä kävi niinkuin jotkut jo kommenteissa arveli... Unna syntyi pe 27.8. klo 10.17 Vammalan aluesairaalassa. Synnytys oli pitkähkö (13h 35min) ja huomattavasti kipeämpi kuin Annin synnytys. Synnytys sujui kuitenkin toiveiden mukaan ja jäi hyväksi kokemukseksi. :) Ammeessa olin useamman tunnin, kipulääkitystä en tarvinnut ja vauva syntyi jakkaralla ponnistaen. Tarkemman kertomuksen kirjoittelen myöhemmin...

Kotiuduimme Tuuli-vauvan kanssa vasta tänään, koska Tuulilta löytyi sydämestä sivuääni ja sitä seurattiin ja tutkittiin. Tänä aamuna ajoimme taksilla Vammalasta Taysiin ultrattavaksi ja sieltä päästiin kotiin. Seuraava kontrolli on vasta 9kk iässä ellei tule mitään ihmeellistä siihen mennessä. Sairaalassa oloaika kävi pitkäksi, varsinkin kun oma toipuminen oli taas nopeaa ja Tuulikin hyvävointinen. No... nyt ollaan kotona ja tiedetään missä mennään sydämen suhteen. :)

Ai niin... Tuulin paino oli 3520g ja pituus 51cm. (Päänymp. 34cm)

Unnan odotus osa 20

2010-08-25T14:25:00.002+03:00

Laskettupäivä lähestyy... supistelee haaaaaarvakseltaan, mutta ei tarpeeksi. Itse veikkaan, että Unski syntyy 40+1. Olisikin uusi juttu odotella vauvaa LA:n yli. :) Kovasti täällä jo vauvaa odotellaan, varsinkin mies on kovin kärsimätön.. lähinnä siksi että saisi sitten jäädä isyyslomalle. ;)

Eilen illalla ja tänään on tullut ihan uusi vaiva. Kun Unski möyrii ja ilmeisesti samalla vähän kohtua supistaa, niin oik. puolen issiakseen (suoraan oik. pakaran kohdalta) sattuu. (Nyt juuri kyllä tuntuu tuolla häntäluun kohdallakin, vaikka ei edes supista..) Voin sanoa, että on hiukan ilkeen tuntusta. Varsinkin kun Unskin nyrkitykset sattuu muutenkin välillä niin, että ei tiedä miten päin olisi.

Unna & maha on tosi alhaalla... ja vaikka maha ei mikään valtava olekaan, niin äitiyshousut ja osa äitiyspaidoista on auttamattomasti jäänyt mahan kohdalta liian pieniksi. Onneksi ei tarvitse lähteä ostamaan isompia vaan saa kohta siirtyä tavis-vaatteisiin. :)

Minun äiti on ollut meillä lomalla/kylässä muutaman päivän. Saapa nähdä käykö tälläkin kertaa niin, että kun äiti lähtee kotiin, niin samana iltana vauva alkaa syntymään. Niin kävi Annia odottaessa. :) Nyt olisi kyllä hyvä hetki syntyä, kun tämän päivän sovittu tapaaminen tuli hoidettua, jumppapallo haettua kotiin, neuvolasta tuli saga-näytteen neg. vastaus ja muutenkin kaikki kohdillaan.. :) Ei vaan taida olla Unski samaa mieltä.

"Arvauskisa"

2010-08-20T13:06:00.003+03:00

Ihan huvikseni ajattelin laittaa pienen arvauskisan pystyyn.. Aiheena (yllätys yllätys) oma masu eli halukkaat saa arvata Unnan

1. syntymäpäivä (tai raskausviikko, esim. 39+1) ja kellonaika
2. sukupuoli
3. synnytyksen kesto

Noin niinku "pohjatiedoksi" voin vielä laittaa tähän, että
- Heidi syntyi rv 38+5 klo 19.22, kesto 14h 30min
- Anni syntyi rv 39+3 klo 7.16 ja synnytyksen kesto oli silloin 6h 5min

Nyt tänään pe 20.8. on rv 38+5. Vointi ok. Supistellut on muutaman päivän ajan harvakseltaan pitkin päivää ja parina viime yönä olen herännyt supistukseen. Muuten rauhallista masurintamalla. :D

Tämä on siis ihan leikkimielinen arvaus"kisa". On nimittäin tässä itsellä alkanut olemaan päivä päivältä enemmän ja enemmän mielessä synnytys ja Unnan tuleva syntymä ajankohta, joten on ihan hauska katsoa mitä muut arvelee ja kuka osuu oikeaan. :D

Ensimmäiseen kohtaan (rv/päivä ja kellonaika) lähimmäksi arvannut saa pienen kirjepostiyllätyksen, kunhan ollaan sitten kotiuduttu rauhassa vauvan kanssa. :)

Cake Lingerie´s

2010-08-17T21:10:00.003+03:00

Jo aikaa sitten minuun otti yhteyttä Iris Honrade Cake Lingerie´s:sistä. Heillä oli haussa suomalaisia äitejä mainoskampanjaa varten ja lupasin laittaa siitä infoa myös tänne. Nyt vasta sain aikaiseksi alkaa siihen puuhaan ja huomasinkin, että hakuaika onkin jo mennyt umpeen. Noh...

Tässä nyt vielä silti se linkki jos jotain kiinnostaa ihan muuten vain. :)

PS. Bebesissä on jo tilattavissa niitä ihania alusvaatteita.

*****************

Ai niin... Facebookissa on hiljattain perustettu uusi sivu, jossa on mm. mielenkiintoisia linkkejä raskaana oleville ja muille synnytys ym. asioista kiinnostuneille. Se löytyy nimellä "Synnytysvalmennus".

Unnan odotus osa 19

2010-08-12T17:48:00.005+03:00

Kesäloman viimeiseltä reissulta kotiuduttiin eilen ja nyt sitten oleillaan täällä kotimaisemissa ja odotellaan h-hetkeä. :) Vammala aukeaa vasta maanantaina, joten ainakin sinne asti voisi minun puolesta olla hiljaiseloa synnyttämään lähtemisen suhteen. ;)

Unna on kovin alhaalla jo.. lääkärikin sanoi vikassa lääkärineuvolassa, että pää siellä tuntuu jo. Unskin nyrkkeilyt sattuu välillä ihan hirveästi, varsinkin jos supistaa samaan aikaan. Supisteluja on ollut vaihtelevasti. Toivottavasti vadelmanlehtitee ja sunnuntaina alkavat vyöhyketerapia kikat saisi Unnan innostumaan ja syntymään jo ensi viikolla. :D Heh... toiveajattelua. ;) Ei sillä, että olisi kiire päästä masusta ja raskaana olemisen tilasta eroon, vaan käytännön syistä se olisi hyvä ajankohta. ;) Vaikka enpä minä noita käytännönjuttuja ole stressannut, kyllä nekin sitten hoituu päättääpä syntyä koska vain. Eniten tietysti toivon, että lastenhoito järjestyy jotta mies pääsee mukaan ja että jompi kumpi doulista pääsee synnytykseen mukaan.

Nyt on siis viikkoja 37+4 (jos muistan oikein). Välilihan öljyäminen on jäänyt tasan kahteen kertaan (täytyy nyt ryhdistäytyä sen suhteen) ja vadelmanlehtiteen juomisessa oli parin päivän tauko. Ihan ei siis ole kaikki suunnitelmat pitäneet. :) Viime päivinä huomio on mennyt enemmän turvotuksen ehkäisyyn ja pienentämiseen... Lähinnä on huvittanut nuo pulleat varpaat ja juhlakengistä "ulos kasvaneet" kintut. :)

No juu. Eipä kai tämän kummempaa tällä kertaa. :)

Kiukkuisena...

2010-08-05T23:55:00.003+03:00

Ystäväni synnytyskokemuksesta kiukustuneena haluan muistuttaa KAIKKIA SYNNYTTÄMÄÄN MENEVIÄ:

SYNNYTYKSEN AIKANA SAA (JA KANNATTAA) SYÖDÄ!!!!

Vaikka kävisikin niin, että joutuisi lopulta sektioon, niin TUTKITUSTI siitä ei ole haittaa jos on syönyt aiemmin. WHO (Maailman terveys järjestö) sanoo myös, että ei ole perusteltua pitää synnyttäjää nälässä. Tuntuu ihan uskomattomalta, että asia on ollut tiedossa jo ties kuinka pitkään ja silti synnyttäjiä pidetään nälässä. Niinkuin ystäväni sanoi: "Eihän kukaan juokse maratoniakaan syömättä kahteen vuorokauteen!". Kyseessä ei siis ollut se etteikö äiti olisi halunnut ruokaa, vaan se että pyynnöistä huolimatta hän sai parin vuorokauden aikana vain yhden jugurtin.

Muistakaahan siis pitää itsestänne ja vauvastanne huolta ja SYÖKÄÄ synnytyksen aikana!

Ajatuksia synnytyskokemuksista..

2010-08-03T12:56:00.003+03:00

Ystäväni sai viime yönä toisen lapsensa. Viestissä luki mm. että "Vauva voi hyvin ja on vierihoidossa. Äidissä riittää taas paranneltavaa.". Enempää en tapahtumista/tunnelmista vielä tiedä. Ennenkuin vastasin ystävälleni jouduin hetken aikaa miettimään mitä viestiin onnittelujen lisäksi laittaisin. Päädyin toivottamaan voimia toipumiseen jne.

Hiukan kyllä tuli kurja olo.. tai oikeastaan aika paljonkin.. ystäväni puolesta. Toivoin niin kovasti, että tämä toinen synnytys olisi sujunut hienosti ja ollut voimaannuttava, toisin kuin se ensimmäinen. Enhän tietystikään tiedä vaikka tämä olisikin ollut hyvä kokemus, vaikka "paranneltavaa" jäikin. Tuli myös vähän syyllinen olo... olisinko voinut ystävänä tukea ja "valmentaa" rakasta ystävääni vielä enemmän tai eri tavalla... jakaa tietoani enemmän tjms.? Olisko se tai joku muu asia jonka olisin voinut tehdä, auttanut ystävääni synnytyksessä?

Jäin miettimään (ylipäätään) myös sitä, että miten lohduttaa ystävää, jolla on ollut huono tai traumaattinen synnytys jos itsellä on ollut helppoja ja/tai todella hienoja kokemuksia? Synnytyspelkoryhmiä ohjatessa monet kertoivat saamistaan kommenteista, kun he olivat kertoneet omista synnytyksistään ja siitä millainen kokemus siitä jäi. Useinkaan saadut kommentit EIVÄT olleet niitä lohduttavia tai voisiko sanoa "korjaavia"/eheyttäviä - päinvastoin.

En tiedä... ehkäpä sitä näin itsekin raskaana ollessa ja synnytykseen valmistautuvana suhtautuu omien ystävien ja vähän vieraidenkin ;) synnytyksiin jotenkin suojelevammin ja eläytyvämmin kuin ei-raskaana ollessa. Koska itsellä ei ole kokemusta synnytyksestä jossa minua alistettaisiin tai jätettäisiin noteeraamatta, tai joka olisi traumaattinen, niin en tietysti voi kuin kuvitella miltä sellaisen synnytyskokemuksen saaneet tuntevat. Jo pelkkä asian ja tunteiden kuvitteleminenkin tuntuu pahalta ja saa aikaan voimakkaan tunteen suojella erityisesti rakkaita ystäviäni siltä. Toki muitakin tulevia synnyttäjiä...

Tuosta suojelu-tunteesta tuli mieleen puolisot. Kuinka heillä voikaan olla avuton olo synnytyksessä, varsinkin jos kaikki menee totaalisesti pieleen. Kuinka raastavaa voi olla seurata oman rakkaansa kärsimystä synnytyksen aikana tai sen jälkeen. (Kärsimyksellä tarkoitan tässä täysin hoitamatta jäänyttä kipua ja/tai esim. jonkun ihmisen aiheuttamaa henkistä kärsimystä.)

Synnyttävää naista pitää suojella, rakastaa ja pitää hyvänä!

Unnan odotus osa 18

2010-08-01T11:15:00.004+03:00

Rv 36+0 tänään ja ensimmäinen vadelmanlehti teekupillinen on juotu! :)

Meidän makuuhuoneen vaatekaappiin tuli alkuviikosta Unskille pieni hoito-/vaipanvaihtosyvennys. Enää puuttuu itse hoitoalusta, jonka ajattelin tehdä itse.

Harsoja, kestovaippajuttuja ja kestoliivinsuojia (ym.) on tuossa roikkuvassa lokerikossa.
Unskin vaatteita kahdessa ylimmässä lankakorissa...

Vointikuulumisia sen verran, että kohtu harjottelee ahkerasti ja valkovuodon määrä on lisääntynyt huimasti tähän astiseen. Monet ovat luulleet, että minun laskettuaika on jo nyt tai jopa jo mennyt, kun maha on niin alhaalla. Unnan liikkeet tuntuu usein tosi kipeiltä, varsinkin kun muksii tuonne alas.

Henkisestä puolesta sen verran, että odotan jo innolla synnytystä, vaikka toivon että saataisiin lomailla vielä tällä porukalla pari viikkoa. ;) Nyt kun on ollut vähän viileämpää, eikä niin hirveää hellettä koko ajan niin on ollut parempi mieli kun on vähän jaksanut tehdäkin jotain. :) Pari päivää sitten oli pieni rakkauden tunnustusten-tankkaus fiilis. Ilmeisesti lähestyvä synnytys sai miettimään parisuhde- ja perhejuttuja niin, että entäs jos jäänkin sitten kolmen lapsen kanssa yksin. Mistään sellaisesta ei ole pelkoa ja meidän parisuhde voi todella hyvin, mutta tulipahan nyt tässäkin raskaudessa juteltua ne asiat läpi. ;)

Vammala taas uhattuna...

2010-07-29T10:54:00.002+03:00

"Synnytystoiminnan jatkuminen Vammalassa turvattava!

Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmän esittämässä terveydenhuoltolain uudistuksessa alle tuhannen vuotuisen synnytyksen yksiköt lakkautettaisiin. Se merkitsisi Vammalan aluesairaalan synnytystoiminnan loppua.

Pienessä sairaalassa voidaan kuunnella synnytäjän toiveita ja Vammalan synnytysyksikkö on mm. saanut WHO:n arvostetun vauvamyönteisyyssertifikaatin. Sairaalaan tullaan synnyttämään oman alueen ulkopuoleltakin, sillä on positiivinen maine ja se tunnetaan imetys - ja vauvamyönteisyydestään.

Olen nuorena naisena, pienten lasten äitinä ja potentiaalisena synnyttäjänä seurannut huolestuneena, miten suomessa tehdään kestämätöntä synnytyspolitiikkaa. Me adressin allekirjoittaneet vetoamme päättäjiin, etteivät tekisi terveydenhuoltolakiin uudistuksia, jotka heikentävät äitien ja vauvojen asemaa."

Teksti on Adressit.comista ja Vammalaa koskevan adressin voi käydä allekirjoittamassa täällä!

Unnan odotus osa 17

2010-07-25T15:28:00.003+03:00

Tänään on sitten rv 35+0 ja äitiysloma alkaa! :)

Viikon päästä alkaa synnytykseen valmistautuminen... Tai no. Onhan sitä ollut tässä pitkin matkaa jo useiden kuukausien ajan, mutta nyt se alkaa konkreettisesti:
mm.
- vadelmanlehtiteen juomista
- välilihan öljyämistä ja hieromista

ja sitten rv 38 alkaen
- vyöhyketerapiat (muutama juttu, joita teen itselleni)

Miehellä alkoi nyt neljän viikon loma. Ihanaa. Nyt saan levätä enemmän ja kerätä voimia tulevaa synnytystä ja alkusyksyä varten. :) Ensi viikolla ajateltiin laittaa ainakin pinnasänky ja äitiyspakkauslaatikko-punkka valmiiksi ym. (Pinnasänky tuleekin tarpeeseen... saadaan meidän sängyn päiväpeitto sinne jemmaan... nyt kun se pyörii lattialla yöt. ;) Heh.)

Sairaalakassinkin ajattelin laittaa kohta puoliin lähtökuntoon. Quasha-lastatkin on pitkin olohuonetta jne.. niin olisi ehkä viisasta hyvissä ajoin laittaa ne kassiin jemmaan, ettei h-hetkellä tarvitse niitä alkaa etsimään. :)

Orgasmic birth -kirjasta vielä sen verran, että... Niinkuin olettaa saattaa niin kirjassa puhutaan paljon myös raskaana olemiseen ja synnytykseen liittyvistä seksuaalisista puolista/asioista. Osa jutuista ovat olleet minulle tuttuja ennestään, mutta on siellä paljon uuttakin. Kaiken kaikkiaan on todella mielenkiintoista ja yllättävääkin, että kuinka paljon samaa on rakastelemisessa ja synnyttämisessä. Kirjaa lukiessa on todellakin alkanut harmittamaan se kun usein ajatellaan synnytys toimenpiteenä, vain yhtenä osana lapsen saamista joka on vain kärsittävä, tapahtumana jossa omien tuntemusten kuuntelemisen ja omaan kroppaan luottamisen sijaan vastuu ja kaikki muu annetaan muille henkilöille.

Odotan kovasti Unnan syntymää. Uskon, että se tulee olemaan kaikessa järisyttävyydessä ja voimakkuudessaan hieno kokemus. Vaikka orgasmisista synnytyksistä olenkin nyt lukenut, niin en silti oleta tai tavoittele omassa synnytyksessäni orgasmin saamista. Tai ajattele, että olen onnistunut täydellisesti jos vielä kaiken lisäksi saan orgasmin synnyttäessä. Alkaa ihan naurattaa koko ajatus. Toki jos sellainen on tullakseen niin tuskinpa estelen. ;) Heh. Enemmänkin toivon, että minulla olisi rakastettu ja turvallinen olo synnytyksen aikana.

Ompa jännää.. :) Itsekin jo mielenkiinnolla odotan, että millaisen synnytyskertomuksen saan kirjoittaa / millaisen kokemuksen jakaa muiden kanssa. :)

Unnan odotus osa 16

2010-07-19T13:43:00.005+03:00

Helteet on vieneet minusta kaikki mehut. Nyt kun pahimmat hellepäivät on ohi ja olo on jo melkein elävien kirjoissa olevalla, niin on ollut monta kremppaa ja vaivaa tilalle. Eli ihan pikaiset masukuulumiset tälläkin kertaa. (Olen pitkän tauon jälkeen alkanut lukemaan taas synnytyskirjoja ja yhdestä tekisi mieli kirjoittaa tänne, mutta nyt en kyllä pysty.)

Välillä on selkäkipeä ja nyt jo kolmatta päivää särkee päätä. Eilen oli ihan hirmuiset paineen tunteet ja sen takia seisominen/kävely oli kamalaa. Nukkuminen on ollut huonoa näillä helteillä ja ihan muutenkin vaan, vaikka olenkin välillä nukkunut väljemmillä vesillä eli sohvalla. Väsymys on aivan valtava. Neuvolassa terkka ehdotti rautaa. Anopilta sain vajaan purkin, mutta en vielä kertaakaan ole muistanut ottaa sitä (kun ei kannata ottaaa samaan aikaan maitotuotteiden kanssa). Olen vähän kahden vaiheilla tuon lisäraudan kanssa.. hemoglobiinin lasku on normaalia ja gurujen mukaan sitä ei tarvitsisi lääkitä (ainakaan näin pienellä pudotuksella kuin minulla), mutta toisaalta...

Tänään on tullut pitkän tauon jälkeen kipeitä supistuksia. Pari tuli sohvalla löhötessä ja Heidin kanssa elokuvaa katsoessa. Harjotussupistuksiakin on tullut taas tässä muutaman päivän aikana jonkun verran. Nyt on viikkoja 34+1 (piti taas tarkistaa laskurista, kun en niistä ole muuten perillä :)). Vielä siis saisi olla supistelematta kipeästi. ;) Magnesiumia ajattelin alkaa syömään sillon mahataudin loppumainingeissa, mutta se sitten jäi kun supistelutkin loppui. Juomisesta ja syömisestä olen koittanut pitää huolta, ettei ainakaan sen takia supistelisi.

Olen muuten huomannut, että tosiaan loppuraskaus on meneillään... Ajatukset ja muut on kääntyneet täysin kotiin ja masuun päin. Erityisesti juuri tuo koti ja oma perhe on nyt se mitä kaipaa ja haluaa. On ihanaa kun miehellä alkaa tämän viikon jälkeen loma ja saadaan olla ainakin 4 viikkoa putkeen koko perhe yhdessä! Laitetaan vähän kotia valmiiksi Unskia varten ja pikkasen muutenkin, kun muuton jäljiltä on mm. kaikki taulut, koukut, ym. laittamatta. Rauhassa ja rennosti... niin kuin on tarkoitus viettää koko loma. :)

Yhtenä iltana sohvalla maatessani ja mahaa katsoessani tajusin yht`äkkiä, että "onpas muuten ihana masu minulla" ja että "kylläpä raskaana oleminen on erityisen hienoa". :) Kyllähän sitä on tullut katsottua muutenkin, kun Unna myllää ja maha menee puolelta toiselle milloin pepun tai raajojen voimasta, mutta nyt se jotenkin tuli mieleen erityisen kirkkaana ja hienona. :) Siunattu tila. Se kuvaa kyllä niin loistavasti raskaana olevaa. Vaikka minullakin on ollut enemmän ja vähemmän vaivoja, niin silti ei ole missään vaiheessa tullut sellaista oloa tai ajatusta, että ei haluaisi olla raskaana, kaduttaisi koko homma tai että kumpa se syntyisi jo niin pääsisi vaivoista.

Eilen illalla kirjoittelin synnytysvihkon viittä vaille valmiiksi. Enää tarvitsisi käydä Arnica ja tuoksuöljy ostoksilla, niin sitten olisi synnytystä silmällä pitäen tärkeimmät valmiina. :)

Siinä kai päällimmäiset tällä erää. Taidan mennä hetkeksi vielä lepäämään ennenkuin lähdetään ulos tyttöjen kanssa. Hyviä vointeja kaikille kanssamahailijoille! :)

Unnan odotus osa 15

2010-07-07T21:05:00.002+03:00

Huh hellettä! Raskaana oleminen helteillä ja välillä vatsataudissa ollessa, ei ole ollut mitään herkkua ihan koko ajan. Voin myös kertoa, että ylivilli ja (vatsataudin takia) levoton masuvauva ei ole mikään ihastuttava yhdistelmä kamalan mahataudin kanssa. :) Onneksi vatsataudista on selvitty ja taudin aikana olleet kipeät supistuksetkin jäi pois samalla kun tervehdyin.

Viikkoja on nyt muistaakseni 32+3 ja huomenna neuvola. Nyt niitä on 2vkon välein ja kohta joka viikko. Loppua kohti siis mennään. Neuvolakortin välissä on synnytystoivelistakin ja kohta yksi voimalause kortti, jonka tein ajatuksia kasaamaan. Siinä on toisella puolella kuva raskaana olevasta naisesta (värivedos yhden graaffikon taulusta) ja toisella puolella muutama minulle tärkeä lause 9 tärkeää kuukautta -kirjasta.

Vauvavalmisteluja on tehty sen verran, että vaatteet, harsot ja kestovaipat on pesty. Tytöt halusi ostaa vauvalle tutin, joten sellainenkin on odottamassa (vaikka ei sitä tod.näk. käytetä, niinkun ei kummallakaan tytölläkään vauvana). Kuunvaihteessa ajateltiin koota sänky valmiiksi (saa taas kerätä kaikkea rojua ja vaatetta sinne, kun ei vauva siellä kuitenkaan nuku ;)), ja laittaa loput systeemit vauvaa odottamaan.

Synnytystä odotan positiivisin mielin. Yksi asia mitä olen viime aikoina miettinyt on se, että ensimmäistä kertaa olen menossa synnyttämään ilman, että tiedän millaista sairaalassa on. Vammala on nimittäin remontoitu Annin syntymän jälkeen eikä olla käyty siellä tutustumassa. En usko, että edes mennään.. (En tiedä olisiko edes enää mahdollista, kun se menee kohta kesäsulkuun.) Huomaan kyllä, että kun ei tiedä miltä siellä nyt näyttää jne. niin se hiukan vaikuttaa synnytykseen valmistautumiseen ja mielikuvien luomiseen. Jos olisin ensisynnyttäjä, niin se vaikuttaisi huomattavasti enemmän! Se toisi varmasti lisää jännitystä ja ehkä jonkin verran turvatonta oloa. Uskon myös, että kotoa siirryttäessä sairaalaan vaikuttaisi ympäristön vaihto paljon enemmän kun ei ole aiemmin nähnyt millaiseen paikkaan "joutuu".

Jaaha. Muistinpa juuri, että jalkapallo peli alkaa tv:stä... ja että minulla on Fazerin sinistä käsilaukussa... (En normaalisti syö suklaata, mutta nyt loppuraskaudesta se on ollut vastustamatonta.) Taidanpa siis siirtyä sohvalle lataamaan akkuja oikein antaumuksella, kun tytötkin on mummulassa yökylässä. :)

Synnytysnukke

2010-06-28T17:40:00.004+03:00

Ystäväni vinkkasi minulle tällaisista Childbirth education dolls:eista. Niitä on ostettavissa valmiina tai sitten voi ostaa niiden kaavoja. Aivan huippuja!

Kuva on lainattu täältä.

Linkkejä joista voi katsoa nukeista lisää:
Childbirth education doll
Childbirth education doll - KAAVAT

PS. Blogilistalla on uusi ihana imetysaiheinen blogi: Rintamalla. Suosittelen. :)

Unnan odotus osa 14

2010-06-23T22:10:00.002+03:00

Tänään on rv 30+3 (kai) ja huomenna neuvola. Vointi on ollut aika vaihteleva ja jopa muutama kipeä supistuskin ollut viime viikonloppuna. Tänään liitokset suuttui siitä kun jouduin kantamaan esikoista pihalta kotiin, kotoo autoon ja parkkikselta ensiapuun... nyt on siis tosi kipeää olo. Toivottavasti tokenee viikonlopun aikana, kun haluaisin jäädä mökille vielä tyttöjen kanssa alkuviikoksi.

Unski on edelleen kova riehumaan mahassa. Kipeää tekee, mutta ei haittaa. =) Kovasti jo on alkanut tulla sellainen olo, että kumpa pääsisi jo näkemään vauvan. Toki toivon, että pysyy masussa täysille viikoille asti. On vain alkanut sen synnytysodotuksen tilalle tulla ennemminkin vauvanodotusta. Muistelin tuossa viikko pari sitten, että Annia odottaessa alkoi suht samoilla viikoilla hirmuinen eläinkuume ja olen ajatellut sen olleen enemmänkin hoivaamisvietin voimistumista, eikä niinkään sitä että oikeasti haluaisin jonkun lemmikin (kun en oikeasti edes halua). :)

Synnytys on alkanut pikkuisen välillä jännittämään. Lähinnä se käy mielessä, että jos se onkin jotenkin niin paljon kipeämpää kuin aikaisemmissa, etten kestä sitä millään. Tai että synnytyksessä tuleekin jotain sellaista jolle ei itse voi mitään.. esim. vauva laskeutuessaan painaisi johonkin hermoon niin, että omilla vippaskonsteilla ei ole mitään vaikutusta. Pääosin mieli on kuitenkin rauhallinen ja odottava. Uskon, että se menee ihan hyvin vaikka kipeetä tekeekin.

Yhtenä päivänä mietin, että "voi että kun olis joku keskusteluilta tai tapaaminen jossa pääsisi muiden synnytykseen valmistautuvien kanssa jakamaan ajatuksia". Ihan siis vaikka vapaamuotoista keskustelua omista ajatuksista ja peloista yhdessä muiden kanssa vertaistukihengessä. Mietin jo, että pitäisikö taas hypätä puikkoihin ja järjestää itse sellainen, mutta en ole jaksanut. Miehelle olen jutellut aina välillä, mutta eihän se ihan samoille linjoille pääse niin hyvin kuin toinen masunkasvattaja pääsisi. :D

Kovasti on jo tehnyt mieli alkaa laittelemaan Unnalle vaatteita ym. tavaroita valmiiksi. Olen kuitenkin koittanut lykätä sitä lähemmäs elokuuta, kun tuntuu että olen aina ollut niin hätäinen tuollaisissa asioissa. :) Nyt on kyllä sekin jarruttelemassa, että ei ole vielä Unskin vaatteille ja kestovaipoille lipastoa, johon ne voisi sitten laittaa.

Taidan lähteä pikku hiljaa sänkyä kohti ja kokeilemaan josko (toivottavasti) hyvin nukuttu yö auttaisi liitoskipuihin niin, että pääsen likkojen kanssa kohtuullisesti juhannusruokaostoksille lähi-Prismaan. On nimittäin ollut huonosti nukuttuja öitä jo jonkin aikaa, kun miehen, meidän sänkyyn kulkevien tyttöjen ja koko ajan isonevan mahan kanssa minulle ei jää hirmuisesti tilaa ja asennonvaihtaminenkin on aina yhden sortin suoritus. Jos plussana on vielä kipeät liitokset, jommankumman tytön pissat sängyssä, raivoava esikoinen, kipeä selkä ja/tai kuuma yö, niin univelka-kasa on valmis. :) Päiväunet ovat olleet tarpeen viime aikoina, vaikka niihinkin on ollut aika niukasti mahdollisuuksia. Hyvää harjoitusta tulevaa varten siis... Olisipa muuten luksusta hyvin yönsä nukkuva vauva... ;)

Hyvää keskikesän juhlaa kaikille! Ja onnea synnytyksiin niille, jotka pääsevät juhannusvauva-puuhiin.

Vauvan ulos ponnistaminen on kuin auto lumipenkassa... vai miten se ny oli? ;)

2010-06-17T23:21:00.006+03:00

Katsoin tänään boxilta pari jaksoa Vauva tulossa -ohjelmaa, joka tulee arkisin Neloselta. Se olikin ihan mielenkiintoinen sarja ja siellä oli jotain todella kivoja juttuja, joista täällä Suomessa voitaisiin ottaa oppia. Päällimmäisenä jäi kuitenkin mieleen aivan loistava kommentti tai oikeastaan vertauskuva ponnistamisesta. Mielestäni/muistaakseni sen sanoi synnyttäjän koti-kätilö, joka oli tullut mukana sairaalaan kun kotisynnytys ei onnistunutkaan (jo synnytyksen alussa verenpaineen takia kotilo halusi siirtää perheen sairaalaan).

Synnyttäjä oli siis ponnistanut jonkin aikaa (mielestäni aika makuuasennossa, jota ei voinut minusta kutsua edes puoli-istuvaksi) ja kätilö yhden supistusten välisen tauon aikana tsemppasi synnyttäjää kertomalla jotenkin niin, että...

...ponnistaminen on kuin jumissa olevan auton ajaminen pois lumipenkasta. Mennään eteenpäin ja taakse päin ja taas eteen ja taakse. Jossain vaiheessa huomaa, että nyt ollaan lähellä sitä kohtaa kun mennään sen penkan reunan yli eikä auto menekään enää taakse päin. Siinä kohtaa ponnistaessa tulee voimakas paineen ja polton tunne.

Tuo oli siis suurinpiirtein se mitä se kätilö sanoi. Tarkemmin tai enempää en muista. Ajattelin kyllä kirjoittaa sen vielä paperille, kun se oli minusta se vertauskuva oli niin osuva. Minusta se oli hyvä siinäkin mielessä, että siinä kätilö ymmärsi sen mitä ponnistaessa tapahtuu ja kertoi sen myös synnyttäjälle. Usein kun jo aikaisessa vaiheessa ponnistamista saatetaan tuskastua juuri tuohon, että vauva menee edes takaisin. Niin ja sitten se ihan viime hetken paineen ja polton tunne ennen kuin pää syntyy, on hyvä tietää etukäteen, jotta osaisi ja uskaltaisi ponnistaa siitä huolimatta ja tavallaan sitä kohti.

Odottaa kirjahyllyssä...

2010-06-17T23:11:00.005+03:00

Olen nautiskellut yhdistystoimintaan liittyvästä mammalomastani ja lukenut pitkästä aikaa rikosromaaneja. Dekkarit ovat olleet virkistävää vaihtelua raskaus- ja synnytyskirjoille, joita olen lukenut viimeisen vuoden ajan. Nyt kirjahyllyssä on kuitenkin pari kirjaa, joiden lukemista odotan innolla, vaikka ovatkin juuri noita edellä mainittuja raskaus- ja synnytyskirjoja.

Ensimmäinen kirja on jo aiemmin aloittamani "Natural childbirth the Bradley way", josta ajattelin laittaa tänne myöhemmin muutamia hyviä kohtia siitä. Toinen kirja on tämä uusi Orgasmic birth, josta olenkin jo täällä hehkuttanut.

Nyt se odottaa tuolla hyllyssä oikeata hetkeä. Ainakin ensi selaamisella vaikutti todella mielenkiintoiselta ja antoisalta.

Kirjassa oli jonkun verran synnytyskertomuksia.. Tekisi mieli hypätä ensin niihin ja lukea sitten vasta kirjan muut sivut. ;)

Masukuvia..

2010-06-11T10:38:00.005+03:00

Muuton jälkeisen kaaoksen selvittely jatkuu edelleen. Tämä blogi on joutunut sen takia valitettavasti paitsioon. :/ Mutta jotain hyvää sentäs... masu ja Unski senkun vaan kasvaa. :) Nyt on viikkoja 28+5. Piti oikein netin laskurista tarkistaa, kun itse ei pysy viikoissa mukana.

Eilen otettiin esikoiseni (3,5v) kanssa muutama masukuva pitkästä aikaa. Tässä muutama melkein masua kohti onnistunut räpsäys niistä kaikista 77:stä jotka otettiin. Onnistumisprosentti ei siis ollut huima. ;)

Rv 30 häämöttää jo horisontissa. Päätin, että nyt tänä viikonloppuna aion kirjoittaa synnytystoivelistan valmiiksi. Jotenkin sitä vain ajattelee, että synnytykseen on aikaa vaikka kuinka paljon, mutta eipä sitä välttämättä enää niin kovin montaa viikkoa olekaan. Viikot menee hurjan nopeasti. Olisipa sitten ainakin se toivelista valmiina. Laitan sen varmaan tänne blogiinkin sitten...

PS. Muistakaahan käydä lukemassa synnytyskertomuksia! Synnytyskokemus blogia saa mainostaa ystäville ja omia positiivisia kokemuksia saa lähettää minulle s.postilla. :)

Nyt se on Suomessakin!

2010-06-04T14:36:00.002+03:00

Dokumenttielokuva Orgasmic birthin kirja "Orgasmic Birth: Your Guide to a Safe, Satisfying, and Pleasurable Birth Experience" on ilmestynyt hiljattain myös Suomessa.

Odotan kovasti, että pääsen tutustumaan kirjaan. Elokuva oli sen verran hyvä, että uskon kirjankin olevan tavallista antoisampi. :)

Unnan odotus osa 13

2010-06-04T00:20:00.003+03:00

Muuttotouhujen takia bloggaaminen on jäänyt. En ole ehtinyt edes miettimään mitään aiheeseen liittyvää. En juuri edes tuota omaa napaa sen kummemmin. Unski kyllä liikkuu nykyään ihan hirmu volyymilla ja maha muotoilee miten sattuu liikkeiden voimasta. Niitä kyllä saatan katsella ajatuksissani pitkin päivää, mutta kaikki järkevämpi on jäänyt. :)

Tänään mietin hetken aikaa synnytysjuttuja, kun olin tavannut yhden kätilö-ystäväni ja saanut kuulla taas karuja totuuksia yhdestä Suomen synnytyssairaalasta. Olen tähän asti odottanut innolla synnytystä ja niin odotan vieläkin. Toisaalta en ole juuri ajatellut laskettuaikaani ja synnytystä, mutta toisaalta en malttaisi odottaa sitä. Mikä hassuinta nimenomaan sen synnytyksen takia, en niinkään vauvan. Toki vauvaa odotan onnesta soikeana ja malttamattomana, tuntuu kuitenkin siltä, että ennen sitä vauvaan keskittymistä pitää päästä synnyttämään ja kokemaan se syntymän tuoma ilo, tuska, voima ja antautuminen... yhteinen koitos Unnan kanssa.

Niin siis tänään ekan kerran tuli oikein kunnolla hetkeksi sellainen olo, että APUA. "Mitäs minä oikein olenkaan tässä toivomassa??" Synnytyspolttoja, jotka voi pahimmillaan olla niin ylitse huokuvia etten selviäkään niiden kanssa..? jne. Tuli ensimmäistä kertaa sellainen olo, että tarvitsisi ehkä jutella doulan kanssa ja saada vähän tsemppiä. :) Tuo tunne meni kuitenkin nopeasti ohi ja tietynlainen varmuus ja tyyneys palasi, joka on tähän mennessä ollutkin. Sen kuitenkin tuosta opin, että pitääpä sanoa doulille, että suurin asia mihin doulaa tarvitsen on varmasti se lempeä kannustaminen ja kehuminen, ja sen muistuttaminen, että kaikki sujuu niinkuin pitääkin.

Tuo oli myös hyvä muistutus taas siitä, että kuinka tärkeää on käydä mielessään läpi myös niitä pelottavia tai ahdistavia asioita, jotka liittyy synnyttämiseen. Se on tärkeä osa synnytykseen valmistautumista ja jos sen skippaa yli, niin ne tunteet voi yllättää itse synnytyksessä.

Minulla alkoi viime viikolla "mammaloma" raskaus, synnytys ja äitiys-juttujen järjestämisestä. Hallitus työskentely jatkuu kyllä niin Tampereen Napapiirillä kuin Aktiivinen synnytys ry:ssä, mutta muuten lomailen. Nyt kun tämä muutto uuteen kotiinkin on jo paremman puolella, vaikka kotona paljon vielä laittamista onkin, niin on silti ihanaa kun saa olla ihan rauhassa hatara pää ja keskittyä omaan napaan.

Synnytystoivelistan kirjoittaminen on vuorossa seuraavaksi. Doulat sitä jo kyselikin. :) Täytyy taas tehdä kaksi eri versiota, jos vaikka en jostain syystä pääsekään Vammalaan ja joudunkin menemään Taysiin. On muuten välillä ollut sellainen olo, että harmi kun en sitä kotisynnytystä sopinutkaan. Nyt se on auttamattomasti liian myöhäistä, kun ei noita kotiloita täällä Suomessa kasva muualla kuin ihmisten puutarhoissa. Tuntuisi niin hyvältä ajatukselta se, että synnytyksen koittaessa ei tarvitsisi lähteä mihinkään, josta ei voi mennä takuuseen (tarkoitan lähinnä kätilöitä ym. henkilökuntaa), vaan voisin olla kotona ja molemmat doulatkin voisi tulla ja mennä tarpeen mukaan.

Tosin Vammalassa on se etu, että synnytyksen jälkeen siellä saa rauhassa ottaa sen oman ajan vauvan kanssa ja suunnata uuteen elämänvaiheeseen valmiiden ruokien ym. äärellä. :) Tosin sairaalassa olisi muusta perheestä erossa.. mutta... no. Sen voi tietysti kokea monella tavalla. ;) Heh. Ei vain... minusta oli viimeksi toisaalta ihan kiva ollakin kaksin Annin kanssa ja vähän tosiaan ottaa sitä omaa aikaa ajatuksiin. On se raskaana oleminen ja synnyttäminen kuitenkin minusta sen verran henkilökohtaista, että ihan kaikkiin juttuihin jopa puolisokaan ei vain yksinkertaisesti mahdu mukaan. Siksi minusta oli ihan hyvä saada omassa rauhassa, vauvan kanssa mietiskellä sitä mitä yhdessä oli koettu. :)

Nyt on pakko mennä nukkumaan. Kaikkea hyvää ja ihanaa kesäkuun alkua muille masukkaille! :)

Nettikaupat..

2010-05-19T12:30:00.003+03:00

Tuonne sivupalkin "Sivut"-osioon olen lisännyt uuden sivun: Nettikauppoja. Lisään niitä sinne kunhan ehdin istahtaa hetkeksi seuraavan kerran. :)

Birth-ease:sta tekisi mieli tilata vähän kaikenlaista... ;)

Unnan odotus osa 12

2010-05-16T22:02:00.002+03:00

Esikoinen odottaa jo kovasti Unskin syntymää. Heidi sanoi, että mieheni serkku "voi sitten tervehtiä Unnaa... sitten kesän jälkeen!". :) Unna on aina menossa mukana jo nyt. Eilenkin Heidi oli sitä mieltä, että Unna tykkäisi jos menisin Heidin kanssa uimaan. :) Minä en kyllä olisi tykännyt uimaan menosta, enkä mennyt, kun vesi oli vielä niin jäätävää.

Heidin ottama "masukuva"

Haluaisin mökkeillä tyttöjen kanssa koko kesän miehen suvun mökillä saaressa. Saa nähdä kuinka pitkälle elo-syyskuun vaihteeseen uskallan/uskalletaan siellä olla. Tosin miehen loma on kyllä melkein elokuun loppuun asti, että siinä mielessä on hyvä tilanne, mutta kyllä minä tänään mietin "mitä jos"-tilannetta. Kävin siis mielessäni sen, että jos synnytys alkaisikin hurjaa vauhtia ja olisinkin tyttöjen kanssa kolmisin mökillä ilman moottorivenettä. Oli ihan jännä ajatussarja... ;) Se oli kyllä melkein kuin jostain "mieletön mökkisynnytys"-ohjelmasta (hyvällä tavalla...tai minun mielestä hyvällä tavalla.. ihan moni ei taida haaveilla saalaa avustamattomasta mökkisynnytyksestä luonnonkeskellä saaressa ;) ). Eli ei ihan realistinen. Heh.

Olen kyllä entistä vakuuttuneempi siitä kuinka tärkeitä etukäteis mielikuvat on liittyen raskaana olemiseen, synnytykseen ja äitiyteen. Minun mielestä sillä on suuri merkitys, että miten sinun ympärillä olevat läheiset ystävät ja sukulaiset kokevat nuo asiat. Tyypillisin malli on tietysti äidiltä saatu (tai jos ei ole äitiä, niin totta kai sekin vaikuttaa). On kuitenkin lohdullista, että vaikka olisikin hyvää vauhtia "aivopesty" kauhusynnytysten ja rankan äitiyden tarinoilla ja kommenteilla, niin ne on mahdollista korvata voimaannuttavammilla ajatuksilla. Joko ihan itse positiivisempia mielikuvia harjoittamalla säännöllisesti tai vaikka hypnoosivalmennuksessa. Jos oman paikkakunnan lähellä ei ole hypnoosia tarjolla, niin cd:itä on kyllä. (Ks. cd:t/dvd:t sivu reunapalkista)

Meidän muutto sen kun lähenee. On kivaa kun sitten muuton jälkeen voi pikku hiljaa alkaa suunnittelemaan Unskin vaatteiden pesua ym. Toisaalta koitan pitkittää vauvan tavaroiden laittamista, koska muuten alan odottamaan entistä enemmän vauvan syntymää, enkä millään malttaisi odottaa. Toisaalta taas tekee mieli laittaa ne aika pian valmiiksi, varsinkin kun toiveena on mahdollisimman paljon mökillä oloa kesän aikana. Miehen lomakin on tosiaan juuri siinä ennen LA:ta ja olisi tarkoitus olla reissussa ja mökillä oikeastaan koko se aika, niin olisi kiva kun kotona olisi vauvalla jutut odottamassa koska sitten päättääkään syntyä. :)

Ensi viikolla on lääkärineuvola ja sokerirasituskoe. Jälkimmäinen vähän taas jännittää. On tullut hirmu himoja esim. banaanijugurttiin ja suklaaseen... Joten hiphei. Hienoa koittaa rajoittaa sokerin ym. määrää, kun tekee mieli Fazerin sinistä niin pirusti!!! :)

Uusi blogi!

2010-05-10T23:18:00.002+03:00

Uusin blogini VOIMAANNUTTAVAT SYNNYTYSKOKEMUKSET löytyy TÄÄLTÄ!

Toistaiseksi siellä on vasta vain Annin synnytyskertomus, mutta toivon että pian siellä olisi monta muutakin tarinaa, jotka loisivat uskoa tuleviin synnyttäjiin mahdollisuudesta itsekin saada hyvä tai ihanan voimaannuttava synnytyskokemus!

Ruuhkia.... ja lisää ruuhkia?

2010-05-07T08:08:00.003+03:00

Kätilöliitto on ottanut kantaa pienempien synnytysyksiköiden lakkautus puuhailuihin. Kätilöliiton mielestä synnytyssairaaloiden vähentäminen 23:sta 19:sta lisää mm. käynnistettyjen synnytysten määrää.

Olen Kätilöliiton kanssa samaa mieltä siinä, että pieniä yksiköitä ei saa lopettaa! Jo nyt monissa isoissa sairaaloissa pullistellaan synnyttäjistä ja hoidetaan heitä liukuhihnalla. Tays on tuossa minun naapurissa, joten kuulen sieltä eniten uutisia. Viimeisempänä verenpainetta nostaneena kuulin, että synnytyssalien RUUHKA osoittautuikin usean kätilön joukkokahvitteluksi kaikessa rauhassa. Pari tuntia siitä oli sitten se OIKEA RUUHKA... ja miksi. Syy oli se, että synnyttäjien oksitosiini tiputuksia oli lisätty todella tiuhaan ja aivan uskomattomia määriä kerralla, joka aiheutti lopulta sen, että moni synnyttäjä olikin sitten yhtä aikaa ponnistusvaiheessa.

Toinen asia oli se, että saleilla oli ollut kiire ja synnyttäjille oli laitettu pinnejä vauvojen päihin, jotta kiireiset kätilöt voivat seurata synnytyksen etenemistä kanslian monitorilta.

Lisäksi useiden synnyttäjien vatsasta painetaan kun he ponnistaa. Niin ei saa tehdä ja Suomi & Kreikka ovat Euroopan ainoat maat joissa se on enää kätilöillä tapana! Vatsasta painaminen aiheuttaa äidille kipeän/aran vatsan ja moninkertaisen riskin kohturepeämään.

Voi, että minua suututtaa! Ymmärrän sen tiettyyn pisteeseen asti, että on henkilökunnalla oikeasti kiire, eivät ehdi olemaan läsnä synnyttäjän luona olemassa tukena ja apuna kivun hallinnassa. Sitä en hyväksy ollenkaan, että monissa sairaaloissa jo itse kulttuuri on sellainen, ettei ole tapana olla synnyttäjän luona muuta kuin niiden tarpeellisten toimenpiteiden ajan. En myöskään hyväksy sitä, että kiireeseen vedoten (oli se sitten tosi tai ei) puututaan synnytykseen toimenpitein joita ei voi enää perua.

Aktiivinen synnytys ry suomensi ja julkaisi hiljattain ÄitiLapsi- synnytysohjelman ja siellä sanotaan muun muassa näin:

Askel 6: Vältä tai minimoi mahdollisesti haitallisia toimenpiteitä ja hoitokäytäntöjä, joiden käytölle ei ole tieteellistä perustaa normaalissa synnytyksessä. Tällaisia käytäntöjä ovat
- ihokarvojen ajelu
- peräruiske
- kalvojen irroittelu
- kalvojen puhkaisu
- lääkkeellinen käynnistäminen
- synnytyksen edistäminen
- toistuvat sisätutkimukset
- syömisen ja juomisen kieltäminen
- äidin pitäminen sängyssä
- suonensisäinen nesteytys
- jatkuva CTG
- farmakologinen kivunlievitys
- katetrointi
- selällään/litomiassa makuuttaminen
- hoitajan johtama ponnistaminen
- funduksesta painaminen
- episiotomia
- imukupin/pihtien käyttäminen ulosautossa
- sektio
- vastasyntyneen imeminen
- välitön napanuoran katkaisu
- äidin ja lapsen erottaminen

Muistakaa, että SUURIN OSA synnytyksistä on täysin normaaleja!!! Joista siis nuo yllä mainitut asiat pitäisi olla minimoitu kokonaan pois.

Jos palaan vielä siihen oksitosiini-pommitukseen, jota moni synnyttäjä saa (ainakin tuossa naapuritalossa), niin se tarkoittaa sitä, että silloin äiti on tipassa, usein supistukset kovenevat rysäyksellä niin, että se menee yli sietokyvyn jolloin tarvitsee lääkitystä. Yleensä se on sitten puudutus ja se taas tarkoittaa sitä että kalvot pitää puhkaista ellei jo ole puhkaistu, vauva on jatkuvassa CTG:ssä (käyrällä), oksitosiinia joudutaan lisäämään, ponnistusvaiheessa kätilö usein johtaa sitä ja saattaavat tosiaan painaa mahasta. Ja koska synnyttäjä on todennäköisesti puudutettu hänelle tehdään herkemmin episiotomia, joka lisää repeämisen riskiä, ja mahdollisesti joudutaan tarttumaan imukuppiin. Yksi toimenpide voi siis johtaa oikeaan lumipallo efektiin, jota ei sitten enää pysäytetäkään. Toki tuokin oli hieman kärjistetty, mutta ei siinä mielessä, että tuo on tosiasia TODELLA MONELLE synnyttäjälle juuri nyt tälläkin hetkellä.

Jo pelkkä pinnin laittaminen vauvan päähän lisää toimenpiteitä mm. niin, että jos lapsivedet ei ole aiemmin menneet, niin kalvot pitää puhkaista ja se voi yksinään aiheuttaa saman suuntaisen lumipallon kuin edellä.

Missä on se luonnollisuus ja lempeys, joka pitäisi automaattisesti kuulua jokaiseen synnytykseen?? En tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi synnyttää mahdollisimman lääkkeettömästi tms., vaan esim. sitä, että kätilöiden pitäisi tukea synnytyksen luonnollista kulkua ja kehon luontaista toimintaa synnytyksen aikana.

Synnytykset ovat nykyään monissa sairaaloissa niin liukuhihnalla hoidettuja, teknisiä ja toimenpidekeskeisiä, että synnytyskulttuurista on pian täysin hukkumassa syntymän kauneus, synnytystapahtuman luonnollisuus ja ainutkertaisuus. Synnyttäjiä ei kannusteta etsimään omaa luontaista tapaa synnyttää tai edes uskoa omaan kykyyn synnyttää. Aina vain kerrotaan ne kauhutarinat ja huonot kokemukset ja keskitytään tekniikkaan ja lääketieteellisiin juttuihin. Syntymä on kokemuksena ja tapahtumana erittäin tärkeä niin pienelle vauvalle kuin hänen perheelleen, ja se vaikuttaa todella paljon esim. äiti-lapsi suhteen muodostumiseen.

Lempeästä syntymästä vielä sen verran, että doulakollegani sanoi minusta hyvin: "täytyy muistaa, että vauvalle lempeä syntymä ei automaattisesti tarkoita, että se olisi lempeä äidille".

Synnytyskulttuurin muuttamiseksi me jokainen voidaan tehdä jotain muutakin kuin purnata asiaa itsekseen. Tässä pari esimerkkiä:
- kerro ystävillesi (erityisesti raskaana oleville) myös niistä synnytyksesi hyvistä ja voimaannuttavista asioista
- anna palautetta synnytyssairaalaasi!!
- liity Aktiivinen synnytys ry:n jäseneksi

Jääkää te parantamaan viikonlopun ajaksi synnytyskulttuuria tahoillanne ja sunnuntaina viettämään ÄITIENPÄIVÄÄ! Minä lähden Helsinkiin lisäkouluttautumaan doulan työhön. :)

Unnan odotus osa 11

2010-05-06T13:38:00.004+03:00

Nyt on sitten se vaihe raskaudessa, että tekee mieli hankkia pikkumurulle kaikkea ihanaa valmiiksi! Juuri mitään ei kylläkään tarvita, kun tyttöjen jäljiltä on jo kaikki perusjutut olemassa. Jotain pientä kuitenkin on tullut ostettua, kuten esim.

Nalle Nöttösiä huutiksesta
(ei liene vaikeaa arvata mikä valkoinen pallero kuvaan on tullut mukaan ;) )

Ronja & Roope kestoliivinsuojia, jotka on ihan huippuja!

Vielä haluaisin ostaa Ruskovillan silkkimyssyn ja Weledan tai muun vastaavan jotain ihanaa hoitoöljyä/-voidetta. Itselleni ostoslistalla on Bebesistä tätä ja Me&Mamasta tällainen.

Olin tiistaina pitämässä Napiksella synnytys teemailtaa, jonka aiheena oli Lempeä syntymä kotona ja sairaalassa. Olen miettinyt välillä ihan vakavastikin kotona synnyttämistä, mutta toistaiseksi sen takia kun ihana Vammala on vielä käytettävissä ja muuton takia rahatilanne tavallista tiukempi, olen päätynyt sairaalasynnytykseen. Tänään kuitenkin tuli radiossa uutisissa, että Tehyn ylityölakon takia Vammalan synnyttäjät ohjataan Taysiin. Eipä ole käynyt mielessä, että omankin lasketunajan tienoilla voisi olla joku vastaava/yllättävä este Vammalaan menolle. (Toki raskauteen liittyvät syyt/esteet ovat olleet mielessä.) Nooh... Jospa ei juuri silloin mitään tuollaista estettä olisi.

Tänään mietin, että jos jostain syystä joutuisinkin suunniteltuun sektioon, niin millaisista toiveista neuvottelisin sairaalassa, jotta syntymä olisi Unnalle mahdollisimman lempeä. Äkkiseltään tuli mieleen:
- valojen himmennys ennen kuin vauva otetaan mahasta
- hiljaisuus ja rauhallisuus salissa syntymä hetkellä
- poski poskea vasten ennen kuin menee ihokontaktiin isänsä kanssa
- ensi-imetys ihokontaktissa heti kun mahdollista
Toivon kyllä kovasti, ettei tarvitsisi sektioon mennä.

Vauvoja

2010-05-05T22:33:00.005+03:00

Amazing births & Beyond:n facebook sivulta satuin huomaamaan tällaisen linkin uudesta vauva-elokuvasta.

Kuva on lainattu focusfeatures.com sivustolta.

Kävin katsomassa sieltä etusivulta sen trailerin ja voi vehnä. Liikutus ja hirmu hoivaamisviettihän siinä tuli kun se pieni lapsi alkoi itkemään.. :) Elokuva on varmasti todella mielenkiintoinen ja haluaisin kovasti nähdä sen.

Tunnustus

2010-04-30T10:09:00.002+03:00

Sain Epalta tällaisen tunnustuksen. Kiitos! :) Tunnustus pitäisi laittaa eteenpäin seitsemälle blogille. Haluaisin antaa tunnustuksen synnytysteemaisille blogeille, jotka eivät kuitenkaan ole pelkästään jonkun yksittäisen ihmisen raskauspäivitystä... joten... haluaisin antaa tunnustuksen kaikille tämän blogin blogilistalla oleville blogeille (pois lukien oman kotisynnytys blogini :) ).

Surullista...

2010-04-29T12:49:00.003+03:00

Ylen nettisivuilla uutisoitiin eilen saksalaisista naisvangeista, jotka joutuvat mm. synnyttämään käsiraudoilla kahlittuna ja heidän vastasyntyneet vauvat viedään pois ennen kuin ehtivät häntä edes näkemään. Uutinen oli tyrmistyttävää luettavaa nykypäivän Euroopasta. Se on luettavissa täällä.

Ajattelin illalla, että näen koko yön hirmu painajaisia, joissa minäkin joudun synnyttämään sänkyyn kahlittuna enkä näkisi vauvaani kuin ehkä vasta kuukauden päästä. Jo ajatus siitä alkoi ahdistaa, mutta en onneksi nähnyt moisia painajaisia.

Toivon todella, että saksassa asia on nostettu tapetille ja vaadittu pikaisia toimenpiteitä moisen kohtelun muuttamiseksi.

Unnan odotus osa 10

2010-04-27T23:19:00.005+03:00

Tänään oli Unskin toinen rakenneultra, jossa katottiin, että kasvaa tasaisesti omalla käyrällään, eikä ole jäänyt laahaamaan. Hienosti oli murusella asiat masussa. Painoa oli tullut kahdessa viikossa yli 100g ja muutenkin oli kehittynyt hienosti. Siellä se pikkuinen piti kättään poskella ja välillä silmässä. ;) Pissatkin ruiskautti juuri sopivasti anturin ollessa haarovälin suunnalla. :D Sinne se Unna jäi maiskuttelemaan lapsivettään... :)

Viikkoja on nyt siis 22+2.

Kamala paineentunne on helpottanut huomattavasti. Olen tainnut keksiä mikä siihen auttoi. Se kun ilmeisesti johtui kolmannen raskauden myötä löystyneistä kohdunkannattimista ym., niin olen nyt sitten keskittynyt pitämään "korsetin kasassa". Käytännössä se on tarkoittanut sitä, että varsinkin seistessä ja kävellessä olen keskittynyt pitämään lantionpohjanlihaksia tiukkana, enkä ole antanut mahan ym. römpsähtää ihan miten vaan niinkuin ennen. :) Minusta tuo on auttanut hyvin siihen paineentunteeseen.

Kävin viime viikolla ystäväni kanssa vesijuoksemassa. Ei ollut ihan paras mahdollinen liikuntamuoto tähän väliin. Liitokset eivät oikein tykänneet siitä juoksemisesta ja juoksuvyötä sai olla koko ajan säätämässä ja etsimässä sille sopivaa paikkaa. Ensi kerralla taidan pitäytyä ihan tavallisessa uimisessa ja varautua armottomaan painovoimaan vedestä noustessa. Viime kerralla se (ja samalla maha) jysähti oikein totaalisesti ja kävely pesutiloihin oli myös sen näköistä.

Olen koittanut miettiä synnytystoivelistaa. Jotain jo kirjottelinkin miehelle ja doulille, mutta pitäisi miettiä taas joku kerta lisää. Täytyisi nimittäin tavata doulien kanssa vielä tässä ennen kesää (on toukokuun aikana) ja sitten vielä ennen synnytystä eli elokuun puolella joskus.

Tulipa muuten viime äitiysjoogassa siinä joogatessa todella vahvasti sellainen olo, että haluaisinkin synnyttää kotona. Mietin, että pitäisi soittaa kotilolle ja kysyä miten hän on varattu. Muistaakseni on varattuna juuri silloin, mutta jos ei oliskaan niin....... Koskaan aiemmin kotisynnytys ei ole houkutellut näin paljon. En tiedä sitten, että mitä mies olisi siitä mieltä ja voi olla, että itsekin päätyisin ajatuksissani edelleen sinne Vammalaan. Minä mietin vain sitä, että kun viimeksikin minulla oli niin hyvä meininki päällä täällä kotona, eikä sairaalaan lähtö tullut edes mieleen, niin olisi toisaalta harmi häiritä sitä keskittymistä tällä kertaa. Viime synnytyksessä ollut doulani sanoi kyllä, että minun synnytys oli niin lähellä kotisynnytystä kuin sairaalasynnytys voi vain olla. Itse tunnen samoin, vaikka en olekaan koskaan kotona synnyttänyt. Tosin eipä me siellä sairaalassa ehditty olla kuin se noin tunti ennen kuin Anni syntyi.

Kävin eilen ostamassa Omega-3:sta ja tänään ostin valmiiksi kaappiin odottamaan vadelmanlehtiteetä. Vielä pitäisi ostaa arnicaa synnytykseen ja koko perheelle Probiootti plussaa, kun se loppui jo vähän aikaa sitten. En ole tottunut "ottamaan purkista", joten nämä purkkilisät vaatii totuttelua. Probiootteja ja d-vitamiinia ollaan syöty ennenkin, mutta niidenkin kanssa meinasin unohdella. Ai niin.. ja vauvallekin pitäisi ostaa sitten kesällä valmiiksi jotain probioottia, että voi aloittaa sen heti kotiuduttua.

Jaahas. Pitäisi mennä nukkumaan, että jaksan aamulla herätä uuteen päivään likkojen kanssa, jotka ovat molemmat nyt kipeänä. Jospa tämä yö menisi ainakin siinä suhteessa paremmin, että jos täytyy herätä passaamaan pipiläisiä, niin liitoskivut ei olisi niin kipeitä kuin viime yönä.

Vatsasta maailmaan

2010-04-26T15:22:00.003+03:00

Katsoin eilen ensimmäistä kertaa kokonaan Vatsasta maailmaan -ohjelman ja ilahduin valtavasti! (Olen katsonut pieniä pätkiä pari kertaa aiemmin.) Kerrankin on raskaana olemiseen ja synnyttämiseen liittyvä ohjelma, joka ei ole sitä tyypillistä "synnyttäminen on vaarallista ja siihen tarvitaan kaikki mahdollinen teknologia mukaan, vaikka oikeasti siihen ei olisi perusteita" ja "tässä tämä synnyttäjä nyt sitten makaa ja koittaa selviytyä.." meininkiä.

Ohjelma tulee Neloselta ja Liv:ltä. Täältä löytyy tarkemmin. Nelosen Ruutu.fi:stä voi jaksoja katsoa jälkikäteen vielä uudelleen! Itse katsoin sen 24.4. tulleen jakson, jossa yhtenä aiheena oli alatiesynnytys sektion jälkeen.

Asiaa isolla A:lla

2010-04-23T17:22:00.002+03:00

Sain ystävältäni vinkin artikkelista, jossa on "Asiaa isolla A:lla". Hän oli oikeassa... kirjoitus on loistava! Kannattaa siis käydä lukemassa Tulvan kolumni: Synnyttäjän kaventunut valinnanvapaus.

Pieni pätkä Malla Rautaparran ko. kolumnista:
"KÄSITYSTÄ NORMAALISTA synnytyksestä tulisi laajentaa niin, että ymmärrettäisiin myös synnytyshormonien merkitys synnytyksen etenemiselle ja kivun lievitykseen. Synnyttäjä kääntyy sisäänpäin, transsinomaiseen tilaan. Transsi ei ole mystiikkaa, vaan konkreettinen muutos: aivojen kuorikerroksen toiminta vähenee ja aivojen syvemmät osat aktivoituvat ja erittävät tärkeitä synnytystä edistäviä ja kipua lievittäviä hormoneja, oksitosiinia ja endorfiineja.

Jotta näin tapahtuisi, synnyttäjä tarvitsee paljon muutakin kuin lääkkeettömyyttä. Hän tarvitsee kunnioitusta, hiljaisuutta ja rauhaa. Hän tarvitsee humanistista hoitoideologiaa, jossa uskotaan naisen kykyyn synnyttää lapsi omin voimin, ilolla ja omassa rytmissään."

Vauvakutsut ja Äitiyden juhla

2010-04-22T22:03:00.005+03:00

Minulla on jo piiiiiiiitkään ollut mielessä, että olisi kiva kirjoittaa vauvakutsuista jotain. Olen sen välillä unohtanutkin, mutta nyt kun juttelin kaverini kanssa ja se tuli puheeksi, niin ajattelin tarttua toimeen. :)
Minusta vauvakutsut on todella kiva idea. En tosin tykkää siitä amerikka-tyylisestä lahjoja pursuilevasta tyylistä, vaan "vähemmän on enemmän" tyylisestä tavasta pitää vauvakutsut, joissa keskitytään enemmän henkiseen puoleen kuin kaikkeen krääsään ja hömppään. :) Toki ihania ne kaikki on, mutta rajansa kaikella. ;)

Siskoni ja ystäväni pitivät minulle vauvakutsut kun odotin Heidiä. Ne oli oikein kivat ja siellä oli syötävää ja juotavaa, vähän ohjelmaa, minulle tärkeitä ihmisiä ja oli siellä niitä lahjojakin. :) Siitä on tosiaan aikaa jo nelisen vuotta... Sen jälkeen on hirmuisesti tehnyt mieli päästä pitämään jollekin sellaiset. :)

Tavallisesti vauvakutsuihin liittyy aihetta koskevat ohjelmanumerot ja tässä muutama esimerkki:
- masun ympärysmitan arvuuttelu
- vauvalle nimiehdotuksia
- vaipan vaihto kilpailu
- vauvan syntymäpäivän ja sukupuolen arvaus (toki voittajaa ei saada heti selville ;))
- sananselitys peli raskauteen, synnytykseen ja vauvaan liittyen
ja sitten ne minun tyylisemmät:
- tehdään tulevalle äidille koru (jokainen vieras on ostanut etukäteen helmen, joka omasta mielestä sopii odottajan tyyliin/makuun, ja kutsuilla se tehdään yhdessä valmiiksi kaulakoruksi)
- masukipsin tekeminen yhdessä (vierasjoukon täytyy tosin olla sellainen, jossa äidin on luonteva olla puolialasti hetken aikaa)
- hemmoteluhoitoja odottajalle
- jokainen vieras kirjoittaa tsemppi-/voimalauseen odottajalle tulevaa varten ja ne kootaan yhteen vihkoon tms.

Vauvakutsut on toki parhaimmillaan päähenkilön eli odottajan näköiset ja sellaiset joissa hän viihtyy. Jokainen tykkää vähän erilaisista jutuista, mutta pääasia minusta lienee, että niistä jää hyvä ja voimaantunut olo, jonka kanssa on kiva jäädä odottelemaan h-hetkeä eli vauvan syntymää.

Äkkiä googlatessa löytyi esim. tällaiset linkit:

- 2plussan babyshower
- Juhlitaan.net - vauvakutsut
- Iltalehden artikkeli vauvakutsuista

****

Nyt tuleekin sitten se osuus mistä itse pidän eniten, nimittäin Äitiyden juhla. Minusta se on paljon tärkeämpi ja merkityksellisempi kuin nuo vauvakutsut. Malla Rautaparran uudessa kirjassa Malla kirjoittaa ihan kuin minun suustani... synnyttänyttä naista pitäisi juhlia!

Vauva kun on syntynyt saa hän kaiken huomion ja kasa päin lahjoja, tuore isä viettää varpajaisia ja mitä tapahtuu juuri elämänsä yhden suurimman kokemuksen kokeneelle äidille... Ei mitään! Juuri synnyttänyt nainen jää usein paitsioon kaikesta huomiosta ja juhlasta. Suomalaisessa kulttuurissa nykypäivänä ei tunnuta annettava kovin suurta painoa sille mahtavalle ja upealle työlle, jonka nainen on tehnyt synnyttäessään. Ennen vanhaan Suomessa ja joissain maissa vielä nykyään synnyttäjä sai levätä rauhassa ja olla muiden palveltavana. Eipä Suomessa tänä päivänä. Heti se on vain hypättävä takaisin kotihommien pariin jne.

Minusta olisi todella upeaa, että synnyttäneelle naiselle pidettäisiin aina pienet juhlat. Ihan vaikka pienen ystäväporukan kesken ennalta sovittuna ajankohtana vaikkapa pari viikkoa synnytyksestä. (Toisaalta... jos ajankohdan sopisi puolison kanssa, niin äidin ei tulisi stressattua etukäteen siivoamisen ym. kanssa. ;)) Ystävät toisivat syötävää ja juotavaa, passaisivat äitiä ja olisivat hetken aikaa juhlistamassa upeaa suoritusta. Juhlat voisivat olla ihan vaikka 1-2h mittaiset ja tosiaan niin, että ystävät toisivat tullessaan tykötarpeet ja siivoisivat mennessään, jotta niistä ei olisi vaivaa äidille. Vieraat voisivat tuoda mukaan ruokaa niinkin, että sitä voisi laittaa pakkaseen. Vähän niin kuin ennen vanhaan tuotiin rotinoita.

Herkuttelun lisäksi annettaisiin vaikka hartia tai jalkahierontaa ja kuunneltaisiin äidin kokemuksia synnytyksestä, imetyksestä, ym. Tärkeää on se, että äiti saa rauhassa kertoa kokemuksensa ja jakaa tunteensa, eikä ystävät arvostele tai kommentoi sitä vähättelevästi. Ajatuksena olisi, että äiti saisi onnistumisen tunteita, oli synnytys ollut millainen tahansa. "Hyvälle suoritukselle" voisi antaa jonkun muiston lahjaksi. Esim. joku kaunis iso helmi kaulanauhassa tai vaikka joku muu juuri hänelle toivottavasti mieluinen esine johon voisi liittää symbolisen merkityksen liittyen synnytykseen.

Minulla on äitiyden juhlaa miettiessä mielessä lähinnä sellainen ajatus, että se olisi lämminhenkinen ystävien piipahdus synnyttäneen äidin luona, josta tosiaan jää iloinen ja hyvä mieli äidille joka kokee tulleensa arvostetuksi ja huomatuksi hienon työn ansioista. Se, että on kantanut pientä lasta sydämensä alla 9kk ja synnyttänyt hänet tavalla tai toisella - on suuri ja hieno asia, joka mullistaa naisen maailman kerta toisensa jälkeen ja jota on erittäin hyvä syy juhlia!

Tärkeä julkaisu suomennettu!!!! :)

2010-04-19T14:59:00.006+03:00

Käykäähän lukemassa tämä!

Se on siis juuri julkaistu Aktiivinen synnytys ry:n suomennos kansainvälisestä ÄitiLapsi-synnytyksen ohjelmasta. Siellä on paljon tärkeää asiaa niin alan ammattilaisille kuin KAIKILLE synnytykseen valmistautuville PERHEILLE!

Voimaannuttava synnytys

Synnytysloitsuja

Uusia linkkejä

Hyvä syntymä

Right Livelihood Award 2011 - Ina May Gaskin

Napanuoran katkaisu

Imetyksen tuki ry:n TARINAPUU

Ihonkontaktin tärkeys sektion jälkeen

Ilonpesa..

Saksan luentoja, osa 1

Esimakua Pesän nettisivuista

Synnyttäjälähtöinen sektio

Midwifery Today - konfrenssiterveiset

Armollisuutta isille

Napanuoran jälkeistä keskustelua

Pesä

Hajatelmia

Voimaa kuvista

En voi uskoa todeksi! (muok. 13.9.2011)

Vauvan elvytys ja napanuora

Imetysnukkekauppa

Synnytyskoulu, osa 2

Synnytyskoulu, osa 1

Voimaannuttava synnytys -viikko

Kylmäkaulin

Rebozo -tekniikka

Linkkejä, vinkkejä...

Synnytystuoli

Kotisynnytys seminaari Helsingissä syksyllä!

Tammen kevät tarjous!

One World Birth

Emo

Ammeita, ammeita!!!

Nettiadressi

Tunnustus

Uusia kirjoja ja lakeja

6kk synnytyksestä

Muutoksen siemen?

Barrikaadeille mars!

Napanuoran katkaisusta...

"My bust"

Tilastot

Mohdoh

Valokuvablogi

Tv:stä synnytysasiaa

Uusi kirja tulossa

Imetystietokurssilla...

4kk synnytyksestä & uuden vuoden toive

Hyvää joulua!

Toive raskautumisesta

Robottinukke synnyttää

Tv:stä

Magneettikuvattu synnytys

Martan rotinakori

5 ideaa valmistautumiseen

50 000 arvonta suoritettu!

Imetystä...

50 000- arvonta!

Uusi rentoutuslevy raskaana oleville!

Supistus -kilpailun voittaja

Supistus -kilpailu/arvonta

Pikakuulumiset blogin takaa

Oksitosiini: muutakin kuin rakkaushormoni!

Uusin Sydänääni-lehti

Synnytyksen jälkeen

"Arvauskisan" voittajalle

Tens- laitteen ihmeellinen maailma

Arvauskisan tulos

Gua sha-lasta kimppatilaus vol. 3 *muokattu*

Unnan kanssa...

Unnan odotus osa 20

"Arvauskisa"

Cake Lingerie´s

Unnan odotus osa 19

Kiukkuisena...

Ajatuksia synnytyskokemuksista..

Unnan odotus osa 18

Vammala taas uhattuna...

"Synnytystoiminnan jatkuminen Vammalassa turvattava!

Unnan odotus osa 17

Gua sha-lasta kimppatilaus vol. 3 muokattu